tiistai 29. tammikuuta 2013

Kissanruoat vuodeksi

Osallistuin pikku-Mossen kuvalla kisaan, jossa voi voittaa kissanruoat vuodeksi. Voittaja valitaan tykkäjä määriän mukaan eli minä, Mosse ja Jone olisimme kiitollisia jos kävisit tykkäämässä.

Osoite on:
www.facebook.com/BestFriendFI?sk=app_390711131023915&app_data=70442

 

Kiitos! 

T: Mosse & Jone
ja
 

ps. linkkiä saa vinkata myös eteenpäin!

Muumifani

Viime viikolla täydensin muumimukikokoelmaani Vilijonkka mukilla.


Olen ollut lapsesta saakka muumifani. Alle kouluikäisenä minulla oli niiskuneitireppu kerhoreppuna ja kaulassani roikkui hopeinen muumipeikko, joka on yksi rakkaimmista koruistani vielä tänäkin päivänä. Muumilakanoiden väliin on vielä nyt 26-vuotiaanakin mukavaa käpertyä nukkumaan.. puhumattakaan muumipyyhkeistä, -korteista, -astioista ja monista muista muumijutuista jotka ilahduttavat minua suuresti. Viime päivinä olen lukenut iltaisin Sirpa Happosen kirjoittamaa Muumiopas -kirjaa, joka on varsin kattava ja hyvin kirjoitettu kirja kaikille muumien ystäville.

Suosittelen!

Lapsena samaistuin Pikku Myyhyn, sen pienen ja pippurisen luonteen takia. Olisin halunnut nimetä ensimmäisen kissani Pikku Myyksi, mutta harmiksi kissa olikin poika.. joten siitä tulikin Haisuli. Minulla on ollut myös kissa nimeltä Nipsu ja hamsteri, jonka toinen nimi oli Hemuli. Myöhemmin olen itse tuntenut samankaltaisuutta Näkymättömän-Ninnin kanssa.

Ylärivi: Hurraa!, Rakkaus, Vilijonkka. Alarivi: Hattivatit, Hosuli, Ruusutarha, Hemuli.

Toisinaan on tunne, että haluaisin omistaa kaikki muumimukit, mutta ainakaan tällä hetkellä ahtaiden keittiönkaappien takia on pitänyt rajoittaa isompaa keräilyinnostusta. Yritän myös rajata keräilyä niihin kaupoissa myynnissä oleviin, sillä haluan käyttää astioita arjessa enkä tiedä onnistuisiko se jos muki olisi ostettu toiselta keräilijältä ja maksanut useamman sata euroa. Muumikulhoja minulla on vain kaksi, mutta toivoisin omistavani niitä vielä enemmän.

Primadonnan hevonen, Pikku Myy liukumäessä

Täältä löytyy varsin kattava luettelo kaikista ilmestyneistä Arabian muumituotteista

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. (Muumipappa)

 
ps. muumiesittely jatkuu!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Juhlat

Joskus on mukavaa selailla keittokirjoja, kokkailla ja järjestää.. kutsua ystävät ja kaverit mukaan ja pitää juhlat. Minä järjestin juhlat lauantaina.

 

Leivoin ja valmistin juhliin juusto-yrttipatonkia, tonnikala-tortillarullia, marjaista vanilja-rahkapiirasta ja suklaatuorejuustokakkua. Tarjolla oli myös keksejä ja teetä. Ystävä oli isoksi avuksi juhlien järjestelyissä.


Mukavan yhdessäolon lisäksi ohjelmassa oli tietovisa, pelejä ja postikortteilua. Juhlien etkot olivat kaamospiknikin muodossa Talvipuutarhassa ja jatkot tanssimisen merkeissä Baker'sillä.

 

Minulle oli tärkeää, että kutsumani vieraat saapuivat paikalle ja viihtyivät. Minulla myös oli todella mukavaa.


"Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan taskuun taputan,
siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä laulellaan.
"

maanantai 21. tammikuuta 2013

Marjainen vanilja-rahkapiiras

Pohja
1,25 dl pehmeää voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
3 dl jäisiä marjoja (esim. mustikoita, vadelmia, mustaherukoita)
(2 tl perunajauhoa)
2 prk (yht.400g) maustettua rahkaa (vanilja)
1 muna
0,5 dl sokeria

Aloita piiraan valmistaminen vatkaamalla keskenään rasva, sokeri ja muna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Taputtele taikina piirasvuoan (halkaisija n.27 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä taikinapohjalle jäiset marjat, joihin on sekoitettu perunajauhot. Sekoita rahka, muna ja sokeri ja kaada seos marjojen päälle. Paista piiras uunin alimmalla tasolla 175 asteessa n. 40 min tai kunnes piiras on kypsä. Tarjoa täysin jäähtyneenä. 

 

Marjainen vanilja-rahkapiiras on melko helppo valmistaa. Resepti on alunperin www.valio.fi/reseptit/ sivustolta, mutta olen muokkaillut sitä hieman. Piiraasta saa hyvinkin erilaisen, kun vaihtaa maustetun rahkan makua ja marja sekoituksia. Nam! 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Onnistumisen ilo

Tänään sain tietää saaneeni suoritettua yhden pitkään rästissä olleen kurssin. Monet pettymykset vaihtuivat iloon ja se onnistumisen ilo tuntui erityisen hyvältä. Niin hyvältä.. että itkin. 

 

Valoa tunnelin päässä, sittenkin.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Nuutinpäivä

Sananlasku "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" on monelle tuttu, mutta sen sijaan Nuutipukit ovat monille tuntemattomia. Nuutinpäivä on ollut alunperin heti loppiaisen jälkeen 7.1, mutta jo vuonna 1708 se on siirretty nykyiselleen eli 13.1.

Nuutipukkiperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Aluksi se oli nuorten miesten perinne. Nuutipukki pukeutui vanhaan käännettyyn turkkiin ja hänellä oli päässään sarvet ja tuohinaamari. Nuutipukit mekastivat ja kiersivät talosta taloon olutta hakien. Vaikka nuutipukkeja pelättiin, heidät päästettiin sisään, koska muuten olisi levinnyt tieto siitä, ettei nuutipukkeja päästetä kyseiseen taloon.
 
Nuutipukkiperinne on säilynyt tähän päivään erityisesti Lounas-Suomessa, jossa lapset ovat jatkaneet sitä. He pukeutuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät talosta taloon. Ovella kysytään saako Nuutipukki tulla ja sitten esitetään jokin laulu tai loru, josta annetaan yleensä jokin palkkio, esim. hedelmä tai karkkia.


Lapsena minäkin olen saanut käydä nuutipukkeilemassa. Nuutipukiksi menoa varten valmisteltiin asu, jossa piti olla naamari jottei kukaan tunnistaisi. Naamariksi sopi esimerkiksi päähän vedetyt sukkahousut. Vaatteiksi valittiin jotain hassua ja erilaista esimerkiksi vanhoja vaatteita vintin perukoilta. Eräänä vuonna muistan pukeutuneeni äidin kirkkaan vihreään villakangastakkiin ja veljelläni taisi olla päässä iso karvahattu. Isä kuljetti autolla talosta toiseen. Määkyimme ovella kuin lampaat, tai pukit ja ilahduimme tarjoiluista. Palkkiot jaettiin kotona ja jäätiin taas innolla odottamaan seuraavaa nuutinpäivää.

Myös vanhempani ovat olleen lapsena nuutipukkeilemassa ja isä kertoi muiston miten eräänä vuonna naapuritalon hieman kuuro isäntä ei ollut tunnistanut häntä ja säikähtänyt niin paljon, että oli ottanut halon käteen ja alkanut jahtaamaan. Toivottavasti niin ei käy enää tänä päivänä, vaikka Nuutipukit ikävä kyllä taitavat pikku hiljaa olla katoavaa kansanperinnettä.

Tänään ilahduin, kun vanhempieni luona vieraili neljä Nuutipukkia. Nämä pikkunuutit totesivat ovella "tulimme hakemaan joulun pois". Mukaan annettiin mandariinit ja karkit.. ja taisi se joulukin samalla lähteä.


Toivottavasti nuutipukkiperinne jatkuisi eikä unohtuisi koskaan.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Suklaa-tuorejuustokakku

Yksi lempparireseptini on suklaa-tuorejuustokakku. Tuntuu etten kyllästy tähän koskaan.. ja yleensä tarjoiluiden jälkeen saankin kyselyitä "siitä tosi hyvän suklaakakun reseptistä". Resepti on alunperin Fazer makeiset -kotisivulta ja ensimmäisen kerran, noin 10 vuotta sitten, tehdessäni tätä kakkua ristin sen tiskaajan painajaiseksi, sillä kakun valmistukseen tarvitaan lukuisia kippoja ja kuppeja. Olen tehnyt näitä kakkuja jo niin monia, että olen pystynyt hieman myös muokkailemaan reseptiä. Alla kuitenkin se alkuperäinen, kun eikös jokaisella kokilla ole se oma salaisuus miten ruoasta saa vieläkin maukkaampaa. ;)


Pohja
175 g Domino- tai Digestivekeksejä
50 g voita tai margariinia
Täyte
4 kpl liivatelehteä + 1 rkl kiehuvaa vettä
250 g Fazer Tumma leivontasuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
2 kpl munankeltuaista
2 kpl munanvalkuaista + 3/4 dl sokeria
2 dl kuohukermaa

  • Leikkaa halkaisijaltaan noin 20-25 cm:n irtopohjavuokaan pohjan kokoinen leivinpaperipala. 
  • Hienonna keksit. Sulata voi ja sekoita joukkoon keksinmurut. Painele seos vuoan pohjalle.
  • Valmista täyte: Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Sulata 200 g suklaata vesihauteessa ja anna jäähtyä. Rouhi loput 50 g suklaata. Purista liivatelehdistä liika vesi pois ja liuota ne kiehuvan kuumaan veteen.
  • Sekoita tuorejuuston joukkoon liivate, sulatettu ja rouhittu suklaa, sokeri, vanilliinisokeri ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma. Yhdistä molemmat vaahdot tuorejuustoseokseen.
  • Kaada täyte vuokaan ja peitä vuoka alumiinifoliolla. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
  • Irrota kakku vuoasta, nosta tarjoiluastiaan ja koristele suklaakiehkuroilla ja marjoilla, esim. mustikoilla. Koristeluun voi käyttää myös esim. nonparelleja tai kermaa pursotettuna.


Vinkki!
  • Jos haluat käyttää liivatejauhetta liivatelehtien sijaan, niin mittaa 1 rkl liivatejauhetta ja ½dl vettä ja seuraa liivatejauhepurkin ohjeita. 
  • Voit halutessasi lisätä täytteeseen 2-4 ruokalusikallista konjakkia tai kahvilikööriä. 
  • Kokeile myös valkoisella Fazer leivontasuklaalla ja mausta halutessasi parilla ruokalusikallisella sitruslikööriä. Huom: Kun valmistat kakun valkoisesta suklaasta, laita kaksinkertainen määrä liivatelehtiä (8 kpl). 


Tammikuussa on taas hyvä syy kakkuilla. :)