Toiveikkaana uuteen vuoteen

Taas on vuoden viimeinen päivä. Vuosi sitten tähän aikaan minulla ei ollut aavistustakaan siitä kaikesta, mitä vuosi 2015 toisi tullessaan. Elämä on niin kovin arvaamatonta ja yllätyksiä täynnä. Pitäisi yrittää muistaa nauttia joka hetkestä täysillä.

Keväällä sattunut ikävä katastrofi töissä on sekoittanut minun vuottani hyvin paljon. Oikeastaan loppuvuosi olikin siitä katastrofista toipumista, joka jatkuu edelleen myös tulevana vuonna. Iso rakennusprojekti on melko hyvällä mallilla, vaikka ei vielä valmis. Koko asia tuntuu edelleen niin uskomattomalta ja raskaalta. Tunnen vihaa sitä tapahtumaa kohtaan ja olen paljon miettinyt olisinko sen voinut jotenkin estää. No, menneseen emme voi palata, on käännettävä katseet tulevaan. Aiomme vielä nousta Feenikslinnun tavoin tulesta entistäkin vahvempina.

Vuonna 2015 teimme poikaystäväni kanssa ihania matkoja ja kävimme Virossa, Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Pisin ja uskomattomin reissu ja seikkailu oli Route 66, josta jatkan julkaisemista matkakertomuksia vielä ensi vuonna (loppu häämöttää jo). Ehdimme myös käymään Viking Grace -risteilyllä kahdesti, toisen matkan järjestin minä yrityksemme työntekijöille.

Tuleva vuosi toivottavasti toisi mukanaan paljon onnea ja iloa. Ainakin kesällä on luvassa yksi onnen ja ilon tapahtuma, nimittäin meidän häät. Toivottavasti saisin valmistuttua niihin ilman isoa stressiä ja nautittua juhlista sekä järjestelyistä täysillä. Se on meille kuitenkin ainutlaatuinen tapahtuma. Tottakai minun hieman jännittää juhlien lisäksi myös uusi tuleva sivilisääty, vaikka arjessamme tuskin heti mitään suuria muutoksia tulee tulemaan. Uudesta kodista haaveilemme, mutta onneksi muutolla ei ole mikään kiire.

Tuleva vuosi tuo tullessaan ainakin yhden matkan, nimittäin häämatkan. Jotain muitakin matkoja aiomme tehdä, vaikka tuskin mitään toista Route 66 kaltaista reissua.

Olen taas huomannut, että olen vuoden aikana kasvanut ihmisenä. Nykyään jaksan vieläkin enemmän uskoa, että asiat järjestyvät vaikka kävisi mitä. Katastrofista selviytyminen tuntui aluksi mahdottomalta, mutta lopulta siitäkin on selvitty - ja tullaan selviytymään. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, vaan on jaksettava uskoa parempaan tulevaisuuteen. Olen ihan varma, että tulevaisuudella on meille kaikille paljon annettavaa, kun emme vain menetä toivoamme. Haluan muistuttaa siitä itseäni ja meitä kaikkia.

"Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa 

Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi 

Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa 

Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa"

Juha Tapio: Sinun vuorosi loistaa 

 

Ihanaa uutta vuotta 2016! ♥