Bexhill-on-Sea, matka muistoihin

Lauantaina 18.4.2015 oli aikainen herätys klo.2.30. Huristelimme Helsinki-Vantaalle ja aamutuimaan Norwegianin kone nousi yläilmoihin. Määränpäänä Englanti ja Gatwickin lentokenttä.

Vietimme viikon loman poikaystäväni kanssa Englannissa. Ensimmäinen kohteemme oli Bexhill-on-Sea, tuttavallisemmin Bexhill, joka on pieni 42 500 asukkaan kaupunki Englannin etelä-rannikolla, ihan Hastingsin kyljessä. Minua ja Bexhilliä yhdistää kielikurssi kesällä 2001. Silloin vietin kolme viikkoa tuossa ihanassa pikkukaupungissa ja siitä saakka olen haikaillut paluusta.

Matkustimme Bexhilliin junalla. Olimme etukäteen tutkineet aikatauluja ja reittejä National Railin sivuilta. Junailun kanssa ei ollut ongelmia ja junan vaihtokin onnistui hyvin.

 

Matkalla juna pysähtyi jonkin verran ja välillä asemat olivat todellakin keskellä lammaspeltoja, joissa ei näkynyt ihmisiä, asumuksesta puhumattakaan! Toki pitäähän sitä junalla päästä katsomaan, että omilla lampailla on kaikki hyvin. ;)

Matka Gatwickiltä Bexhilliin kesti vähän yli tunnin.

Löysinpä matkaa varten vanhan kartankin ja oli hyvin nostalgista suunnistaa sen avulla. 

Yövyimme B&B majoituksessa Buenos Aires Guest Housessa, joka sijaitsee ihan Bexhillin keskustassa, rannan tuntumassa. Idyllinen paikka! Omistajapariskunnan koti oli alakerrassa ja majoitushuoneet yläkerrassa.

Huone oli hieman viileä, mutta onneksi meille oli jätetty kuumavesipullo.. jonka illalla kiltisti täytin ja sujautin peiton alle. Käsipesuallas sijaitsi huoneen nurkassa, vessa ja suihku oli oven takana. Huoneessa oli perusenglantilaiseen tyyliin kokolattiamatto, hieman vinot lattiat ja englantilaiset pistorasiat. Onneksi viime hetkellä muistin pakata adapterin matkaan mukaan.

 

Huoneemme ikkunasta näkyi hyvin perinteinen englantilainen takapiha.

Söimme "fish and ships" paikallisessa ravintolassa, johon hetken kuluttua tulivat myös kylän mummot ja papat ja hekin näyttivät tilailevan samaa ruokaa. Yksi mies tuli juttelemaan ja kyselemään mistä olimme. Meistä taas tuntui, että veimme jonkun vakipaikan.

Vietimme lauantain kierrellen kauppoja, tuttuja katuja ja paikkoja. Taisin useampaan kertaan kertoa mitä muistoja mihinkäkin kohtaan liittyi. Keskusta ei ole kovin suuri, mutta on siinä silti muutamia vaate- ja tavarakauppoja. Myös jonkin verran second-hand tyylisiä kauppoja bongasimme.

Bexhillin yksi vilkkaimmista ostoskaduista.

Kaupungintalon puisto, jossa puut kukkivat kauniisti! Tässä puistossa tuli aikoinaan paljon vietettyä aikaa.

Tämä partiotalo on jäänyt mieleeni ja nyt se näyttäytyi paljon pienemmältä mitä muistin.

Corner shop, lähikauppamme, jossa silloin muinoin kävimme lähes päivittäin ostamassa jätskiä.

Vanhaa muistellen piti nytkin ostaa jätkit! :)

Vanha "kotikatu". Kielikurssilla majoitumme paikallisen perheen luona. En kuitenkaan ole ollut heihin lähdön jälkeen yhteydessä ja nytkin ovikellon soittaminen jäi.

Illalla suuntasimme kävelylle rantaan. Tuuli todella kovaa, joka teki ilmasta viileän, vaikka muuten aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Hämmästelimme ihmisten pukeutumista, kun osa oli optimistisesti sandaaleissa ja shortseissa ja osalla taas oli toppatakit päällä. Me kiskoimme pipot päähän.

De La Warr Pavilion

Rantabulevardia

Kauniit istutukset rannan tuntumassa.

Laskuvesi. Muistan miten hämmentynyt olin siitä aikoinaan.. ja tässä vuosien saatossa minua on harmittanut, kun en ollut ottanut yhtään kuvaa aiheesta. Onneksi nyt sain kuvia, useita. ;)

Uimahalli, jossa osa kielikurssin discoista järjestettiin.

Hämmentävän tyhjät kadut. Englantilaiseen tyyliin pihat, joissa enemmän oleskellaan, ovat kadulta pois päin.

Kevään ensimmäiset mansikat!

14 vuotta sitten meidän herkkuamme oli minttu kitkatit ja Lilt-limu. Molempia sai, pienen etsimisen jälkeen, edelleen kaupasta. Ihan samoja fiboja en niistä saanut, mutta tulipahan fiilisteltyä. :D

Sunnuntaina meille tarjoiltiin alakerrassa aamupalaa, joka kuului huoneen hintaan. Saimme valita listalta mitä otamme ja tottakai päädyimme perinteiseen englantilaiseen aamupalaan, joka tarjoiltiin meille pöytään. Meidän makuumme se muistutti enemmän brunssia. Aamupalan eksoottisin elämys oli Black Pudding, joka jollain tasolla muistutti mustaa makkaraa, vaikka raaka-aineet eivät tainneet olla sinne päinkään.

Oli hyvin nostalgista käydä Bexhillissä ja nähdä tuttuja paikkoja. Toki huomasin myös etteivät monet asiat olleet enää niin samoja, kun kielikurssikavereita ei ollut mukana. Nyt vähän vanhempana näki monen asian niin eri näkövinkkelistä. Jollakin tavalla ympyrä sulkeutui ja koen, että matka oli tärkeä tehdä.

Sunnuntaina 19.4.2015 matkamme jatkui junalla kohti Lontoota.. mutta ajasta Lontoossa kerron toisella kertaa enemmän.

ps. Onko sinulla muistoja Englannin pikkukaupungeista? Saa jakaa! :) 

Huominen on joskus monen vuoden takainen

Muutama viikko sitten jouduin kohtaamaan tapahtumia, jotka järkyttivät minua ja perhettäni hyvin paljon. Juuri kun kuvitteli kaiken olevan turvallista ja hyvin niin sitten tapahtuikin jotain todella kauheaa, yllättävää ja odottamatonta. Hyvin monen asian suunta muuttui vain yhden yön aikana. Kunpa olisin illalla tiennyt. Nii'in!

Olen jonkin verran miettinyt miten arvaamatonta elämämme oikeasti on. Edes huomisesta emme voi olla varmoja, vaikka kuinka haluaisimme. Toisinaan haaveiluiden jälkeen minun tapanani onkin ollut todeta, että todennäköisesti käy jotain ihan muuta kuin olen suunnitellut. Ehkä juuri siinä on se elämän mielekkyys, kun tulevaisuus on niin arvaamatonta.. vaikka toki toisinaan se on ikävä suola. Helpottaisi todella jos jotenkin voisi nähdä tulevaa.

Tällä hetkellä ikävä tapahtuma on tuore ja vaikea käsittää. Näin ollen yhtään mitään hyvää on vaikeaa nähdä.. Ennemminkin tuntuu, että se ikävien asioiden vyöry vain jatkuu jatkumistaan. Ei ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin sopeuduttava tilanteeseen ja suunnattava katse tulevaisuuteen. On otettava opiksi.

 

Emmekä me aio luovuttaa.