torstai 30. elokuuta 2012

Mozart Mosse Mössykkä

Pieni kissanpentu ajautui meille vahingossa, odottamatta. Elokuun lopussa vuonna 2011 vanhempieni pihassa havaittiin kissanpentu. Kissanpentu oli villikissanpentu, mutta tuli lähelle ihmistä hiljaa vinkuen "anna minulle ruokaa". Vanhempani antoivat ruokaa, kissa näytti hyvin nälkäiseltä. Seuraavana päivänä kissa olikin nukkumassa ulko-oven takana "päästäkää minut sisälle lämpimään". Näin pieni karvaturri otettiin sisälle lämpimään, aluksi vain yöksi, mutta pian kokonaan. Pieni oli hyvin nälkiintynyt, vain luuta ja nahkaa.

Pennun nimi oli alusta asti selvä: Mozart eli Mosse.


Myöhemmin saimme selville pennun alunperin kuuluneen naapureillemme. Emo oli ulkokissa ja näin ollen synnyttänyt kaksi pentua ulos. Elokuussa emo oli kuitenkin jäänyt auton alle ja toisen pennun kerrotaan vieneen supikoira. Pikku-Mosse oli paennut, oleillut teillä tuntemattomilla viikon - pari. Pienellä ei ollut mitään edellytyksiä ruoan saalistamiseen, joten nälkä oli varmasti melkoinen ja kuolema lähellä. Turkki oli pörröinen ja likainen ja sieltä löytyi myöhemmin eläinlääkärin tarkastuksessa kirppuja. Pentu sai jäädä meille.


Aluksi piti suhtautua varovaisesti Jonen ja Mossen suhteeseen. Kokoeroa oli melkoisesti ja Jonehan oli tottunut olemaan se pienin. Elokuun alussa Jonen viimeisin kissakaveri Manu kuoli ja Jone oli siitä hyvin surullinen, vaikkei Jonen ja Manun suhde koskaan ollut mitenkään hyvä. Kissanpennun tulo taisi olla kuitenkin Jonelle melkoinen lottovoitto - kissaseuraa! Pikku hiljaa ystävyys syventyi.

Orpo pentu kaipasi emoa ja Jonessa heräsi jokin vaisto ottaa pentu turkkinsa suojaan. Jone jopa yritti imettää Mossea, tai ainakaan ei ollut yhtään pahoillaan pennun möyriessä mahaturkin alla etsien maitoa. Alusta asti Jone on myös nuollut Mossen turkkia ja availlut hampailla takkuja. Mossella on myös kova tarve nuolla "vastapalveluksena" Jonea ja siitähän Jone nauttii. Ehkä Jonessakin on siis pikkuriikkinen ripaus pehmoa, vaikka kuinka yrittää esittää muuta.


Mosse ei osaa maukua. Olemme päätelleet, että traumaattinen lapsuus, esimerkiksi supikoiran pakeneminen, ovat voineet laukaista maukumattomuuden. Välillä kuuluu pientä ääntelyä ja toisinaan Mosse avaa suutaan ihan kuin maukuisi, mutta se kissalle ominen "mau" puuttuu, ainakin toistaiseksi. Mosse on oppinut hyvin omintakeisen juomatyylin laittaen tassun juomakupin yli juoden ikäänkuin tassun alta. Yleensä siinä operaatiossa kastuu koko tassu.. mutta ehkä pienestä vesikuppi vaikuttaa suurelta ja pitää varmistaa ettei sinne uppoa!


Mosse on kiltti kissa ja tykkää olla myös sylissä. Aikaisemmista kissoista poiketen pienen "pentutuhot" ovat jääneet vähäisiksi. Ulkoilu on Mossen uusi rakas harrastus, niiden kissanpäivien viettämisen lisäksi.


Pian on pienen juhlapäivä - vuosi meidän elämässä. Onnea Mosse! Pysythän aina kullanmurunamme.


perjantai 17. elokuuta 2012

Kasvitieteellisessä puutarhassa

Tällä viikolla eräänä kauniina lämpimänä elokuisena päivänä kävin kävelyllä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tykästyin siihen vihreyteen ja kauniisiin kasveihin.

Ihana piilopaikka!
Piilopaikassa..
..jossa oli myös muita asukkaita.


 Näihin kesäisiin tunnelmiin on ihana kylminä pimeinä talvipäivinä palata.

torstai 16. elokuuta 2012

Kissa ulkoilua!

Aikaisemmat meillä olleet kissat ovat saanee ulkoilla vapaasti - asummehan maaseudulla. Rakkaan Nipsu kissan jäätyä auton alle, en kuitenkaan halunnut päästää Jonea ulkoilemaan vapaasti. Jone oli sitä paitsi pentuna aikamoinen hulivili! Jo pentuna Jone oppi juoksemaan rallia sisätiloissa ja tekemään ulkoreissuja sylissä. Jonella on tapana tarrautua aina käteen kiinni jos menemme sylireissulle - "ethän vain tiputa minua yksin pelottavaan maahan". Valjaissa ulkoilua kokeiltiin, mutta se vasta pelottavaa olikin.. niin pelottavaa, että Jone alkoi kokea uhkaksi jopa ulkoiluttamassa olleen ihmisen.

Muutama vuosi sitten Jonelle kuitenkin riitti sisällä oleminen ja hän alkoi hypellä kahvoihin ja maukua ovella. Vanhempani saivat siitä tarpeekseen ja laittoivat Jonen vanhaan suureen kaninhäkkiin. Siitäpä tuli oiva ulkoilu paikka! Pusikossa on lintuja joita kytätä ja kuitenkin verkko on turvana jotta uskalsi häkissä istuskella. Häkissä on myös koppi jonne pääsee sateelta suojaan. Sielläpä Jone sitten ulkoili: kesällä, talvella, helteellä, räntäsateella, paukkupakkasella..

Vanha häkki
Talviulkoilua. On niin kylmä, että Jone pitää vuorotellen etutassuja ilmassa.

Pikkuinen Mosse on seurannut Jonen tassunjälkiä ja jättänyt ulkoilun kokonaan. Mosselle on riittänyt sisäreviiri, mitä sinne ulos edes haluamaan. Valjaita en ole Mosselle edes kokeillut, koska pieni vaikuttaa niin luikeromaiselta, että epäilen valjaiden pysymistä.

Vanhempani kuitenkin päättivät rakentaa kissoille uuden ulkohäkin - ison ulkotarhan! Jotta pikku-Mossekin uskaltaisi sinne piti kulku järjestää apukeittiön ikkunan kautta. Tämäpä onkin oiva paikka: saa itse päättää omat ulkoiluajat kunhan ikkuna vain on raollaan.

Uusi häkki
Pikku-Mosse uudessa häkissä. Jos katsoo oikein tarkkaan voi nähdä Jonen kaukana häkin toisella laidalla.
 Ulkoilu on tärkeä osa kissan elämää. Minun kehräävät ystävät ainakin nauttivat!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tervetuloa!

Käännän uuden sivun elämässäni ja aloitan kirjoittamaan blogia

Ehkä jonkinlainen pieni esittely olisi paikallaan..

Minun nimeni on Anna ja olen syntynyt vuonna 1987. Tällä hetkellä opiskelen insinööriksi ja asun Helsingissä. Kissaperheeseeni kuuluu kaksi maailman suloisinta kissaa: Jone ja Mosse. Asumme eri osoitteissa sillä tämän hetkinen kotini on hyvin pieni.. Näin ollen vanhempani hoitavat ja hellivät kissoja arkisin ja minä käyn mahdollisuuksien mukaan paijaamassa kehruukoneita viikonloppuisin. Ikävä on aina, mutta onneksi niinä hetkinä voi miettiä kaikkia niitä ihania yhdessä vietettyjä hetkiä.

Vasemmalla Jone, oikealla Mosse.

Toivon, että tästä blogista tulisi pieni ikkuna kissojen ja minun elämään.

Tervetuloa mukaan!