sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vuosi Tamperelaisena

Muutostani Tampereelle on kulunut nyt vuosi. Muistan miten silloin jännitin, jopa hieman pelkäsin, miten elämä Tampereella lähtee sujumaan. Olihan Helsinki ollut kotini kuusi vuotta ja muutenkin muuton lisäksi elämääni sattui samaan aikaan melko monta elämänmuutosta.

Ensimmäisen kuukauden asuin kodissamme yksin, sillä poikaystäväni muutti tänne vasta lokakuun alussa. Ensimmäisen kuukauden elin muuttolaatikoiden keskellä, sillä samaan aikaan aloitin myös kokopäivätyöt, mikä oli toinen uusi juttu arjessani.. ja energiat eivät riittäneetkään ihan kaikkeen, varsinkin kun sitä muuttoakin tein melkein pari kuukautta. Huh, voi niitä aikoja. Pakko kuitenkin myöntää, että edelleenkin osa tavaroista hakee kodissamme paikkaansa.. ja minä myös etsin tavaroita uusista paikoista, kun "Kalliossa olisin tiennyt missä tämä ja tämä on, mutta täällä niitä ei ole näkynyt". Koen siis etsimisen ja löytämisen iloja. ;)

Uusi kotimme sijaitsee rauhallisella paikalla ja autoteitä ei mene ihan lähellä. On siis varsin rauhallista olla kotona, verrattuna miten meluista elämä Kalliossa oli. Uusi koti on myös ihanan avara ja tilava. Pidän myös uusista kotiseuduista: erityisesti läheisestä ostoskeskuksesta ja ihanista lenkkimaastoista metsissä. Oma autopaikka on myös iso plussa. Tykkään ikkunasta näkyvistä puista, omasta parvekkeesta ja kylpyammeesta. Omassa keittiössä on ihanaa leipoa ja kokkailla. Erityisen iloinen olen huoneista, joka mahdollistaa toimintojen eriyttämisen. Sisustusjutut ovat edelleen vähän vaiheessa, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.

Kokopäivätöihin sopeutuminen on mennyt paremmin mitä ennalta pelkäsin. Olen ollut vuoden töissä kutakuinkin joka arkipäivä, ihan muutamaa lomapäivää lukuunottamatta. Uusia asioita on ollut paljon.. ja toisinaan päivät ovat tuntuneet raskailta. Olen myös huomannut kehittyneeni työssä, vaikka toki paljon olisi vielä opittavaa. Työmatkat tuntuivat talvella pimeällä ja sateella hieman rankoilta, mutta nyt taas kesällä on mennyt hyvin ajelut aamuin ja illoin.

Minun ja poikaystäväni yhteisen arjen opettelu otti aikansa ja aina muistan miten ensimmäisellä kauppareissullamme kangaskassi repesi, kun yllättäen kahden ihmisen ruokatarpeet olivatkin vähän enemmän kuin yhden. Heh, monen moisia juttuja on tullut opittua hänestä ja itsestäni. En kuitenkaan vaihtaisi sitä yhteistä arkeamme mihinkään: yhteisiä aamuja ja iltoja, yhteisiä juttuja päivän mittaan. Poikaystäväni työmatkojen aikoina olenkin saanut huomata miten tyhjältä elämä tuntuu, kun hän ei ole kotona.

Erityisen iloinen olen siitä vapaa-ajasta, jota iltaisin työpäivän jälkeen jää. Kerrankin on aikaa tehdä sitä mistä tykkää eikä koko ajan tarvitse stressata opinnoista. Opiskeluvuosina elin taloudellisesti miinuksella ja nyt on ollut mukavaa, kun rahaa on jäänyt enemmän säästöön ja käyttöön. Tämä on mahdollistanut mm. enemmän matkustelua. 

Uusia harrastuksia olen löytänyt pari, mutta ainakaan vielä en ole erityisemmin tutustunut uusiin ihmisiin. Onneksi minulla on jo ennestään muutamia ystäviä ja kavereita Tampereelta, vaikka toki tutustuminen lisää ihmisiin ei olisi pahitteeksi. Olen kuitenkin antanut itselleni nyt aikaa sopeutua ja kotiutua uusiin ympyröihin ja yrittänyt olla vaatimatta itseltäni liikoja. Kaikki aikanaan. Harmittaa myös etten ole ehtinyt kutsua ystäviä ja kavereita niin paljoa kylään kuin olisin halunnut. Tiedoksi: meille saa kutsua itsensä kylään ja se olisi varsin mukavaa!

Yleisesti ottaen Tampereella ruuhkat tuntuvat pienemmiltä, reitit helpommilta, joukkoliikenne on sujuvaa ja välimatkat ovat lyhyempiä. Kaupunkina pidän Tampereesta hyvin paljon. Ei liian iso, mutta ei liian pienikään. Sopivat etäisyydet myös muihin kaupunkeihin.

Kokonaisuudessaan olen onnellinen, että muutin takaisin Tampereelle. Mihin elämä lopulta kuljettaa, sitä ei voi tietää, mutta nyt olen onnellinen täällä.

www.tampereallbright.fi/

Melkoinen muutosten vuosi.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Maukas pihvi!

Perjantaina juhlistimme poikaystäväni kanssa torstaina ollutta vuosipäiväämme. Olimme varanneet pöydän Stefan's Steakhousesta, joka oli meille ihan uusi tuttavuus ravintolana ja jo jonkin aikaa olimme miettineet sinne menemistä.

 

Ravintola on Amerikan Top Chef -kilpailun finalistin Stefan Richterin perustama. Ruokalistassa, niin kuin nimestä voi päätellä, on panostettu pihveihin. 

 

Pihveihin mekin päädyimme ja oli kyllä maukasta, juuri sopiva medium! Palvelu oli myös hyvää ja meitä kuunneltiin, kun esitimme toivomuksia. Netin keskustelupalstoilla uhkailtiin, että ruoan tarjoilu tässä ravintolassa kestäisi liian kauan, mutta onneksi ainakin meille annokset tulivat tällä kertaa nopeasti. Alkuruokia ja jälkiruokia emme tällä kertaa testailleet, mutta ehkä sitten ensi kerralla.. sillä toivon todella, että vielä palaamme tähän ravintolaan. Ravintola oli myös tunnelmallinen paikka viettää vuosipäivää oman rakkaansa kanssa. <3

Tampereen lisäksi Stefan's Steakhouseja löytyy myös Turusta ja Helsingistä.

torstai 21. elokuuta 2014

Me olemme tässä ja nyt ja se riittää ♥

"Voi kultani älä niin huoli, 
vaikka terävä ja viuhuva nuoli 
saatta meihinkin osua kyllä. 
Mitä huominen ottaa antaa 
sitä tänään vielä et voi kantaa. 
Eikä ne murheet meihin yllä.

Meillä on aikaa vielä 
nauruun, leikkiin ja rakkauteen, 
iloon ja ukkosen jylinään. 
Meillä on aikaa vielä 
kääntää kellot kohdalleen 
joka ainoa päivä on tänään.

Älä kaunaa mennyttä kanna 
sen viimein jo lähteä anna. 
Takkinsa ottaa ja ovella kiittää. 
Älä pelkkoa tulevaisuuden,
älä onnen tai onnettomuuden, 
me olemme tässä ja nyt ja se riittää.

Meillä on aikaa vielä 
nauruun, leikkiin ja rakkauteen, 
iloon ja ukkosen jylinään. 
Meillä on aikaa vielä 
kääntää kellot kohdalleen. 
Joka ainoa päivä on tänään.

Joka aamu mä odotan sua 
niin kuin ihmeellistä ja uutta. 
Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua 
niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan.

Meillä on aikaa vielä 
nauruun, leikkiin ja rakkauteen, 
iloon ja ukkosen jylinään. 
Meillä on aikaa vielä 
kääntää kellon kohdalleen. 
Joka ainoa päivä on tänään..."


Olemme nyt ihanan pojan kanssa seurustelleet kaksi vuotta, siis virallisesti (epävirallisesti tämä taitaa olla jo vähän enemmän). Monenmoisia juttuja on viimeinen vuosi pitänyt sisällään, päällimmäisenä yhteen muuttaminen ja yhteinen arki.

Yhdessä käymme kohti tulevaisuutta, mitä ikinä se meille antaakaan.
Olen onnellinen hänestä ja meistä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hupipäivä!

Lähdimme lauantaina extempore meiningillä poikaystäväni kanssa Helsinkiin. Matkat taittuivat kotikulmilta suoraan Kiasmalle Onnibussin kyydissä. Olikin hieman outoa matkustaa bussilla, vaikka busseista ja junista on monen vuoden kokemus opiskeluajoilta, jolloin vähän liiankin tutuksi tuli niiden kyydissä reitit suuntaan jos toiseenkin. Viime aikoina enimmäkseen olemme liikkuneet omalla autolla. Se on jotenkin vain suurimmalta osin niin vaivatonta, nopeaa ja helppoa. Tällä kertaa päädyimme kuitenkin bussiin edullisten lippujen ja sopivan päätepysäkin takia.

Helsinki vierailumme kohde oli tällä kertaa Linnanmäki. Päivä kului siellä mukavasti kierrellen laitteissa. Sää oli lämmin ja muutama pisara vettäkin satoi, mutta onneksi sen enemmiltä sateilta säästyimme. 

 

Monessa laitteessa tuli sen reilun seitsemän tunnin aikana pyörittyä ja hyörittyä ja kyllä, edelleen lempparini on vuoristorata! En kyllästy siihen koskaan! Oli myös hauskaa huomata miten meistä kumpikin muista ne vanhat englanninkieliset huvipuistolaitenimet paremmin kuin uudet. Oli myös mukavaa jakaa Lintsimuistoja lapsuudesta. Monien ihmisten elämässä 64-vuotias Linnanmäki on ollut mukana ja varmasti omat lapsemmekin sinne viemme vielä joskus.

Paluumatkalla yö ehti jo saapua ja saimme välähdyksiä auringonlaskusta Onnibussin ikkunasta. Tänään huvipuistoreissu on tuntunut hieman kehossa ja kurkussa. Ilo on kuitenkin päällimmäisenä mielessä. :)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Aurinkoloma syksylle

Saimme kuin saimmekin varattua syksylle matkan etelään! :)


Olen innoissani, vaikka hieman myös jännittynyt. Olen matkustanut nuorempana jonkin verran vanhempieni kanssa, mutta kovin kaukana en ole koskaan käynyt yksin. Onneksi nytkään ei tarvitse lähteä yksin, kun poikaystävä tulee tottakai mukaan. Huomaan kuitenkin, että jo nyt on hieman säätöä, kun meistä kummallakaan ei ole isompaa reissurutiinia jne.

Olen jo mietiskellyt tarvitseeko vaatekaappini täydennystä, entä kenkävalikoima. Apteekin kautta ainakin pitää käydä ja esim. hyvä kirja pitää muistaa etsiä mukaan. Lentoaika kohteeseen on 6 tuntia ja se hieman hirvittää, sillä en erityisemmin pidä lentokoneista. Millä saada käännettyä ajatukset muualle.. Hmm, ehkä Skip-bo kortit, neuletyö (bambupuikoilla), kirja, päiväkirja jne. Harmi, että puhelimen akkukaan musiikin kuuntelussa tuskin kestää koko matka-aikaa. Kyllästyn myös melko nopeasti yhteen juttuun eli pitää yrittää keksiä vaihtelevia tekemisiä. Ehdotuksia? 


Hotellimme pitäisi olla hyvätasoinen, vaikka kohtuuhintainen sellainen, sillä matkustamme alkusesongista. Erityisesti odotan hotellin tarjoamia liikuntamahdollisuuksia. Eivätkä altaatkaan hullummilta näytä ja merenranta on ihan vieressä. Ja ah, buffetaamiainen joka aamu!

Outoa, oikeasti lomaa tiedossa! Onhan sitä töissä jo paahdettukin tosi intensiivisesti. Parisen kuukautta pitäisi vielä jaksaa ahertaa ja kyllä sen jaksaa, kun on kivoja juttuja tiedossa. :)

Lomahaaveissa,

tiistai 5. elokuuta 2014

Helteellä on onni..

..omistaa oma kylpyamme!

 
 

Ah, viileä kylpy!

Kylpytunnelmissa..

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Lauantai-illan nuotiopiiri

Lauantai-iltana pakkasimme poikaystäväni ja ystäväni kanssa kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme yhteen lähirannoistamme. Järven ympärillä kulkee retkeilyreitti ja lähin nuotiopaikka on vain muutaman sadan metrin päässä. Siihen parkkeerasimme ja sytytimme nuotion. Hmm, kesä!


Ilta kului niin hyvän ruoan kuin juomankin parissa. Ruokana oli peuramakkaroita, nakkeja, halloum-juustoa sekä vielä lämmintä pannaria, jonka olin juuri ennen lähtöä leiponut. Piknikrepusta löytyi tarvittavat astiat ja kylmälaukussa ruoat ja juomat kulkeutuivat rantaan viileinä. Kerrassaan mukava ilta! Oli ihanaa viettää hetki lähellä kotia, mutta silti metsässä. Taas yksi syy miksi on niin ihanaa asua Tampereella..

Nämä kesämuistot haluan tallentaa..