torstai 31. joulukuuta 2015

Toiveikkaana uuteen vuoteen

Taas on vuoden viimeinen päivä. Vuosi sitten tähän aikaan minulla ei ollut aavistustakaan siitä kaikesta, mitä vuosi 2015 toisi tullessaan. Elämä on niin kovin arvaamatonta ja yllätyksiä täynnä. Pitäisi yrittää muistaa nauttia joka hetkestä täysillä.

Keväällä sattunut ikävä katastrofi töissä on sekoittanut minun vuottani hyvin paljon. Oikeastaan loppuvuosi olikin siitä katastrofista toipumista, joka jatkuu edelleen myös tulevana vuonna. Iso rakennusprojekti on melko hyvällä mallilla, vaikka ei vielä valmis. Koko asia tuntuu edelleen niin uskomattomalta ja raskaalta. Tunnen vihaa sitä tapahtumaa kohtaan ja olen paljon miettinyt olisinko sen voinut jotenkin estää. No, menneseen emme voi palata, on käännettävä katseet tulevaan. Aiomme vielä nousta Feenikslinnun tavoin tulesta entistäkin vahvempina.

Vuonna 2015 teimme poikaystäväni kanssa ihania matkoja ja kävimme Virossa, Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Pisin ja uskomattomin reissu ja seikkailu oli Route 66, josta jatkan julkaisemista matkakertomuksia vielä ensi vuonna (loppu häämöttää jo). Ehdimme myös käymään Viking Grace -risteilyllä kahdesti, toisen matkan järjestin minä yrityksemme työntekijöille.

Tuleva vuosi toivottavasti toisi mukanaan paljon onnea ja iloa. Ainakin kesällä on luvassa yksi onnen ja ilon tapahtuma, nimittäin meidän häät. Toivottavasti saisin valmistuttua niihin ilman isoa stressiä ja nautittua juhlista sekä järjestelyistä täysillä. Se on meille kuitenkin ainutlaatuinen tapahtuma. Tottakai minun hieman jännittää juhlien lisäksi myös uusi tuleva sivilisääty, vaikka arjessamme tuskin heti mitään suuria muutoksia tulee tulemaan. Uudesta kodista haaveilemme, mutta onneksi muutolla ei ole mikään kiire.

Tuleva vuosi tuo tullessaan ainakin yhden matkan, nimittäin häämatkan. Jotain muitakin matkoja aiomme tehdä, vaikka tuskin mitään toista Route 66 kaltaista reissua.

Olen taas huomannut, että olen vuoden aikana kasvanut ihmisenä. Nykyään jaksan vieläkin enemmän uskoa, että asiat järjestyvät vaikka kävisi mitä. Katastrofista selviytyminen tuntui aluksi mahdottomalta, mutta lopulta siitäkin on selvitty - ja tullaan selviytymään. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, vaan on jaksettava uskoa parempaan tulevaisuuteen. Olen ihan varma, että tulevaisuudella on meille kaikille paljon annettavaa, kun emme vain menetä toivoamme. Haluan muistuttaa siitä itseäni ja meitä kaikkia.

http://weheartit.com/

"Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa 
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi 
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa 
Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa"
Juha Tapio: Sinun vuorosi loistaa 
 
Ihanaa uutta vuotta 2016!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Muffinssivuosi 2015

Huomasin jouluna, että tänä vuonna on tullut leivottua muffinsseja useamman kerran. Aikaisemmin en ole ollut mikään muffinssileipuri vaan enemmänkin minun juttuja ovat olleet kakut. Muffinssileipurin ura alkoi heti alkuvuodesta kihlajaisista ja synttäreistä, joihin leivoin vaniljamuffinsseja. Sen jälkeen oli vuorossa suklaiset ystävänpäivämuffinssit, sitruunaiset pääsiäismuffinssit, mansikkaiset juhannusmuffinssit ja vielä jouluksi piparimuffinssit.

Yksi inspiraation lähteeni on ollut nuo kauniit pahviset muffinssivuoat. Olen ihan tosi ihastunut niihin! Olen ostanut niitä Tigerista sekä tilannut netistä Pop Up Kemut nettikaupasta. Pikku hiljaa pahviset vuoat ovat yleistymään päin eli odotan hintojen laskua ja saatavuuden lisääntymistä.

Kihlajaisten vaniljamuffinssit
Synttäreiden vaniljamuffinssit
Ystävänpäivän suklaamuffinssit
Pääsiäisen sitruunamuffinssit
Juhannuksen mansikkamuffinssit

Joulun piparimuffinssit
Kaikki kuvat eivät puhu puolestaan.. Aina ei ehdi kaivaa kunnollista kameraa esille. 

Olen ihan tyytyväinen uuteen aluevaltaukseen ja eiköhän syöjätkin ole ihan tykänneet. Omat lempparini taitavat olla pääsiäisen sitruunamuffinssit sekä jouluksi tekemäni piparimuffinssit. Kaikki muutkin ovat kuitenkin olleet tosi hyviä. Muffinsseja on melko helppoa valmistaa ja niistä saa näyttävän näköisiä herkkuja niin arkeen kuin juhlaan.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Tulkoon joulu ♥

 
 
"Niityillä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virtaa, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus
Joulu on taas, riemuitkaa nyt

Näiden Tulkoon Joulu -kappaleen sanoin haluan toivottaa..
Hyvää joulua! ♥ 

maanantai 21. joulukuuta 2015

Route 66: Hoover Dam

Tässä vaiheessa matkaa tuntui, että huikeita nähtävyyksiä oli päivittäin. Enää oli vaikeaa listata mielessään mikä oli ollut hienointa, kun kaikki tuntui niin uskomattomalta. Hoover Damille poikkesimme matkalla Las Vegasiin. Hoover Dam ei siis ole route 66 tien varrella, vaan selkeästi reitiltä poikettava kohde.


Hooverin pato on Yhdysvaltain kuuluisin pato ja se on saanut nimensä presidentti Herbert Hooverin mukaan. Pato sijaitsee Arizonan ja Nevadan rajalla Coloradojoessa. Padon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1931 ja pato oli valmistuessaan vuonna 1936 ensimmäinen suuri kokonaan betonista rakennettu pato Yhdysvalloissa. Hoover Dam on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä. Sen paksuus juuresta on 201 metriä ja harjalta 14 metriä. Betonia patoon kului 3,4 miljoonaa kuutiometriä. Padon juurella olevassa voimalaitoksessa on 17 turbiinia, joiden yhteenlaskettu maksimiteho on 2080 megawattia. Yli puolet energiasta menee Etelä-Kaliforniaan, loput jaetaan Nevadan ja Arizonan kesken.


Minulla on korkeapaikan pelko, joka oli melkoisessa siedätyshoidossa Grand Canyonin jälkeen Hoover Damilla.


Minuun myös teki vaikutuksen silta, jota pitkin ajoimme, jotta pääsimme Hoover Damille. Sillalle pääsi myös kävelemään ja sen näki hienosti Hoover Damilta. Meidän vierailumme aikaan sillalla tuuli tosi kovaa eli sai todellakin pitää kiinni kamerasta.


Löysin sillan teosta videon YouTubesta. Ainakin näin insinöörin silmin näyttää tosi hienolta. :D



Hoover Damille järjestetään kierroksia, joissa pääsee tutustumaan myös padon sisäosiin tarkemmin. Luimme etukäteen netistä, että kierrokset ovat hyvin suosittuja ja jos niille haluaa, niin kannattaa lippu ostaa etukäteen tai olla paikalla heti aamulla. Meille riitti tällä kertaa nähdä pato ulkoa päin - jo niin se oli hyvinkin vaikuttava nähtävyys. Hoover Damilla on muuten muutaman dollarin maksava parkkihalli pihassa, johon saa ihan hyvin parkkeerattua auton vierailun ajaksi. Etukäteen siis pohdimme tätä pysäköintiä, mutta onneksi se oli hyvin hoidettu.

Lisätietoja Hoover Damista: http://www.usbr.gov/lc/hooverdam/

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Route 66: Hackberry General Store

Hackberry General Store on route 66 vanhoja pysähdyspaikkoja siitä sanotaankin "mother lode of mother road memorabilia". Enää asemalta ei saa bensaa, mutta vanhat pumput seisovat rakennuksen ulkopuolella muistona menneiltä ajoilta. Hackberry sijaitsee Hackberryn pienessä kaupungissa. Rautatie tuli Hackberryyn vuonna 1882. Kaupungissa on ollut kaivostoimintaa, joka on tosin lakanut jo vuonna 1919.


Paikka on muisto vanhasta, johon route 66 matkaajat ovat vuosia pysähtyneet. Sisällä on matkamuistomyymälä ja pieni kahvila. Ulkona saa liikkua ja kuvailla vapaasti.


Samankaltaisia paikkoja näimme matkalla muutamia (tästä tulisi romaani, jos kertoisin niistä kaikista). Ehdottomasti kannattaa pysähtyä myös tällaisiin paikkoihin. Route 66 -matkaajalle kuitenkin tien historia on iso osa matkaa.

Osoite: 11255 E HWY 66, Hackberry, Kingman, AZ 86411
http://www.hackberrygeneralstore.com/

torstai 17. joulukuuta 2015

Route 66: Grand Canyon

Meinasimme aluksi, että ohitamme Grand Canyonin, mutta kertoessamme siitä Yhdysvaltoja kiertäneelle ystäväpariskunnallemme, niin he sanoivat ensimmäisenä, ettei ainakaan sitä nähtävyyttä kannata missata. Niinpä mekin poikkesimme hieman route 66 reitiltä ja huristelimme Grand Canyonille. Sanotaan, että Grand Canyon olisi yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä.

Matkamme Grand Canyonille starttasi Flagstaffista, joka on kuin Alppikylä. Poikaystäväni ihastui Flagstaffiin (sattumoisin löytyi oikein hyvä olutkauppa) ja taisin minäkin vähän, varsinkin kuin löysin aivan ihanan mekon alennuksesta. Flagstaffissa kannattaa siis ehdottomasti pysähtyä. Voisin sieltä lämpimästi suositella N Leroux Streetilla sijaitsevaa Old Town Shops nimistä minikokoista kauppakeskittymää, josta löytyy aivan ihastuttavia vaatekauppoja ja plussana oikein maukasta ruokaa tarjoava lounaspaikka.


Kanjoniiin pääsee kahta kautta, eteläreunan puolelta (South Rim) ja pohjoisreunalta (North Rim). Suosituin reitti on South Rim (juurikin Flagstaffin suunnalla), josta suunnalta mekin Canyonia lähestymme. South Rimillä suosittelemme lähestymään Canyonia East entrancelta (itäportilta), jossa on huomattavasti lyhyemmät jonot kuin South -portilla. Sisäänpääsy Kanjonille maksaa $30 per auto. Lippuluukulta saa kartan, johon on merkitty ajoreitit ja näköalapisteet. Muistaakseni samalla lipulla olisi päässyt kanjonille useampanakin päivänä, mutta en muista tarkkaan miten se meni, kun emme itse tarvinneet lippua kuin yhtenä päivänä.


Meillä meni reissulla aikaa ajomatkoineen 5 tuntia. Vierailu kannattaa ajoittaa joko erittäin aikaiseen aamuun tai iltaan, että näkee auringonnousun tai auringonlaskun. Me yritimme tavoittaa auringonlaskun väriloistoa. Harmiksi juuri meidän vierailupäivänä iltaa kohden sää pilvistyi eli kauneimmat väriloistot jäivät meiltä näkemättä. Kanjoni on niin valtavan kokoinen, että siihen matkalle mahtuu monenlaista säätä.

 
 

Kanjoni on noin 446 km pitkä ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Alhaalla kanjonissa virtaa Colorado-joki. Patikointireissullekin voi lähteä, mutta kannattaa todellakin ottaa kunnon juomavarasto ja eväät mukaan, eikä myöskään kannata yliarvioida omia voimiaan. Kuulemma ikävän usein pelastusviranomaiset joutuvat pelastamaan turisteja, jotka ovat liian kevyin varustein lähteneet vaeltamaan alas Canyonille. Kanjonille järjestetään ohjattuja retkiä niin jalan, ratsain kuin vesitse Colorado-jokea pitkin.
 
 

Gand Canyonin yksi pääpaikka on Mather Point, joka sijaitsee lähellä South-porttia. Mather Pointilla ihmisiä riittää vielä illallakin.

 

Minä pelkään korkeita paikkoja, joten Grand Canyon herätti minulla hieman sydämentykytyksiä. Siitäkin selvittiin, kun muisti pitää katseen horisontissa. Hämmästelin miten varomattomia monet ihmiset olivat näköalapaikoilla. Näimme miten jotkut olivat hyvinkin uhkarohkeasti poikenneet reitiltä ja kiipeilleet ties minne seinustoille ja kielekkeiden päälle.. ja yksi turisti istui kuvattavana pyörökaiteella ilman käsiä (alla parin kilometrin pudotus suoraan rotkoon, ei sen kummempaa). Huh, minä katselen maisemia mielummin hieman kauempaa. Suosittelen varovaisuutta myös muille, sillä kanjonilla sattuu ihmisten varomattomuudesta useampia onnettomuuksia vuodessa ja ikävä kyllä, useimmat niistä onnettomuuksista johtavat kuolemaan.


Pimeys ehti laskeutua reitillemme, kun huristelimme kohti Williamsia, jossa yövyimme kanjonipäivän jälkeen. Grand Canyonilla käy miljoonia matkailijoita vuodessa. Nähtävyydellä oli siis ruuhkaa meidänkin ajankohtana, mutta pahimmalta tungokselta vältyimme, kun lähestyimme canyonia itäportilta.

Olihan se todellakin näkemisen arvoinen mesta. Niin huikeita maisemia en ole ennen tainnutkaan nähdä. Suosittelen ehdottomasti tätäkin koukkausta route 66 -matkaajille.

Lisätietoja: http://www.nps.gov/grca/index.htm 

lauantai 12. joulukuuta 2015

Route 66: Yleisiä asioita osa 5. ruoka

Ennen matkaa tiesin jenkkien ruokavaliosta jonkin verran, mutta silti en osannut kuvitella, että se olisi niin erilainen kuin meillä täällä.


McDonald's löytyy lähes joka kylästä. Hämmästelimme sitä määrää, joten meidän piti matkalla googlettaa, että jenkeistä löytyy yhteensä yli 14300 McDonald'sia. Se on iso määrä se.. ja siihen päälle vielä Burger Kingit, KFC:t, Taco Bellit, Inn&Out burgerit, Hardee'sit, Jack in the Boxit, Wendy's, Sonic yms. Ei siis ole pulaa ruokapaikoista, varsinkin jos hamppari on ihan ok. Kyllä sitä hampparia jaksoi mussuttaa ihan kiitettävästi, mutta yleensä meidän tavoitteenamme oli löytää jotain muuta ruokaa ja yrittää välttää ainakin ranskalaisia, joita tuli korvista ulos kolmen viikon reissulla.


Poikaystäväni oli ennakkoon listaillut hyviä ravintoloita ja niistä monesti löysimmekin hyviä vaihtoehtoja ketjuburgereille. Toki matkaopaskirjoista löytyi muutamia lisää. Söimme siis burgereiden lisäksi pihviä, pastaa, pizzaa, quesadilloja jne. Erityisen mukavaa oli kokeilla paikallisia pikkupaikkoja.

Mac & cheese lisäkkeenä.
 
Yhdessä ravintolassa sai vaihdettua ranskalaiset hedelmiin. Se oli oikein mieluisa vaihto.
Veggie Grill oli maukas uusi tuttavuus! Erityispisteet heidän itse valmistamalleen mansikkamehulle, joka oli ihan mielettömän hyvän makuista.
Route 66 varrella olevista kylistä ja kaupungeista saa siis tosi hyvin ja helposti ruokaa. Jos ajaa Interstatea (joka ohittaa kylät ja kaupungit) niin siellä on säännöllisin väliajoin Food Exit, josta poistuessaan löytää pari kolme hampparipaikkaa. Emme siis todellakaan poteneet nälkää matkalla. Ruokapaikkoja löytyi hyvinkin helposti.


Useimpiin motelleihin kuului aamupala. Siltä ei tosin kannata liikoja odottaa ja täytyy myöntää, että ekoina aamuina hetken mietin, että miten rakennan siitä aamupalan. Kahvikone löytyi ja appelsiinimehua sekä taikamurot, vohvelipiste ja jotain vaaleaa leipää tai pullaa. Myös munakasta ja pekonia oli useimmissa paikoissa. Hedelmiä (lähinnä banaania) ja jogurttia näkyi toisinaan. Leikkeleitä, kasviksia ja juustoja ei näkynyt kertaakaan. Yleensä leivänpäälle oli varattuna voita tai suklaalevitettä. Yhdessä motellissa oli tarjolla hunamelonin palasia - ja voi että miten hyviltä ne maistuivatkaan! Yritimme soveltaa aamupalasta terveellistä, mutta se oli toisinaan melko haasteellista, kun munakas maistui oudolle ja jogurttiin oli laitettu puolet purkista sokeria. Aina en jaksanut edes yrittää ja sorruin aika usein aamupalalla vohveleihin ja muroihin. Vohveleiden päälle oli tottakai vaahterasiirappia. Omnom. :P

Tämä vohvelikone löytyi monesta motellista. Jos tätä ei ollut, niin vaihtoehtoisesti oli lättykone. Ensimmäisenä aamuna luulin taikinakonetta mehuautomaatiksi. :D Sieltä siis sai otettua kuppiin taikinan ja koneella sai oman vohvelinsa itse paistaa.
Niissä yöpaikoissa, joissa aamupalaa ei ollut, niin hyödynsimme läheistä aamupalatarjontaa. Aika usein se oli juurikin jonkun pikaruokaketjun aamupala. Jenkeissä on todella yleistä syödä aamupalaa muualla kuin kotona ja jo heti aamusta pikaruokaravintoloiden autokaistoille oli ruuhkaa. Osa pikaruokapaikoista houkutteli asiakkaita sillä, että tarjosivat aamupalaa 24h eli sieltä sai sen aamupalan vaikka olisi heräillyt myöhemminkin. Koomista oli yrittää vaihtaa aamupalaan kuulunut limu maidoksi tai tuoremehuksi ja kassa ilmoitti, että se veloittaa siitä lisämaksua. No, maassa maan tavalla ja aamupalaksi kokista. :D


Limsoista puheenollen, matkalla tuli juotua niitä aika paljon. Olihan se tosi edullista. Harvemmin kaupoissa oli myynnissä vain yhtä pulloa vaan yleensä se oli useampi pullo tai koko tölkkilaatikko. Alkumatkasta ostimme takapenkille 12 tölkin kirsikkakokistölkkiboxin kolmella dollarilla. Samalla rahalla ei taida Suomessa saada edes kahta tölkkiä. Ravintoloissa kuuluu limumukiin ilmainen täyttö.. eikä ravintoloista saa niin pieniä limumukeja kuin Suomesta. Osa pikaruokaketjuista mainosti 100 limun valikoimaa - eli kyllä se juomakin on yksi asiakkaiden houkuttelija.

Tässä automaatissa oli valikoimaa vähän enemmänkin.
 Törmäsimme matkalla myös ruoka outlettiin, josta ostimme muutamalla dollarilla 9 litraa vettä. Heh, siellä tosiaan oli ruoka alennuksella.


Me söimme kaikki ateriat ulkona. Yritimme valikoida melko edullisia paikkoja. Yleensä hintahaarukka oli ruoat ja juomat kahdelle noin 25 dollaria. Halvimmillaan taisimme saada ruoat ja juomat kahdelle jopa alle 10 dollarin hintaan. Se on todellakin edullisempaa kuin Suomessa.

Tarjoilivat odottavat tippiä ja se pitää muistaa jättää pöytään tai tiskin tippiboxiin. Välillä näki miten tarjoilijat tekivät kaikkensa palvelun eteen ja sitä oli ilo huomioida tipillä. Alkumatkasta yksi tarjoilija kiinnostui meidän kotimaastamme ja pois lähtiessämme hän toi meille laatikossa leipää mukaan. Se oli muutenkin aika erikoinen ravintola, sillä ikkunoiden edessä oli mustat verhot ja olimme hyvin epävarmoja saisiko sieltä rakennuksesta ruokaa ollenkaan. Ravintola kuitenkin löytyi, kun käveli ensin kaupan läpi, jossa oli myynnissä hirmuinen määrä joulukoristeita, vaikka oli syyskuu. Ravintolaa oli melkein joka pöydässä asiakkaita ja ruoka oli oikein maittavaa.


Kävimme toki myös paikallisissa ruokakaupoissa. Niihin mennessä kannattaa olla tarkkana, sillä aina kaikista ei saa sen kummempaa ruokaa kuin juomia ja herkkuja. Toki on olemassa myös niitä hypermarketeita, joista löytyy kaikki ja vähän enemmän mitä voi kaupasta tarvita.

Jälkiruokana ihastuin erityisesti pirtelöihin. Hauskinta oli, kun pari kertaa saimme ravintolasta pirtelömukillekin ilmaisen täytön eli oikeasti samalla rahalla sai kaksi pirtelöä. 

 
Söimme kerran pizzabuffetissa, jossa oli jälkiruokanakin pizzaa oreoilla, suklaalla, pullalla jne. Se todellakin oli siis pizzapuffetti.
 
Cheesecake Factoryn juustokakut <3
Pidimme koko ajan autossa mukana jotain pikkusyötävää ja erityisesti juotavaa jo siltäkin varalta, jos auto hajoaa keskelle ei mitään. Parempi ennakoida kuin olla ongelmissa.


Maassa maan tavalla ja kai sitä lomalla on lupa hieman herkutella. Pari lisäkiloa kertyi, mutta olen yrittänyt karistaa ne mielestäni. Matka oli huippu! Kotona perus kotiruoka onkin maistunut taas oikealta gourmet ruoalta. ;)