sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kissailua

Palattuani "matkoiltani" kissojeni luokse, kissat osaavat osoittaa mieltään. Ei muka tunneta, ei edes huomata, että olen saapunut - ja syliin ei ainakaan voi haluta! Sitä mielenosoitusta jatkuu yleensä ensimmäinen ilta tai ainakin pari ensimmäistä tuntia. Pikku hiljaa tilanne tasaantuu ja ollaan taas ystäviä.

"Purr, rapsuta mua!"
"Hei! Naru!"
"Sainpas!"
..ja sitten leikittiin kameran narulla. Mikäs sen mukavampaa!

Mossen eleganttia.

Kissojen luota lähteminen tuntuu aina vaikealta. Tänään lähdön teki vieläkin hankalemmaksi Jone, joka huomasi minun tekevän lähtöä ja sen jälkeen halusi vain seurata ja olla kanssani. Leikittiin, halattiin ja rapsutettiin.. vaikka kuinka monennen kerran.. ja sitten piti ottaa tavarat ja astua ovesta ulos. Pian taas nähdään ja kissaillaan! Purr!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Uskalla uskaltaa

Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi:
ääniä tuolta ja täältä:

"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"

Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.

Iloisena saatat sanoa nyt:
"Olenhan ainakin yrittänyt!"

 
- Kaisa Kantola


Rohkeasti siis eteenpäin!

torstai 20. syyskuuta 2012

Lähettämisen ja vastaanottamisen ilo

Olen ollut aina kiinnostunut korteista ja jo yläasteikäisenä keräilin saamani kortteja huoneeni seinälle. Muistan kuinka isosrippikoulujen jälkeen halusin muistaa leiriläisiä syntymäpäiväkorteilla seuraavan vuoden aikana. Siitä se on sitten lähtenyt. Pitkin vuotta mietiskelen kenellä olisi merkkipäivä tai ketä muuten voisin piristää lähettämällä kortin. Tietenkin myös ilahdun hyvin paljon, kun minua muistetaan kortilla. Tällä hetkellä saamani kortit kaunistavat eteiseni seinää.


Kolmisen vuotta sitten löysin postcrossing (www.postcrossing.com) harrastuksen. Postcrossing on kansainvälinen korttirinki, jonka tavoitteena on lähettää ja vastaanottaa postikortteja. Harrastus maksaa vain postikorttien ja -merkkien hinnan. Ideana on rekisteröityä sivuille, joiden kautta saa osoitteita, joihin lähettää kortti. Osoite voi olla mistä päin maailmaa tahansa! Osoitteen mukana tulee henkilökohtainen tunnistekoodi, joka kirjoitetaan lähetettävään postikorttiin. Tunnistekoodin avulla vastaanottaja kirjaa postikortin saapuneeksi postcrossing-järjestelmän verkkosivuille ja samalla oma osoite lähtee jollekin toiselle harrastajalle, joka lähettää kortin takaisin. Palvelu varmistaa, että lähettäjän pitäisi saada yhtä monta korttia kuin on lähettänytkin. Sivustolle voi muokata oman profiilin, kirjoittaa esimerkiksi korttitoiveista.. ja monet keräilevät sivustolle myös kuvia saamistaan ja lähettämistään korteista. Mitään velvollisuutta korttien lähettämisen määrässä ei ole. Minulla on välillä kymmenen korttia matkalla ja välillä ei yhtään moneen kuukauteen. Postcrossing kortteja kirjoittaessa tulee hieman myös harjaannutettua englanninkielen taitoa ja kirjoittamisen luovuutta. Yksi hienoimmista saamistani postcrossing korteista on kortti kuvalla prinssi Williamin ja Catherine Middletonin häistä!


Minut saa erityisen vaikuttuneeksi kortin sisältö, mitä ja miten siihen on kirjoitettu.. tai ehkä paremminkin se, että mitä ikinä siinä lukeekin, niin se on kirjoitettu ajatuksella. Itse tehdyissä korteissa on oma koskettavuus, vaikka pidän myös monista kaupan korteista. Ehkä postikorteista tekee niin ainutlaatuista se lähettämisen ja vastaanottamisen ilo! Voi muistaa toista välimatkojenkin takaa, huomioida, lähettää ajatuksia ja terveisiä.


Kortit ovat yksi elämäni pienistä iloista. Jatketaanhan kortteilua!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Jone Jonas Hurlumhei

Juhannuksena vuonna 2006 äitini toi kotiimme pienen sihisevän karvaturrin. Tämä karvaturri oli kotoisin navetasta ja oli siis myöhäinen ylioppilaslahjani. Nopeasti ystävystyimme ja pieni sai nimekseen Jone Jonas Hurlumhei. Kissaystävät Nipsu ja Manu ottivat pennun hyvin vastaan.


Pentuna Jone oli hyvin vilkas: kiipesi verhoihin ja teki tuhojaan minkä ehti. Ulkoilua vapaana ei siis voinut edes harkita. Jonella oli pienenä ihan valtavat korvat ja miten söpö hän olikaan!

 

Ensimmäisenä syksynään Jone osallistui Kotikissayhdistyksen kissanäyttelyihin Lempäälässä ja voitti näyttelyiden parhaan pitkäkarvaisen nuoren uroksen tittelin. Voiton ansaitsemisesta voi olla kuitenkin montaa mieltä, sillä kilpalussa ei ollut Jonen lisäksi muita pitkäkarvaisia nuoria uroksia. Toisaalta, tekihän Jone rankan työn edustaessa koko päivän!

Jone ja palkinnot
Jone näytti nuorena kotikissalta, mutta iän karttuessa Jonen turkki ja olemus ovat muuttuneet yhä enemmän Norjalaisen metsäkissan suuntaan. Ilmeisesti Jonen emo on ollut maatiainen, mutta isä "hienompaa rotua". Ensimmäistä kertaa Norjalainen metsäkissa ry:n sivuja selatessa hämmästyinkin miten hyvin rotuominaisuudet täsmäsivät.

Yksi tämän kissan oudoista tavoista on loiskauttaa vesikuppia ennen juomista. Pitää siis olla tarkkana kupin läheisyydessä ettei kastele sukkia. Jone ei pidä autossa matkustamisesta tai ylipäätään kotoa pois lähtemisestä. Jonella on myös vahva ääni, jota hän käyttää halutessaan jotain. Erityisen paljon Jone pitää nukkumapaikkoina koreista ja pahvilaatikoista. On pienellä myös tapana monesti peittää tassulla silmänsä, kun yrittää nukkua. Jos olisi olemassa kissojen silmälappuja - Jone omistaisi niitä varmaankin useammat.


Ulkoilu on Jonelle tärkeää ajanvietettä ja nykyään se hoituu kätevästi uudessa ulkotarhassa. Jone pitää myös erityisen paljon joulusta - tuleehan silloin luonto joulukuusen muodossa sisälle.

Tämä hurmuri on ylväs ja arvonsa tunteva kissa. Nipsu ja Manu -kissaystävien kuoltua on vastuu kodista jäänyt Jonelle ja sen vastuun hän on todella ottanut vastaan. Vieraat voivat olla varmoja, että Jone heidät tarkastaa ja vahtii vierailun. Jone suhtautuu ystävällisesti vierailulle tulleisiin ihmisiin, mutta huomionosoitukset Jonea kohtaan ovat kuitenkin suotavia ja toivottavia. Enkä usko, että niistä lahjuksistakaan olisi haittaa, varsinkin jos pidempään haluaa hänen valtakunnassaan viipyä.


Jone - ikävöin sinua niin kovin! Onneksi voin luottaa, että olet turvassa, pidät pikku-Mossesta huolta ja nautit kissanpäivistä. Halataan, kun tavataan.