sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lenkkipolulla

Opiskeluaikoina harrastin lenkkeilyä ripeän kävelyn muodossa. Helsingin merenrannat tulivat siis hyvinkin tutuiksi, kun niitä aika monena iltana ja aamuna tallasin. Kävely oli minulle jo silloin kullanarvoinen harrastus tyhjentää päätä. Toisinaan lenkit olivat nopeita pyrähdyksiä, mutta muistan myös ne useat kerrat, kun kävelin useamman tunnin. Omistan minä sauvakävelysauvatkin, jotka joskus olivat hyvinkin paljon käytössä.

Muuttaessamme opiskeluiden jälkeen Tampereelle, aloin pikku hiljaa kaivata vaihtelua kävelylenkkeihin, joten keväällä 2014 päätin kokeilla pientä juoksua. Uusi asuinpaikka oli siihen erittäin hyvä, sillä metsissä meni teitä ja polkuja. Jollain tasolla aloittaminen oli siis helpompaa siellä metsän keskellä kuin ihan vaan kaduilla. Itse asiassa en ole juurikaan harrastanut asfaltilla juoksemista, koska ainakin teoreettisesti pehmeämmän alustan pitäisi säästää jalkoja.. Tiedä sitten, enemmän siitä pehmeästä juoksualustasta on tullut tapa. Metsäteissä oli kuitenkin se huono puoli, että lumi ja jää sulivat sieltä vasta ties koska. Tuntui, että vielä vappuna sai liukastella menemään. Myöskin kyseiset metsätiet olivat hyvin mäkisiä. Tunsin itseni aina ihan rapakuntoiseksi, kun puuskutin jättimäkien keskellä. Hierojani siitä mainitsikin, että seudut tunnetaan juurikin vaihtelevan maaston takia kilpaurheilijoiden harjoittelumaastoina. Huh, sitä se todellakin oli.

Uusi asuinpaikkakunta toi viime syksynä minulle myös uudet lenkkimaastot: tasaista järven rantaa. Olen ihan tykännyt, vaikka toisinaan kaipaan metsän suojaan. Huippua on, että täällä uusilla seuduilla tiet ovat sulana jo melkein heti, kun lumet vähän sulavat.

Eikä nyt kannata kuvitella, että olisin mikään maratoonari! En ole, eikä minusta sellaista ihan heti ole edes tulossa. Juoksen aika lyhyitä lenkkejä, 2-6 km kerralla. Myönnän, että minun heikkous on vauhti ja ajan puute. Juoksen siis liian nopeasti, koska monesti on hieman liian vähän aikaa. No, aika on oikeasti tekosyy. Pitäisi vain painaa jarrua enemmän.. ja uskon, että pieni hidastaminen saisi pidennettyä lenkkejä. Toisaalta, vauhdin hurma vetää mukanaan. ;)

Minua motivoi juoksemaan se tunne. Pää tyhjenee lenkillä super tehokkaasti. Voisin jopa sanoa, että tehokkaammin kuin monen muun puuhan kanssa. Edelleenkään en juokse talvella, koska en omista nastalenkkereita ja muutenkin, en halua liukastua jäällä. Talvisin lenkit ovat siis edelleen reippaita kävelylenkkejä, mutta onneksi viime vuosien lämpimät talvet ovat mahdollistaneet juoksukauden jatkun hyvinkin pitkälle. Itse asiassa viime vuonna kävin juoksemassa uuden vuoden aattonakin. Joskus mielessä kutkutteli johonkin kisaan osallistuminen, mutta lopulta se ei ottanut tulta alleen. Pelkään, että menetän juoksemisen ilon, jos alan juosta jotain kisaa varten. Minulle (ainakaan tällä hetkellä) juoksu ei ole siis kilpailuharrastus, vaan nimenomaan yksi iso tukipilari, jonka avulla saan purettua arjen huolia. Olenkin todennut, että tarvitsen lenkkini, jotta saan pidettyä pääni kasassa. Joskus ei jaksaisi lähteä, mutta kun saa lähdettyä, saa lähes poikkeuksetta lopputuloksena hyvän fiiliksen lenkin jälkeen.

Musiikkia kuuntelen oikeastaan aina, kun juoksen. Aiemmin listallani oli pelkästään Kaija Koota.. Nykyään olen Spotifyn ja uuden puhelimen myötä laajentanut musiikkilistoja. Musiikkia on oikeastaan ihan laidasta laitaan. Tässä muutama tämän hetken juoksulenkkien suosikkibiiseistä:






Kävelylenkeille kaipaisin välillä seuraa, mutta juoksulenkkejä olen tehnyt vain yksin. Mieheni osti syksyllä uudet lenkkarit - mahdollisesti olisi siis lenkkiseuraakin joskus tarjolla.. tai sitten jatkamme yhdessä kävelylenkkejä. Kävelylenkeillä parasta on keskustelut ja yhteiset havainnot reitin varrelta. Aloittaessani juoksemisen minulla kipeytyi vasen polvi aluksi, mutta onneksi se meni levolla ja teipeillä ohitse ja sen koommin vaivaa ei ole näkynyt. Vältän nykyään alamäkien täysiä juoksemista, vaikka tietty houkutus olisi silloin antaa mennä (en tosin tiedä onko tällä yhteyttä polvikipuihin).

Haluaisin rohkaista kaikkia juoksemaan ja / tai kävelemään! En minäkään ennen ollut mikään juoksija ja voin sanoa, että oli aika valtava kynnys siirtyä kävelylenkeistä juoksemiseen. Kun kynnys oli ylitetty, se olikin sitten menoa. Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan itseä. On ihan ok ettei joka päivä jaksa niin paljoa liikkua, pienempikin lenkki riittää. Yleensä ne "pitäisi" rajoitteet on vain oman pään sisällä. Joskus riittää vain muutama juoksuaskel ja edelleen se käveleminenkin on oikein hyvä harrastus. Toisaalta siihen liikkumisen hyvään oloon voi jäädä myös koukkuun. Se on sitä parasta huumetta.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kun minä täytin 30

Meillä talvi on yhtä juhlaa. Joulukuussa on minun nimpparit ja joulu. Tammikuussa on minun synttärit. Helmikuussa on mieheni synttärit ja ystävänpäivä. Maaliskuussa on naistenpäivä ja mieheni nimpparit. Taitaapi helmikuulle mahtua vielä yksi vuosipäivistämmekin. Onneksi hääpäivä ei osu ihan samaan syssyyn!

Tammikuun puolen välin jälkeen minä tosiaan vanhenin ja täytin pyöreitä. Huisia, 30! En ole potenut ikäkriisiä. Oikeastaan on ihan hyvä näin. Nyt voinkin seuraavat yhdeksän vuotta sanoa olevani kolmikymppinen ja se on kaikille ok.

Syntymäpäiväni sattui sunnuntaille, joten vietimme viikonloppua Tampereella. Lauantaina aloitimme lounaalla Pizzariumissa, joka on nykyään myös Tampereella. Omnom ne pizzat! Ehdottomasti kannattaa käydä maistamassa.


Päivä jatkui Sokoksen yläkertaan kahvilaan jätskeille. Meillä on ollut tapana maksaa silloin tällöin pieni herkkuhetki S-kortin bonuksilla. Bonusten hyötykäyttöä. ;)


Tämän jälkeen oli edessä teatteri: Näytelmä joka menee pieleen. Se oli sellainen kokeilu, kun huomasimme myynnissä 10 € hintaan näköestehaittapaikat. Paikoilta näki oikeasti ihan hyvin, vaikka olivatkin viimeisellä rivillä permannolla. Me ei siis koettu, että oltaisiin jääty mistään paitsi ja olihan näytelmä oikein viihdyttävä.


Teatterin jälkeen näimme veljeäni ja kävimme tsekkaamassa Torni-hotellin Moro-baarin. Upeat näkymät!


Yöpaikaksi olimme varanneet huoneen hotelli Tammerista, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Gagarin-sviitti oli kohtuuhintainen verrattuna monien muiden hotellien sviitteihin. Ensimmäinen kerta sviitissä ja erityisesti meidän mieleemme oli huoneen saunaosasto. Oli mukavaa mennä hotellille ajan kanssa.Tähän vertasimme hääyötä, jolloin päädyimme majoittumaan hotellin sijaan mökillä. Uskon edelleen, että se oli oikea vaihtoehto ja säästämistä oikeasti kohdasta. Nyt ajan kanssa nautimme sviitistä paljon enemmän. Olihan myös siistiä ettei se ollut mikä tahansa sviitti, vaan juurikin Juri Gagarin oli myös siellä majoittunut. Taisimme lisätä soittolistallemme "lennä Juri Gagarin, lennä..".


Illallisen tilasimme Woltin kautta Naughty Brgr:sta. Oli ruuhkaa, mutta lopulta tilaus tuli perille. Oli ihan kivaa myös kokeilla Wolttia. Naughty oli meille ennestään tuttu, erityisesti bataattiranskikset olivat meidän mieleen. Burgereita odotellessa ehdimme pelailla samana päivänä ostamiamme mini-bilispöytää ja neljän suoraa. Heh, "perus" tekemistä sviitissä. Kuohuvan ja Suukot otimme jo kotoa mukaamme.


Yöpalaksi paistoimme kiukaalla nakit. Kyllä, roudasimme folion ja ketsupin kotoa. Nakit olivat kauppahallista.


Hotelliyön kruunasi Tammerin ihana aamupala. Erityiskiitos käsin puristetusta appelsiinimehusta, joka oli super tuoretta ja hyvää.


Tammeri teki hotellina minuun vaikutuksen! Oikein tunnelmallinen ja mukavan tuntuinen paikka. Voisin mennä toistenkin ja suosittelen myös muille. Varsinainen syntymäpäiväni oli tosiaan silloin sunnuntaina. Olisimme saaneet myöhäisemmän huoneen luovutuksen (pisteet hotellille, että pyytämättä sitä meille tarjosi), mutta lopulta lähdimme jo heti päivällä asioille ja siitä sitten kotiin. Pieni lomamatkamme lähiseudulle teki oikein hyvää.. ja samalla uusi vuosikymmen minun elämässä sai hyvän alun. :)

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Tammikuinen matka Lontooseen

Palaanpa taas vanhoihin matkatunnelmiin. Minun ja mieheni vuosi alkoi pikkulomalla Lontoossa. Loma tuli niin tarpeeseen! Ostimme lentoliput "cyber monday" -alennuksesta jo marraskuun lopulla Norwegianin kautta ja saimme liput hyvään alehintaan, kun emme olleet päivien kanssa niin tarkkoja. Lähdimme matkaan loppiaisperjantaina aamulla ja kotiin palasimme seuraavan viikon tiistaina päivälennolla. Lähtiessämme matkaan Suomessa oli kovat pakkaset ja se hieman mietitytti mitä ottaa mukaan, kun Lontooseen ei niin kylmää ilmaa oltu ennustettu.

Lontoossa majoituimme Holiday Inn Regent's Park -hotellissa kolme yötä ja viimeisen yön vietimme Gatwickin lentokentällä Bloc-hotellissa. Molempia hotelleja voin suositella! Holiday Inn Regent's Park sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Oxford Streetistä. Huone oli hieman viileä, mutta pyynnöstä saimme sinne lisäpatterin. Bloc-hotelli sijaitsee Gatwickin lentokentän sisällä ja huoneessamme ei ollut ollenkaan ikkunaa. Huone oli pieni, mutta ihanan rauhallinen ja nukuin siellä hyvin.

 

Lontoossa oli menossa alennusmyynnit ja alennuksia oli ihan hyvin joka puolella. Jonkin verran siis kiertelimme kaupoissa ja teimme pieniä löytöjäkin mm. itselleni löysin Desigualin neuletakin -50%. Primarkissa toki tuli käytyä.. kuten myös vastapainona Harrodsilla. Uniqlo ja Disney Store ovat myös minun vakiomestoja, joissa yleensä vierailen.


Kävimme myös Covent Gardenilla, joka on yksi lempipaikoistani Lontoossa. Sinne voisin unohtua seurailemaan katutaiteilijoita ja musiikkiesityksiä pidemmäksikin aikaa.


Lisäksi tsekkasimme National Galleryn, Tower of Londonin ja London Zoon. Nämä kaikki olivat paikkoja joissa emme olleet aiemmin vierailleet. National Galleryyn on ilmainen sisäänpääsy ja kiersimme lähinnä opaskirjamme suosittelemat taulut läpi. Tower of Londonissa kiinnostuksen kohteenamme olivat erityisesti kruununjalokivet.


London Zoo -päiväksi meillä valikoitui sadepäivä eli saimme lähes koko eläintarhan vain itsellemme, koska muita vierailijoita ei juurikaan ollut. Alue on aika iso eli sinne kannattaa varata kunnolla aikaa. Eläintarhaan kävelimme The Regent's Parkin lävitse, joka myös oli minulle uusi tuttavuus. Puisto on valtava ja voin vain kuvitella miten upea paikka se on kesällä.

 

Pois lähtiessämme Lontoossa oli lakko ja metrot eivät kulkeneet. Onneksi pääsimme ihan hyvin lentokentälle bussilla ja junalla. Muutamia kertoja kuljimme Lontoossa metrolla ja hämmästelimme miten hyvin maksut onnistuivat ilman erillisiä kortteja, sillä maksaa voi suoraan automaattiin myös debit-kortilla, jossa on lähimaksu. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan - ihan huippu kätevää!

Reissussa tuli käveltyä tosi paljon. Tammikuisen Lontoon ilma oli plussalla, mutta hieman sateinen ja pilvinen, niin kuin kuvista voi aistia. Oli kuitenkin kiva kulkea tennareissa, vaikkakin vilukissana villakangastakin puinkin päivittäin päille. Kokonaisuudessan loma tuntui lomalta. Kävimme aamupalalla Pret A Mangerissa ja ihastuin lehtikaalisipseihin. Viimeisenä aamuna söimme aamupalaksi sushia. Päivällä oli kiva poiketa teelle. Onnistuimme löytämään kivoja ravintoloita. Voin erityisesti suositella ainakin Honest Burgers ravintolaa - erittäin maukas burgeri. Lontoossa kannattaa myös pitää silmät auki iltaisin, sillä jotkut take-a-way tyyliset kioskit myyvät päivän ruokia alennuksella silloin. Me osuimme illalla oikeaan aikaan paikalle eli saimme ihan hyvään diiliin kolme sushiboxia mukaan. Omnom.


Lontoo on minun - ja meidän - yksi lempikaupungeista. Nykyään kun asumme pienessä kaupungissa toteamme, että meidän pitää välillä päästä jonnekin isompaan, jotta jaksamme olla taas täällä. Hierojani on sitä mieltä, että aina pitäisi olla joku uusi matka varattuna, kun tulee edelliseltä. Tällä hetkellä meillä on hyvä tilanne, sillä jopa kaksi pikkureissua on meille jo varattuna. Matkustamiseen menee rahaa, mutta koen myös, että saan siitä paljon enemmän kuin vain kotona lomailusta. Oli kiva palata taas lomatunnelmiin ja muistella aikaamme Lontoossa. Se on kaupunki, johon voisin matkustaa koska vain uudelleen!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tässä ja nyt

Miksi katuisit tai katsoisit taaksesi?
Katuminen on energian tuhlaamista;
sille ei voi rakentaa, siinä voi vain piehtaroida.

-Katherine Mansfield
 

Tuo sanonta osuu ja uppoaa. Liian usein huomaan miettiväni "mitä jos olisin valinnut toisin". Niinpä, ei auta mitään.

Meillä on ollut kodin etsimisprojekti jo 1,5 vuotta käynnissä. Viime elokuussa luulimme jo saavamme projektin päätökseen, kun mielestämme löysimme ihan ok kodin, johon muutimme. Hyvin pian muuton jälkeen meille kuitenkin selvisi kasa ongelmia, jotka ovat vain lisääntyneet.. ja ratkaisua näihin ongelmiin ei tunnu olevan näköpiirissä. Asunnon etsiminen siis jatkui ja jatkuu edelleen. Useiden asuntonäyttöjen jälkeen turhauttaa hyvinkin paljon, kun sopivaa kotia tai edes tonttia, johon rakentaa se koti, ei tunnu löytyvän. Tämän kaiken keskellä on helppo ajautua harmittelemaan menneitä valintoja, vaikka lopulta siinä menneessä piehtaroimisessa ei ole mitään hyötyä. Toki vanhoista päätöksistä voi ottaa opiksi, mutta loppuen lopuksi niiden kanssa pitää oppia vain elämään. Piehtaroimisen sijaan pitäisi pyrkiä rakentamaan.. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa tässä ja nyt. Kumpa tulisi vielä se päivä meillekin, kun nämä kotihuolet olisivat ohitse.

Katse kohti tulevaisuutta. Luottaen, rohkeasti, menneisyys hyväksyen.