Tulevan kotimme uusi ulkovuori

Tulevan kotimme remontointiprojekti on ollut käynnissä jo 16 kk. Monen monta juttua on mahtunut siihen matkalle ja vielä tulee mahtumaan, ennen kuin kaikki on sisäänmuuttokunnossa. Ulkovuorilaudoituksesta on helppoa lähteä kirjoittamaan, kun se kohta talosta on jo lähes valmiina.

Talomme on rakennettu 1915 ja ulkovuoresta toinen pääty oli alunperin rapattu valkoiseksi ja toinen puoli laudoitettu punaiseksi. Kun aloitimme remontoinnin, emme tienneet tarkalleen mitä seinien sisältä löytyisi. Luulimme taloa kokonaan hirsitaloksi ja sen takia hieman kuumotti rappauksen alla olevien puiden tilanne. Lopulta rappauspuoli paljastui lähes kokonaan purueristetyksi lautapuoleksi ja lautajulkisivu puolella oli runkona hirret (lukuunottamatta yhtä nurkkahuonetta). Hirret olivat joistain kohdista sisäpuolelta mustat, mikä herätti epäilyksen, että hirret olisivat olleet alunperin savupirtissa ja mahdollisesti ne on siirretty muualta nykyiseen paikkaansa.

Kuukausien kuluessa talomme julkisivusta on väännetty kättä melkoisen monta kertaa. Oli hankalaa päättää, mitä tuolle rappaukselle tehdään: puun päällä se on riskirakenne, mutta toisaalta.. olihan se siinä melko kauan ollut ja merkkejä ongelmista ei ollut. Päätimme kuitenkin pudottaa rappauksen pois. Jos emme olisi sitä nyt tehneet, todennäköisesti olisimme seuraavat vuodet miettineet, että koska sen teemme.

Rappaus piikattiin alas ja aika tiukassa se rappaus olikin! Rappauksen sisältä löytyi tuplarimoitus ja punaiset laudat eli alunperin talomme onkin ollut kauttaaltaan punainen. Mahdollisesti rappauksella on haettu tuulensuojaa ja lisälämmöneristystä, sillä juuri rappauksen kohdalla purueristys oli paljon painunutta ja lähes olematonta. Rappauksen kautta ei ollut aiheutunut rungolle ongelmia, mikä oli hyvä tieto.

Lautajulkisivu oli vanhakseltaan "vanhaan malliin" rimoitettua. Halusimme pysyä uskollisena rimotukselle ja myös värille, joka valikoitui Virtasen maalitehtaan 4 öljyn laatumaalilla värissä Wanha punainen (https://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/virtasen-4-oljyn-laatumaali/). Näytepurkin tilaus Wirtasen maalitehtaan sivuilta sujui ongelmitta ja varmisti meille värin sopivuuden. Maalia löytyi lähimmästä maalikaupasta ja aika monta purkkia sitä maalia tulikin haettua ja sudittua.

 Ennen maalaamista käsittelimme laudat Virtasen maalitehtaan homeentappajalla (https://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/homeentappaja/https://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/homeentappaja/). Homeentappajaa saimme kaupan päälle, kun olimme tilanneet näytepurkin ja ostimme vielä maalitkin samasta kaupasta. Homeentappajan sutiminen toisinaan hieman turhautti, sillä hieman epäilimme sen toimivuutta, mikä ei näy tässä ja nyt. Toivon mukaan vaivannäkö kannatti ja tulevaisuudessa näemme positiivisia tuloksia.

 

Homeentappajan sutimisen jälkeen laudat kuivuivat vähintään vuorokauden ja sen jälkeen maalasimme maalia pintaan. Melkoisen monta tuntia vietimme maalauspaikalla sutimassa. Kiitos lämpimälle poutaiselle kesälle..

4 öljyn laatumaali on öljymaalia, joka kuivuu hitaasti. Kuivuminen hieman aiheutti pään vaivaa, kun ei kuivunut ei ja märkien lautojen käsittely oli hieman sotkuista puuhaa. Vielä seinäänkin laitettaessa lautojen käsittely sai käsineet punaisiksi.

Oli mielenkiintoista nähdä hirret vanhojen lautojen alta myös ulkopäin.

Hirsien päälle laitoimme Huntonin tuulensuojalevyn (https://hunton.fi/tuotteet/seina/hunton-tuulensuojalevy/). Levy valikoitui nettikehujen perusteella. Vanhan talon vinoja seiniä jouduttiin myös koolaamaan aika paljon. Jätimme myös tuuletusraon tuulensuojalevyn ja ulkovuorilautojen välille.

Uusi ulkoverhous valmistui sivu kerrallaan. Vielä kuistin ikkunat ja pääovi odottavat toimitusta (nuo mustat levyt eivät siis jää kuistimme). Laudat olisi hyvä maalata vielä ainakin kertaalleen muutaman vuoden sisällä.

Uuden ulkovuorilaudoituksen myötä talostamme tuli yhtenäisen näköinen - tykkäämme kovin!

Taloyhtiösotkut - lopullisesti ohitse

Hieman yli vuosi sitten kirjoitin taloyhtiösotkuista, joihin jouduin kerrostalokotimme kautta (kirjoitus löytyy täältä: https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.com/2017/09/taloyhtiosotkujen-jalkeen.html). Viime syksynä taloyhtiön hallitus vaihtui ja päävastuu taloyhtiöstä siirtyi minulle ja perheelleni. Silloin sotkut hieman helpottivat, vaikka kieltämättä kaikenlaista on tullut taas vuoden aikana koettua.

Asunnon myymistä olimme miettineet jo pidempään, onhan meillä jo hyvän aikaa ollut omakotitaloremontti kesken, ja lopulta juhannuksena laitoimme kerrostalohuoneiston myynti-ilmoituksen nettiin Etuoveen. Emme käyttäneet välittäjää ja meidän iloiseksi yllätykseksi asunto meni kaupaksi. Ilman välittäjää myyminen oli siis positiivinen kokemus ja voin rohkaista muitakin siihen. Etuoven palvelusta pystyy tulostamaan näyttöesitteen ja isännöitsijältä saa pyydettäessä isännöitsijäntodistuksen ja muut tarpeelliset paperit. Oman ilmoituksen tekemisessä koimme tärkeäksi hyvät kuvat (jotka otimme itse) ja pohjapiirroksen lisäämisen ilmoitukseen. Kauppakirjat teimme pankin juristin kautta.

Huoneisto siis myytiin ja elokuun loppupuolelta alkaen olemme asuneet evakossa odottamassa, että omakotitaloremonttimme vihdoinkin valmistuisi. Myymisen jälkeen hoidimme pikapikaa taloyhtiön tilikauden loppuun ja järjestimme yhtiökokouksen, joka oli siis viime viikolla. Siellä saimme hallituksen kanssa vastuuvapauden, uusi hallitus valittiin ja mikä parasta, me emme ole osa uutta hallitusta. Valtavan kokoinen kivi vierähti sydämeltä. Kerrostalosotkut ovat lopullisesti ohitse meidän osalta. Jipii!!

Asuminen tuossa kerrostalossa opetti minulle varmaankin enemmän kuin monet asiat pitkään aikaan. Tutkimme, opimme, teimme. Budjetti oli pieni, joten piti kääriä omat hihat. Tavoitteenamme oli säästöt ja niitä saatiin. Motivoivaa oli nähdä pienentynyt laskuvirta. Muilla asukkailla oli toiminnassamme sulateltavaa.. Melko usein meidän ovella lappasi porukkaa valittamassa asioista, osa ei edes niin asiallisesti. Toisinaan se tuntui pahalta, varsinkin kun hoidimme yhteisiä asioita ja asukkaat ja osakkeenomistajat lähinnä keskittyivät ikävään negatiivisuuteen.

Tässä muutama vinkki oman kokemuksen kautta muille kerrostaloasunnon omistamisesta haaveileville: Kannattaa olla todella tarkkana taloyhtiöiden kanssa. Jos +30 vuotta vanhassa taloyhtiössä ei ole juurikaan tehty remontteja, eikä taloyhtiön tilillä ole juuri yhtään rahaa, saattaa jossain olla hyvinkin vikaa. Ilman rahaa niitä remontteja ei tehdä ja jos niitä ei ole vielä edes harkittu (yhtään rahaa laitettu säästöön), niitä ei välttämättä myöskään lähitulevaisuudessa tehdä. Toisaalta voi tuntua hyvältä ettei remontteja ole edessä, mutta toisaalta juuri siinä voi olla se miina, kun remontit ovat ennen pitkää kuitenkin edessä. Suosittelen myös kysymään isännöitsijältä, paljonko kerrostalossa asuu vuokralaisia suhteessa omistajiin. Jos osakkeenomistajia ei juurikaan asu ko. talossa, se voi tietää ongelmia, sillä omistajia ei välttämättä kiinnosta muu kuin vuokratulot. Pidemmällä välillä se tietää ongelmia, jos ketään ei kiinnosta taloyhtiö, talo on käyttöiän päässä, juurikaan remontteja ei ole tehty ja yhteisellä tilillä ei ole juurikaan rahaa. Jos löydät tiesi taloyhtiön hallitukseen, älä odota saavasi vaivannäöstäsi kiitosta (toki poikkeuksiakin voi olla). Niin, ja kannattaa varautua, että yhtäkkiä ovellasi saattaa olla joukko ihmisiä kertomassa miten kaikki on ollut paremmin ennen sinun taloon muuttamistasi.

Päätin, etten muuta enää koskaan kerrostaloon. Toivon mukaan sellaista pakkoa ei enää ikinä tulisi. Onhan evakkoasunnossa hieman viileähköä, mutta yhtäkään päivää en ainakaan vielä vaihtaisi pois. Suurin osa meidän tavaroista on varastossa, mutta enpä juuri ole niitä kaivannutkaan. Omakotitaloon muuttaminen hieman jännittää. Onneksi se on kuitenkin oma. Jos emme siellä viihdy, hoidamme asiat niin että viihdymme ja mikä parasta, saamme itsenäisesti huolehtia omasta talosta ja hoitaa sen juuri niin kuin itse haluamme. Hmm, ehkä jo marraskuussa pääsemme omaan kotiin. ♥