sunnuntai 30. elokuuta 2015

Minua on ilahduttanut..

Elokuun aurinkoiset päivät. Aurinko on nostanut mielialaa ja on tuntunut, että on jaksanut puuhastella enemmän kaikkea. On ollut mukavaa pukeutua kevyesti shortseihin ja mekkoon (joskus heinäkuussa ajattelin ettei niin lämmintä tulisi koko kesänä). Ikkunatkin sain vihdoin pestyä.

Minulla ja poikaystävälläni oli kihlajaislahjaksi saatu lahjakortti Näsinneulaan ja saimme sen vihdoinkin nyt elokuussa käytettyä. Oli oikein miellyttävä viiden ruokalajin illallinen. Näsinneula on hieno paikka! Upea näköala ja hyvää ruokaa.

Ratkaisin kameraongelmat ostamalla uuden kameran. Edellinen ei ollut kovin vanha, mutta tyyppivika ongelma (joka ei estänyt kuvaamista, ainoastaan hidasti sitä) olisi vaatinut Ruotsiin huoltoon lähettämisen.. ja se taas olisi maksanut yli puolet uudesta kamerasta. Päädyin saman merkkiseen kameraan, mutta uudempaan malliin. Plussana vanha akku, muistikortti ja objektiivini sopivat siihen. Uusi kamerani on edelleen minijärkkäri (Sonyn 5100) ja elokuussa sain siitä vielä ostohyvityskampanjan kautta 50 € palautusta Sonylta. Olen paininut jo pitkään mitä teen kameran kanssa: lähettääkö huoltoon vai en. Nyt tuntuu, että päätös uudesta kamerasta oli oikea ja olen oikein tyytyväinen uuteen "vauvaani". :)

Varasimme vihdoinkin lennot. Matka ja loma(!!) on siis edessä päin. Huisia, sillä viimeiseen asti olen ollut epävarma lähdöstä. Olen hieman edelleen, mutta ei auta - nyt mennään! Matkajuttuja raotan enemmän myöhemmin.

Olin tänä aamuna urheilukentällä juoksemassa. Yleensä siis juoksen metsätiellä eli urheilukenttä oli uusi aluevaltaus. Hämmästyin ja ilahduin miten paljon jaksoin juosta tasasella maalla (metsässä tuntuu, että puuskutan koko ajan). Se mäkinen metsämaasto taitaa ihan hyvin kehittää kuntoa. Urheilukenttä paikkana häviää metsälle, mutta voisi siinä kentälläkin aina välillä käydä pyörähtämässä. Vähän vaihtelua niihin valtaviin ylämäkiin (+kenttä sijaitsee lähempänä).

Jee jee, vesijumppa alkaa ensi viikolla! 

Juha Tapion uusi biisi "Sinun vuorosi loistaa" saa hymyn huulille.



"Hei, älä turhaan jää, seinän viertä kulkemaan 
Kutsuttuna juhliin, kynnykselle seisomaan 
Jos katsoa sä voisit, niinkuin minä katson sua 
Sun ei koskaan, enää tarvitsisi piiloutua 

Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa 
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi 
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa 
Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa 

Kuka opetti sua, maata kohti katsomaan 
Että parempi ois, varovasti rakastaa 
Älä luule että ainut, oisit jota pelottaa 
Täs ois toinen, ja se toinen sua odottaa"



Toivotetaan syksy tervetulleeksi! 
Mukavaa syyskuun alkua. :) 

maanantai 17. elokuuta 2015

Kesäarki

Minun kesä on ollut kiireinen enkä ole lomaillut yhtään arkipäivää. Toisinaan se ei ole harmittanut, kun olen nähnyt sen vesisateen määrän.. Ihan sama vaikka olisi töissäkin. Iltaisin ja viikonloppuisin on onneksi aikaa tehdä kaikkea arjesta poikkeavaa.. ja olemme yrittäneetkin ottaa niistä hetkistä kaiken irti ja reissanneet mm. mökillä, Turussa, Tukholmassa, Hämeenlinnassa ja pääkaupunkiseudulla. Iltaisin olemme tehneet lähiseuduilla pieniä reissuja, vaikka vain rannalle, tai sitten kotona on ollut kivaa puuhaa. Olen siis viettänyt lomaa iltaisin ja viikonloppuisin. :) Kesäiltaisin jaksaa paremmin, kun on valoisampaa ja aamullakaan ei taida väsymys olla ihan niin suuri. Ikkunoiden peseminen jäi minulla vasta syksyyn, mutta en ole siitäkään jaksanut stressata.

Hyvä artikkeli aiheesta:
Hyvin vietetty arki palauttaa yhtä hyvin kuin loma

Työasioiden osalta tämä kesä on ollut rankempi kuin koskaan. Keväällä töissä sattunut iso katastrofi on ollut melkoinen dominoefekti ikävässä mielessä. Loppumattomilta tuntuvien vastoinkäymisten lisäksi edessä on ollut sopeutuminen uuteen arkeen, siihen että kaikki tuttu ja turvallinen on toistaiseksi mennyttä. Pitkä jälleenrakentamisen tie on vielä edessä, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan (pakko myöntää, että usko ja jaksaminen on ollut todella monesti koetuksella). Paremman huomisen toivossa on kuitenkin rämmittävä eteenpäin. Ja onhan toki edistymistäkin vastoinkäymisistä huolimatta tapahtunut. Hitaasti, mutta varmasti.

Kesääni on tuonut mukavaa puuhaa (ja positiivista muuta ajateltavaa) häiden suunnittelu. Kesäkuun alussa varasimme kirkon ja siitä saakka olen hämmästellyt miten ajoissa kaikki pitäisi varata. Monet juhlapaikat olivat varattuina jo paria vuotta etukäteen! Me ei oltu niin ajoissa, mutta onneksi saimme kuitenkin kivan juhlapaikan varattua. Tällä hetkellä hoidossa on kirkon ja juhlapaikan lisäksi myös valokuvaaja, kampaaja, pitopalvelu, hääkakku ja pappi. Hektisimmistä varauksista on vielä tekemättä bändin varaus (otamme ehdotuksia vastaan hyvästä bändistä). Vielä en ole ehtinyt syventymään lempipuuhaani eli askarteluun, mutta kaikki aikanaan. Jospa myöhemmin tänä vuonna ehtisi häämekkokauppaankin käymään. :)

Syksyllä minullakin pitäisi olla lomaa. Siis ihan oikeasti lomaa. Suunnitelmissa olisi reissu kauemmaksi missä olen koskaan käynyt. Reissun toteutuminen on tosin vielä hieman kiikun kaakun, jos vain työtehtävät mitenkään sallivat. Toivotaan parasta.

"Eteen ja ylös" biisissa on todella osuvat sanat, jotka erityisesti tässä elämäntilanteessa uppoavat minuun. Kannattaa kuunnella. 


"Mun ei täydy vaan mä saan. 

Katse eteen ja suupielet ylöspäin! 
 Teen vastoinkäymisistä voimaa. 
Katse eteen ja suupielet ylöspäin! 
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan. 

Murehtiminen ei takas eilistä tuo. 
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään."

Elastinen on niin ihanan positiivinen - paljon olisi hänestä opiksi otettavaa.

Mukavaa loppukesää murut!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Vadelmamoussekakku

Pohja
250 g Digestive-keksejä
100 g voita

Vadelmamousse
4 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
noin 3-4 dl vadelmia (itse laitoin pienen rasiallisen tuoreita)
1 dl tomusokeria
1 sitruunan mehu
5 liivatelehteä

1. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.
2. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimurskan sekaan. Painele seos vuoan pohjaan. Laita vuoka jääkaappiin.
3. Valmista vadelmamousse. Laita liivatelehdet likoamaan. Survo marjat ja lisää ne ja tomusokeri tuorejuuston joukkoon. Vatkaa kerma toisessa astiassa. Kuumenna sitruunamehu ja liota liivatelehdet siihen. Kaada liivate marjaseokseen ja marjaseos kermaseokseen samalla sekoittaen. Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi.
4. Laita jääkaappiin hyytymään. Jos haluat nopeuttaa hyytymistä niin laita vuoka muutamaksi tunniksi pakastimeen. Kakun hyydyttyä, irroita vuoka ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Minä laitoin päälle suklaarouhetta.

Muuntelin oman reseptin Bettina's Food Dreams Suklaa-vadelmamoussekakku -reseptistä.


Kakusta tuli kerrassaan suussa sulavaa - uusi lempparini! Kannattaa muistaa, että jos valmistaa kakun kaupan pakastevadelmista (joista monet ulkomaalaista alkuperää) niin ne olisi hyvä keittää ennen (lisätietoja: Evira, ulkomaalaiset pakastemarjat). Onneksi näin elokuussa saa hyvin kotimaisia marjoja, joita toki kannattaa hamstrata pakastimeenkin. Miksipä ei tämänkin kakun voisi tehdä muusta kuin vadelmista. Hmm, ehkä minäkin joskus kokeilen muunnosta, vaikka kieltämättä vadelmilla ainakin tämä oli ihan mielettömän hyvää.

tiistai 4. elokuuta 2015

Pyynikin näkötorni ja maukkaat munkit

Siitä huolimatta, että olen kotoisin Tampereen kupeesta, Pyynikin näkötorni oli minulle vuosia tuntematon paikka. Olin siitä kuullut, mutta en koskaan käynyt.

Lopulta huhtikuun alussa 2012 päätimme ystäväni kanssa käydä tornissa. Juuri siksi aamuksi satoi ihan hirmuisesti lunta. Todellinen takatalvi.


Reissu alkoi hauskasti, kun etsimme niitä kuuluisi portaita joilla päästä ylös ja löysimmekin, mutta niiden alapäässä oli poikia kuvaamassa lumilautailufilmiä. Aikamme odotimme ja katsoimme. Hurjaa touhua rappustenlasku! Pääsimme lopulta ylös tornille ja ihastuimme paikkaan.


Meille näyttäytyi kauniin valkoinen Tampere ja toki söimme munkin alakerran kahvilassa. Voin suositella myös talvireissua. Paikka on yhtä ihana - aina.

(Poikaystäväni täällä kommentoi, että merkintäni on vähän myöhässä, kun kerron vuodesta 2012. No, kaikki aikanaan.;))

Nyt kuitenkin tuoreempiin kuviin. Kävimme Pyynikin näkötornissa poikaystäväni kanssa heinäkuun viimeisenä perjantai-iltana. Hänelle reissu oli ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen.

 

Pyynikin näkötorni on Tampereen Pyynikinharjulle vuonna 1929 valmistunut näkötorni. Tornilla on korkeutta 26 metriä ja se seisoo 152 metrin korkeudella merenpinnasta Pyynikinharjun laella. Paikan päälle pääsee näppärästi niin autolla kuin kävellenkin.


Torniin pääsee sekä hissillä että portaita pitkin. Valitsimme portaat, joita oli aika monta ja alaspäin tulimmekin hissillä. Ylhäältä löytyy ylin kerros, josta voi katetussa tilassa ihailla maisemia. Lisäksi aivan tornin huipulle näköalatasanteelle pääsee myös, mutta siellä ollaan säiden armoilla. Onneksemme perjantai-ilta oli vähätuulinen, joten tornissa oli ihan mukavaa hetki oleilla ja ihailla maisemia.



Näkötornin alakerrassa toimii Pyynikin näkötornin kahvila, joka on erityisen tunnettu munkeistaan. Munkin kanssa nautimme Pyynikin näkötornin Kuusenkerkkälimpparia, joka oli ihan mukava vaihtelu peruslimsoille (ja todellakin tarvitsi juotavaa niiden portaiden kipuamisen jälkeen).

Alas harjulta kävelimme suoraan keskustaan. Lenkki tuntui sopivalta perjantai-illalle. Suosittelen vierailukohteena Pyynikin näkötornia ja muutenkin Pyynikinharjua, joka on muuten maailman korkein pitkittäisharju.