Kaamospiknik

Tammikuussa järjestin juhlat, joiden etkot olivat kaamospiknikin muodossa Helsingin Talvipuutarhassa. Kerron seuraavaksi lisää Talvipuutarhasta ja piknikistä.

Helsingin Talvipuutarha

Idea kaamospiknikin järjestämiseen sai alkunsa tammikuusta ja siitä ettei piknik ulkona onnistu. Olisi löydettävä paikka, jossa olisi kesä talvellakin ja juuri sellainen paikka on Talvipuutarha. Talvipuutarha on yleisölle avoin kasvihuone Helsingissä Eläintarhan alueella Töölönlahden pohjoispuolella osoitteessa Hammarskjöldintie 1 B.

Palmuhuone

Talvipuutarhan rakennutti kenraalimajuri Jakob Julius af Lindfors arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Lindfors lahjoitti rakennuksen Suomen puutarhayhdistykselle, joka piti alueella puutarhakoulua. Vuonna 1907 kaupunki osti Talvipuutarhan ja puutarhayhdistyksen muut rakennukset. Näin paikalle syntyi uusi kaupunginpuutarha. Lahjoittajan tahto oli, että kaupunkilaiset saavat tutustua puutarhaan maksutta, eikä pääsymaksua peritä tänäkään päivänä. Talvipuutarhan takana on yleisöltä suljettu Helsingin kaupunginpuutarha, jossa kasvatetaan muun muassa kukkia kaupungin puistoihin. Kesällä Talvipuutarhan edessä kukoistaa pengerretty ruusutarha.

Kaktushuone

Lasinen rakennus on kolmiosainen: palmuhuone, kaktushuone ja länsisiipi. Talvipuutarhassa on yli 200 erilaista kasvia. Kasvillisuus on valittu kasvimaantieteellisin perustein, jossa on huomioitu Välimeren ilmaston alueen kasvillisuus, sekä maailman kuivakkoalueet. Lisäksi kasvivalintoihin on vaikuttanut esteettisyys ja historiallinen kiinnostavuus. Itse pidin erityisesti kaktushuoneesta ja toivoisin joskus ehtiväni paikalle, kun kaktukset kukkivat. Koko Talvipuutarhan ihana valoisuus ja vehreys ihastuttivat minua myös.

 

Länsisiipi

Puutarhan läntinen siipi on seurustelupaikka, josta löytyy pöytiä ja tuoleja. Me löysimme myös oman sopin, jonne mahduimme sopivasti levittämään piknikeväät. Tarjolla oli coctailtikuin syötävää pientä naposteltavaa: kurkku- ja juustokuutioita, lihapyöryköitä, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja ja suklaata. Kotimaiset mansikat jäivät puuttumaan.. No, ehkä sitten heinäkuussa. ;)

Ei muuta kuin eväsrasiat auki ja nauttimaan.

Aika kului leppoisasti yhdessä puutarhassa kierrellessä ja kasveja ihastellessa ja tutkiessa. Minulle käynti Talvipuutarhassa oli ensimmäinen, mutta aion sinne vielä palata, toivottavasti useamman kerran. 

Talvipuutarhassa on myös allas jossa ui karppeja.

Voin suositella Talvipuutarhaa käyntikohteena ja tietenkin kannattaa ottaa ystävät ja piknikeväät mukaan! Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia hetki vihreyttä keskellä pimeää talvea. 

Outouksia

Nappasin Operaatio jalokivimeri -blogin Annikalta haasteen.

"Tehtävänä on kertoa viisi omituisinta tapaa itsestään ja jakaa palkinto 15 muulle inspiroivalle blogille."

1.  Lähtiessäni aamulla töihin / opiskelemaan, saan hyvin useasti hikan. Hikottelen sitten matkan.. ja joskus se ei meinaa mennä ohitse vaikka olisin jo perillä. Tämän takia on hyvä muistaa ottaa vesipullo mukaan.

2. En tiedä juurikaan ketään, varsinkaan ulkomaalaisia, näyttelijöitä nimeltä. Näön voin tunnistaa ja sen olenko nähnyt häntä aikaisemmin, mutta nimestä ei ole tietoa. Näin ollen näyttelijöiden nimien perusteella ei kannata minulle mitään elokuvaa mainostaa.

3. Rakastan saada ja lähettää kortteja. Monet saamani kortit koristavat eteiseni seinää.. ja minulla on välillä ongelmia saada ne mahtumaan sinne ja korttien poistamisesta minulle tulee huono-omatunto. Haaveilen, että minulla vielä joskus olisi niin iso tila, mihin saisin kaikki kortit mahtumaan esille. Voisin sitten asetella niitä vaikka värien ja kuvien mukaan. :)

4. Pesen asuntoni ikkunan vähintään kahdesti vuodessa, monesti useamminkin. Asun sen verran keskustassa, että ikkuna myös likaantuu hyvin nopeasti. Yksi kevään paras juttu siis on, että ilma lämpenee sen verran, että saa ikkunan pitkän talven jäljiltä pestyä. :)

5. Hyvin usein ennen määränpäätä, varsinkin jos kyseessä on tapaaminen, kierrän korttelin tai puiston. Se auttaa jos yhtään jännittää tai muuten ajatukset tarvitsevat järjestelyä. Pitää vain muistaa lähteä ajoissa matkaan. 

Haastan kaikki jotka haluavat tämän tehdä. :) 

Muumifani 2.

Tämä merkintä on jatkoa Muumifani merkinnälle, jonka kirjoitin tammikuussa.

Niin kuin kerroin, olen ollut koko ikäni muumifani. Tottakai lapsena myös ruoka maistui paremmin muumiastioista ja näin ollen minulle ostettiin Lasten astiat Muumi -setti, johon kuului muki, lautanen ja Niiskuneiti lusikka. Tykkäsin tästä niin paljon, että laatikonkin olen säästänyt ja tallessa se on vielä tänäkin päivänä. Setti on viime vuodet ollut hyllyssä ihailtavana.

Lasten astiat Muumi 1990-1994

Minulla ja veljelläni oli lapsena myös muumimukit. Minulla Pikku Myy, olinhan Myy fani, ja veljelläni Muumipeikko. Lapsena rakastin näitä mukeja erityisen paljon ja juomisen lomassa kertoilin useasti tarinaa siitä mitä myymukissa tapahtuu. Harmi, että monet uudet mukit eivät ole näin juonellisia.

Tummanvihreä (Muumi) 1991–1996
Tummankeltainen (Pikku Myy) 1991–1996

 

Muumiseinälautasia minulla on kaksi. Muumimamma lautasen olen saanut ennen kouluikää vanhemmiltani. En osannut silloin vielä lukea ja muistan kyselleeni äidiltä mitä kirjaa Muumimamma lukee. Äiti vastasi sen olevan keittokirja (vaikka myöhemmin olen todennut ettei se ihan sitä tainnut olla). Kuutamolla lautasen olen saanut lapsena syntymäpäivälahjaksi ja heti paketin avattuani pudotin sen lattialle ja reunasta lohkesi pala. Onneksi isä oli neuvokas ja liimasi palan takaisin.. vaikka ikuinen muisto siitä tauluun jäikin. Nämä seinälautaset ovat kulkeneet mukana muutoissa ja ovat edelleen koristamassa kotini seiniä.

 

Aikuiskoulutusta, 1991 – 1994.

Kuutamo 1991 – 2005

Muumikaadin ja kakkulapio ovat melko uusia hankintoja. Pidän erityisen paljon kannun laajoista piirroksista. Myös hyvä kaatonokka ja kahva ovat isoa plussaa. Muumimamma kakkulapio on ihana ja niin arkeen kuin juhlaankin sopiva.

 Muumi seikkailu kaadin 1 l, 1999-2013. Muumimamma kakkulapio 1999-.

Jos pidät minusta
lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia. 

Nyyti (Muumilaaksosta) 

♥

Onko täällä muita muumifaneja?
Kuka on sinun lempihahmo Muumilaaksossa?

Oppia elämää varten

"Kotitalousopetuksen (talouskoulu) päätavoitteena on antaa valmiuksia ja käytännön taitoja opiskelijan oman arjen hallintaan ja kotitalouden hoitamiseen. Kotitalousopetuksen suorittanut osaa suunnitella ja hoitaa kotitalouttaan, huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan sekä pyrkii vaikuttamaan kotitaloutensa terveellisen, turvallisen, viihtyisän ja hyvinvoivan ympäristön muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Hän osaa ottaa huomioon muut ihmiset ja toimii yhteisöllisesti ryhmissä sekä toimia kuluttajana ja kansalaisena.
Opiskelija pystyy koulutuksen jälkeen hakeutumaan aktiivisesti jatko-opintoihin ja suoriutumaan tutkintoon johtavasta ammatillisesta koulutuksesta." 

Lukion jälkeen 19-vuotiaana olin hieman hukassa itseni kanssa ja haluamani opiskelupaikka oli jäänyt saamatta. Lehti-ilmoituksen perusteella löysin silloisen Tampereen kotitalousoppilaitoksen (nykyinen Tampereen palvelualan ammattiopisto) ja kiinnostuin heidän kotitalousopetus (talouskoulu) -linjasta, jonne oli muutama paikka vapaana. Päätin hakea talouskouluun ja muutamaa päivää ennen koulutuksen alkamista sain tietää pääseväni mukaan.

Talouskoulu kesti puoli vuotta ja voin sanoa, että se oli hyvin mukavaa, mielenkiintoista ja opettavaista aikaa. Mitään laiskottelua se aika ei ollut vaan opetusta oli lähes päivittäin kahdeksan tuntia, joskus hieman enemmänkin. Saimme myös läksyjä ja harjoitustöitä kotiin iltaisin ja viikonloppuisin tehtäväksi. Olin itse niin innoissani opinnoista, että työmäärä ei tuntunut missään vaiheessa liialta vaan innolla tartuin uusiin haasteisiin ja käytin myös vapaa-aikaani reseptien kertaamiseen. Opinnot sisälsivät pakollisina opintoina ruoanvalmistusta ja leipomista, kodin tekstiilien hoitoa ja sisustusta, käsitöitä, yhteiskunta- ja kuluttajatoimintaa ja asiakaspalvelua. Lisäksi oli monipuolisesti valittavissa vapaasti valittavia opintoja niin kukkien asettelusta alkoholilainsäädäntöön kuin jälkiruista hygieniaosaamiseen.

Asiakaspalvelua harjoittelimme koulun kahviossa ja leipomista koulun omassa leipomossa, joka valmisti tuotteita kahvioon myyntiin. Leivonnaisia tuli harjoiteltua monipuolisesti pitkoista kakkuihin ja pikkuleivistä erilaisiin leipiin. Käsityötunnilla muistan parsineeni sukkia, ommelleeni hameen ja paidan ja neuloneeni vauvan villapaidan.

Neulomani vauvan villapaita. Säilössä kaapissa. :)

 

Ruoanvalmistuksen tunteja oli resurssoitu opetukseen eniten ja niiden aikana ehdimme opetella monenmoisien ruokien valmistusta, niin juhla-, teema-, perinne- ja arkiruokia sekä syvennyimme eri raaka-aineiden valmistukseen yksi kerrallaan. Ruoanvalmistustunneilta mieleeni on jäänyt erityisesti mm. kalakukon ja käpykakun valmistus, tutustumiset kansainvälisiin keittiöihin ja kerrat, kun saimme harjoitella ruoanvalmistusta jokainen vuorollaan pienissä perhekeittiöissä. Ruoanvalmistuksen tunnit päättyivät aina hintayhteenvetoihin eli taloudellisuutta tuli harjaannutettua lähes päivittäin. Oli erityisen mukavaa, että ruoanvalmistukseen oli otettu mukaan myös erilaiset kattaukset ja tarjoilun opetteleminen. Monesti söimme omat tuotoksemme, mutta toisinaan myös valmistimme ruokia myyntiin tilauksiin tai koulun kahvioon. Itse rakastin koulun ruokatarvikevarastoja, joiden valikoima oli lähes rajaton.

Tämä on yksi harvoista kuvista mitä olen ottanut koululta. Kuva on perheheittiöstä, joka siis oli kuin kotikeittiö. Jokainen sai olla keittiössä kaksi kertaa ja siellä sai valmistaa itse valitsemansa ateriakokonaisuudet. Kolme opiskelukaveria tuli tuntien lopuksi syömään. :)

Tekstiilien hoidossa tutustuimme syvällisesti eri materiaaleihin ja niiden hoitamiseen ja saimme tuoda omia vaatteita pestäviksi ja silitettäviksi ja omia kenkiä huollettaviksi. Siivouksen tunneilla siivosimme koulun eri tiloja, tutustuimme eri välineisiin ja tekniikoihin. Kuluttajatoiminnassa tulivat tutuksi monet kuluttajan oikeudet ja teimme myös melko laajan oman talouden kuluttajatutkimuksen. Itse suoritin lisäksi hygieniapassin ja Keskon mestarimyyjäkoulutuksen. Oppituntien lomassa teimme luokan kanssa tutustumiskäyntejä mm. ekokauppaan, maatilalle ja oikeusistuntoon.

Opetus oli tiivistä luokkaopetusta ja luokkamme nivoutui yhteen. Luokkamme oli varsin tyttövoittoinen, vaikka oli sinne kaksi poikaakin uskaltautunut mukaan. Ikähaarukka luokkatovereilla oli noin 16-25 vuotta. Tästä "vaimokoulusta" tuli meidän juttu ja kovasti mietimme miten vielä tapaamme ja katsomme kuka on päässyt oikeasti vaimoksi. Muutamien luokkalaisten kanssa kaveruus jatkuu yhä edelleen.. mutta luokkakokousta emme ole vielä järjestäneet.

Talouskoulun voi käydä monissa Suomen kaupungeista. Koulutus on ammatillisen koulutuksen yhteishakuun kuuluva, mutta sinne kannattaa kysellä myös peruutuspaikkoja lähempänä koulutuksen alkua. Opiskelijat kustansivat itse pakollisen työasun (meillä valkoinen t-paita, ruudulliset housut ja punainen essu), työkengät, kirjat (meillä kirjoja oli vain kaksi) ja muut materiaalit (esim. päähineet ja monisteet). Opiskeluun voi hakea opintotukea Kelalta.

En ollut kotitöissä aivan aloittelija ennen talouskouluakaan, mutta silti talouskoulu antoi minulle paljon uusia haasteita, oppeja ja virikkeitä. Minut palkittiin talouskoulussa stipendillä aktiivisuudesta ja myönteisyydestä - ja olen siitä stipendistä erityisen ylpeä. Talouskoulu oli minulle oppia elämää varten ja todellakin olen iloinen, että sen koulun kävin - ja menisin sinne heti uudelleen jos se olisi mahdollista. Voin suositella talouskoulua lämpimästi kaikille.

 

ps. vastaan mielelläni kaikkiin talouskouluun liittyviin kysymyksiin. :)

Sydän ystävälle

"Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemäään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan."

Olen onnellinen, että minulla on ystäviä ja saan olla myös itse ystävä. 

Ihanaa ja lämmintä ystävänpäivää!

♥  ♥ ♥

Nordkapp 71°10'21"N

Palaan hetkeksi kesämatkan tunnelmiin ja jaan teidän kanssa tunnelmia Nordkapista. Matka sinne ja takaisin oli uskomaton.. ja välillä vieläkin mietin kävinkö siellä oikeasti.

71°10'21"N

Nordkapp on Magerøyan saarella sijaitseva kunta Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa. Kunta on nimetty kuuluisimman paikan Norkappin mukaan. Nordkapp on Huippuvuoria lukuun ottamatta Norjan ja samalla myös Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka Pohjoisen Jäämeren rannalla.

Nordkappiin mentäessä matkalla on monta tunnelia, joista suurin on Norjan mantereen ja Mageroyan-saaren yhdistävä tunneli, joka kulkee Jäämeren alitse. Tämä tunneli on avattu kesäkuussa 1999 ja tunneli on 6,9 kilometria pitkä. Tunnelin rakentaminen maksoi aikanaan noin miljardi Norjan kruunua ja tunnelin valmistuttua tunnelimaksuja perittiin useita vuosia rakennuskurstannusten kattamiseksi. Kesäkuussa 2012, kaksi vuotta etuajassa, kulut tulivat katetuiksi ja tunnelimaksut poistuivat. Tämä oli tietenkin mukava tieto, sillä matkustimme heinäkuussa 2012. En ollut ennen matkaa koskaan aikaisemmin ajanut pitkissä tunneleissa ja minut todellakin yllätti se miten kapeilta, pimeiltä ja pitkiltä tunnelit tuntuivat. Onneksi niihinkin kuitenkin tottui.

Valoa tunnelin päässä. Tunnelit tekevät monesti lopussa pienen mutkan jottei päivänvalo häikäsisi kaukana tunnelissa olijaa.

Matkalla maisemat ovat upeita! Tiet tekevät välillä jyrkkiä kurveja ja putoavista kivistä varoitellaan. Ajaminen vaatii keskittymistä ja ennakointia. Erityisesti mieleeni on jäänyt vähän ennen Nordkappia ollut tienpätkä, jossa oli menossa kunnostustyöt: rotko, ei kaidetta, kaivinkone toisella kaistalla, näkyväisyys huono. Silloin hirvitti, mutta siitäkin selvittiin.

Kallion rinteellä.

Olimme suunnitelleet yöpymämme teltassa, mutta minulla oli kurkku kipeänä, auton lämpömittari näytti +5 astetta ja Jäämereltä kävi melkoinen viima, joten päätimme vuokrata mökin. Ensimmäinen mökkikylä oli täynnä, toisessa oli yksi huone vapaana. Matkapäiväkirjan mukaan yö Midnattsol campingilla maksoi 500 kruunua, mutta tilanteen huomioon ottaen vaihtoehto tuntui ehdottomasti parhaalta. Yön aikana kurkkukipu parantui. 

 

Näissä mökeissä oli kaksi huoneistoa samassa. Huoltotilat olivat kaikille yhteiset ja sijaitsivat erillisessä rakennuksessa. 

Seuraavana päivänä vierailimme Nordkapin kärjessä, jossa vierailee noin 200 000 turistia vuosittain. Kärkeen, jossa Nordkapphallen ja näköalatasanne sijaitsevat, meneminen on maksullista. Nordkapin kalliojyrkänne on 307 metriä korkeudella vedenpinnasta.

 

Nordkapissa kello on tunnin vähemmän kuin Suomessa. Me emme tätä tienneet, vaikka pari päivää Norjassa olimme jo olleet.. ja tilanne valkeni meille vasta, kun Norkapphallenin ovi ei auennutkaan silloin kuin piti vaan tunnin kuluttua. Ilmankos maksuluukun poika katsoi meitä hieman kummissaan.

Nordkapphallen

Nordkapphallen on osittain rakennettu kallion sisälle. Hallenista löytyy ravintola, kahvila, matkamuistomyymälä, ekumeeninen kappeli, näyttelytiloja, elokuvateatteri, näköalatasanne sekä maailman pohjoisin postitoimisto. Elokuvateatterissa esitetään Nordkapin eri vuodenajoista kertovaa elokuvaa ja ravintolassa tarjoillaan paikallisia ruokia. 

Ekumeeninen kappeli.

Ruoka oli oikein maukasta (taisi meillä myös olla melkoinen nälkä).

Nordkapphallenin sisältä on hyvät näkymät Jäämerelle.

Vuonna 1988 seitsemän eri maailmankolkasta tullutta lasta oli viikon Nordkapissa ja he suunnittelivat nämä kiekot jotka symboloivat yhteistyötä, ystävyyttä, toivoa ja leikkiä.  "Löydä riemu Toffifeen".. ja Anna. ;)

Aika Nordkapissa sujui nopeaan ja olisi sinne voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Nordkapphallenin lippu taisi olla voimassa kaksi päivää. Ilma oli pilvinen ja viileä.. eli se kuuluisa Nordkapin keskiyön aurinko jäi kokematta.

Päivän mittaan ihmisvirta lisääntyi.

Se oikeasti Euroopan pohjoisin paikka sijaitsee Nordkapin lähellä. Pohjoisimman paikan nimi on Knivskjelodden ja se sijaitsee Nordkapista muutaman kilometrin pohjoiseen samalla saarella, mutta sinne pääsee vain jalkaisin. Vaellusreitti lähtee noin 7 km ennen Nordkappia olevalta levähdyspaikalta ja 8 kilometria pitkä vaellusreitti on hyvin haastava. Matkaan on syytä varata päiviä ja on myös hyvä varautua äkillisesti muuttuviin sääolosuhteisiin. Knivskjelodden houkutteli meitä, mutta kylmän ilman takia me päätimme jättää vaellusretken väliin.

Näkymä sinne oikeasti pohjoisimpaan paikkaan! 

Aikasekaannus pelasti meidät tästä ruuhkasta joka oli portilla meidän pois lähtiessämme.

Paluumatkalla Jäämeren vesi houkutti, mutta tällä kertaa uinti jäi kuitenkin väliin.

Suosittelen Nordkappia matkakohteena. Matka sinne ja takaisin on upea, puhumattakaan siitä miten hienoa on seistä ja katsellä edessä olevaa loputonta Jäämeren aavaa. A place to see before you die.

Helmikuinen Tukholma

Välillä on hyvä ottaa vähän vapaata ja tehdä pieni matka. Minä tein pitkästä aikaa matkan Tukholmaan.

Serenadin Promenadikatu.

Matka oli minulle ensimmäinen Helsinki - Tukholma - Helsinki -matka, sillä aikaisemmat Ruotsinristeilyt ovat aina alkaneet Turusta. Helsingistä lähteminen oli kuitenkin miellyttävää, sillä satamaan oli lyhyt matka ja laivan aikataulu oli hyvä niin iltojen kuin aamujenkin puolesta. Olin myös positiivisesti ilahtunut Silja Serenadin ohjelmaan, joka oli oikein viihdyttävää: tanssi- ja akrobatia esityksiä, karaokea, tanssia, pianisti, trubaduuri.. ja tietenkin useampi kauppa, taxfree ja ravintoloita.

Laiva lähti Helsingin Olympiaterminaalista klo. 17 (Suomen aikaa) ja Tukholmassa Värtahamnenissa olimme seuraavana päivänä klo. 9.30 (Ruotsin aikaa). Tavarat pystyi jättämään päiväksi hyttiin, sillä hytti oli käytettävissä koko päivän ajan.

B-luokan hytissämme olikin ikkuna! Edessä olleesta pelastusveneestä huolimatta maata ja vettä kuitenkin näkyi ja ikkuna toi hyttiin avaruutta.

Laivalta sai ostettua lippuja kaupunkikierroksille, museovierailuille ja joukkoliikenteeseen. Me ostimme päivän metroliput, joka helpotti kiertelyä.. sillä aina pystyi hyppäämään Tukholman metroon, joka on huomattavasti laajempi kuin Helsingin kaksi raidetta. Aikaisemmat kokemukseni Tukholman joukkoliikenteesta ovat olleen sekavia, mutta nyt Tunnelbanalla kulkeminen ei tuntunut ollenkaan hankalalta.

Metron odottelua..

Lounalla kävimme italialaisessa Esperanza ravintolassa, jonka seuralaiseni oli etukäteen pongannut netistä hyvien arvosteluiden perusteella. Ruoka oli oikein maukasta ja lounashinnat miellyttivät. Ravintola on kuitenkin melko pieni ja ruuhkainen eli tuntikausiksi, ainakaan lounasaikaan, sinne ei kannata yrittää jäädä.

Tortelliinoja ja parmankinkkua.

Kiertelimme ympäriinsä ja välillä meinasi tulla paniikki ehdimmekö käydä kaikkialla missä halusimme. Hyvin kuitenkin ehdimme, lopulta. Tukholman sää myös ilahdutti kuivilla ja ei liukkailla kaduilla ja kirkkaalla pikkupakkaspäivällä.

Vanhassa kaupungissa.

Voin suositella Myrorna kauppoja kaikille joita kiinnostaa käytetyt vaatteet ja tavarat. Ainakin minusta Myrornan valikoima oli parempi kuin monissa Suomen UFF -myymälöissä. Teen ystäville suosittelen NK:n alakerrassa olevaa teepistettä ja Södermalmilla sijaitsevaa Tea Centre of Stockholm -puotia. Seuralaiseni varmaankin suosittelisi Systembolagetia, jonka alkoholivalikoima vaikutti minustakin melkoisen laajalta. Muutamia ostoksia tuli päivän aikana tehtyä mm. aivan huumaavan tuoksuista shamppanja teetä, Viktoria&Daniel muki ja vaalea kevättakki.

Tea Centre of Stockholm

Laiva odotti satamassa ja klo. 17 (Ruotsin aikaa) se lähti kohti Helsinkiä. Laivaohjelma oli samanlaista kuin mennessä.. ja lisäksi kävimme illallisella etukäteen varatussa buffetissa. Buffetissa oli tarjolla mm. sushia ja ihana jälkiruokapöytä ja maistoinpa minä ensimmäistä kertaa simpukoita!

 

Seuraavana aamuna klo. 10.30 (Suomen aikaa) laiva saapui takaisin Helsingin Olympiaterminaaliin.

Olen oikein tyytyväinen ristilyyn ja pieneen irrottautumiseen arjesta. Uudesta matkasta haaveillen..