lauantai 27. elokuuta 2016

Onnellinen vaimo ♥

Olen ollut nyt kolme viikkoa aviovaimo. Häät sujuivat hyvin, vaikka myönnän, että oli melkoista puristusta viimeiset viikot. Aika loppui kesken, kävin töissä, yritin kaiken mahdollisen ajan käyttää hääjuttuihin. Paljon sainkin tehtyä, vaikka en kaikkea, mutta se mitä jäi, ei todellakaan jäänyt harmittamaan.

Hääpäivänä tunsin itseni prinsessaksi ja onnelliseksi. <3 Isä saattoi minut alttarille. Jännitti, myönnän. Minun ja mieheni "ensikohtaaminen" tapahtui kirkossa. Mieheni näytti niin komealta. <3 Meidät vihki minun rippipappi ja kirkossa lauluesiintyi mieheni kummitäti. Riisisateen saimme pihassa päällemme. Hääautomme ei startannut kirkon pihasta ykkösellä, mutta lopulta meidät saatiin liikkeelle, kun hinauksen kautta vanha Hillman Minx sai vähän kierroksia. Heh, jälkeen päin minulta kysyttiin oliko se järjestetty. Ei nyt sentäs, vaikka lopulta sekin sujui hyvin. :D Niinhän se on elämässäkin: välillä tarvii vähän nykästä liikkeelle.
 

Sade yllätti vasta kuvausten jälkeen matkalla juhlapaikalle. Onneksi ohjelma alkoi sisällä eli sadekaan ei ollut ongelma.. eikä enää myöhemmin satanut. Sen sijaan juhlapaikkamme pihassa oli ihan mielettömän ihana päästä päähän sateenkaari. <3 Hääohjelman veti kaasot ja bestmanit meidän ohjeiden mukaan. Ruoka oli hyvää, kakku suli suuhun. Vieraat vaikuttivat viihtyneen. Mekin viihdyimme, erittäin hyvin. Mieleen jäi erityisesti mieheni sekä isäni puheet. Vieraita meillä oli noin 100.


Ilta huipentui tanssiin. Oli aika jännä vetää häävalssia, kun ei voitu etukäteen harjoitella sitä mekon kanssa. Yritin potkia laahusta taakse, aluksi se onnistuisikin, mutta lopulta mieheni oli myös sekaisin tylleissäni. Kappale tuntui tosi pitkältä, mutta loppuun päästiin, eikä mekkoni edes repeillyt missään vaiheessa. Pitkää, lähes kolmi metristä huntuani, pidin myös päässä koko illan. Ei siitä ollut sen enempää ongelmaa kuin lähes saman mittaisesta laahuksestakaan. :'D


Bändimme lopetti yhden aikoihin ja ennen sitä tanssi viilliintyi tosi paljon. Me jatkoimme hääyön viettoon taksilla ja vasta taksiin istuessa tunsin miten tiara puristi päätä (ehkä oli koko päivän puristanut, mutta en ollut vain tuntenut sitä kipua). Hääyön vietimme mökillä. Riisuessani mekkoa löysin mekon sisältä tylleistä mm. oksan. Ehkä tuo kertoo jotain siitä tyllin määrästä. :'D Hieman myös huvitti se hääriisi, jota löytyi aika mielenkiintoisista paikoista vielä seuraavanakin päivänä.


Häälahjaksi toivoimme häämatkakassan kasvattamista. Lisäksi tuli toki kaikenlaista pientä mm. meitä varten veistelty kaappikello. Se on tosi hieno ja toivon, että se säilyisi perintönä jälkipolville. Häissämme oli valokuvaaja, mutta emme ole vielä saaneet häneltä "virallisia" kuvia.

Häiden jälkeen olen tuntenut itseni väsyneeksi, mutta erittäin onnelliseksi. Kunpa tämä onnellinen olo ei menisi ohi koskaan. Kieltäydyn tulemasta pois täältä vaaleanpunaisten pilvien päältä! <3

Arkeen on kuitenkin myös palattu. Vaihdoin sukunimeni ja olen jo saanut uuden passin, ajokortin ja kela-kortin. Yhden puhelun olen soittanut ja esitellyt itseni uudella kokonimellä. Jotenkin vastatessa on helpompi sanoa vain etunimi. Allekirjoitus on vielä hyvin haparoiva. Työt ovat jatkuneet vieläkin kiireisimpinä. Huh, kaipaan jo todella sitä lomaa ja ikävältä tuntuu etten tiedä koska sen pidän. Marraskuussa lähdemme viikon häämatkalle eli ainakin silloin olen totaalisesti tavoittamattomissa.


Blogi on elellyt hieman hijaiseloa enkä voi nytkään luvata, että isoa aktivoitumista olisi tulossa, sillä seuraavaksi edessä on muutto. Asia ovat ihan levällään sen kanssa, vastoinkäymisiä, mutta todennäköisesti lähiviikkoina tavarat siirtyvät paikasta a paikkaan b. Jännittävintä on, että uusi kotikaupunki tulee olemaan lapsuuteni kotikaupunki - enkä tunne sieltä enää ketään! Muuttoon motivoiva tekijä on työmatkan lyheneminen. Uusi koti sijaitsee järven rannalla, taloyhtiöllä on oma laituri ja alakerrassa on uima-allas. Meille, jotka tykkäämme uimisestä tosi paljon, nuo asiat on tosi hyviä bonuksia. Muutto itsessään tuntuu raskaalta. Olen kuitenkin tosi onnellinen, että muutamme yhtenä perheenä mieheni kanssa. Olen niin onnellinen, että hän jakaa minun kanssani tämän arjen, elämän. <3

 Tässä vielä fiilistelynä meidän häävassi. Pidän sen sanoista tosi paljon.


"Suvituuli kun oksissa soittaa, 
linnut ilmoille laulunsa suo. 
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
kesä kaiken sen tullessaan tuo: 
Tää valssi näin meille nyt kaikaa, 
on päivämme onnellinen, 
ja luonto on pujennut kukkaan, 
kun alkaa tää tie yhteinen. 
Näin valssi kun soi, 
sinut rakkahin vierellein toi. 
Kun kanssas löysin onnenmaan, 
en pois mä tahdokaan. 
Oi rakkaani mun, 
nyt en lähdekään luotasi sun. 
Tää päivä meidät yhdistää, 
sun luokses nyt mä jään. 
Sulle syömmeni nyt tahdon antaa, 
olen luonasi onnellinen. 
Tie elämän käy taivaanrantaan, 
nyt yhdessä kuljemme sen. 
Ei huomista päivää voi tietää, 
se ilon vai surunko tuo, 
mut kanssasi elämän tiellä me kestämme minkä se suo.

Hyvää syksyä murut!

T: Rouva K.