Lenkkipolulla

Opiskeluaikoina harrastin lenkkeilyä ripeän kävelyn muodossa. Helsingin merenrannat tulivat siis hyvinkin tutuiksi, kun niitä aika monena iltana ja aamuna tallasin. Kävely oli minulle jo silloin kullanarvoinen harrastus tyhjentää päätä. Toisinaan lenkit olivat nopeita pyrähdyksiä, mutta muistan myös ne useat kerrat, kun kävelin useamman tunnin. Omistan minä sauvakävelysauvatkin, jotka joskus olivat hyvinkin paljon käytössä.

Muuttaessamme opiskeluiden jälkeen Tampereelle, aloin pikku hiljaa kaivata vaihtelua kävelylenkkeihin, joten keväällä 2014 päätin kokeilla pientä juoksua. Uusi asuinpaikka oli siihen erittäin hyvä, sillä metsissä meni teitä ja polkuja. Jollain tasolla aloittaminen oli siis helpompaa siellä metsän keskellä kuin ihan vaan kaduilla. Itse asiassa en ole juurikaan harrastanut asfaltilla juoksemista, koska ainakin teoreettisesti pehmeämmän alustan pitäisi säästää jalkoja.. Tiedä sitten, enemmän siitä pehmeästä juoksualustasta on tullut tapa. Metsäteissä oli kuitenkin se huono puoli, että lumi ja jää sulivat sieltä vasta ties koska. Tuntui, että vielä vappuna sai liukastella menemään. Myöskin kyseiset metsätiet olivat hyvin mäkisiä. Tunsin itseni aina ihan rapakuntoiseksi, kun puuskutin jättimäkien keskellä. Hierojani siitä mainitsikin, että seudut tunnetaan juurikin vaihtelevan maaston takia kilpaurheilijoiden harjoittelumaastoina. Huh, sitä se todellakin oli.

Uusi asuinpaikkakunta toi viime syksynä minulle myös uudet lenkkimaastot: tasaista järven rantaa. Olen ihan tykännyt, vaikka toisinaan kaipaan metsän suojaan. Huippua on, että täällä uusilla seuduilla tiet ovat sulana jo melkein heti, kun lumet vähän sulavat.

Eikä nyt kannata kuvitella, että olisin mikään maratoonari! En ole, eikä minusta sellaista ihan heti ole edes tulossa. Juoksen aika lyhyitä lenkkejä, 2-6 km kerralla. Myönnän, että minun heikkous on vauhti ja ajan puute. Juoksen siis liian nopeasti, koska monesti on hieman liian vähän aikaa. No, aika on oikeasti tekosyy. Pitäisi vain painaa jarrua enemmän.. ja uskon, että pieni hidastaminen saisi pidennettyä lenkkejä. Toisaalta, vauhdin hurma vetää mukanaan. ;)

Minua motivoi juoksemaan se tunne. Pää tyhjenee lenkillä super tehokkaasti. Voisin jopa sanoa, että tehokkaammin kuin monen muun puuhan kanssa. Edelleenkään en juokse talvella, koska en omista nastalenkkereita ja muutenkin, en halua liukastua jäällä. Talvisin lenkit ovat siis edelleen reippaita kävelylenkkejä, mutta onneksi viime vuosien lämpimät talvet ovat mahdollistaneet juoksukauden jatkun hyvinkin pitkälle. Itse asiassa viime vuonna kävin juoksemassa uuden vuoden aattonakin. Joskus mielessä kutkutteli johonkin kisaan osallistuminen, mutta lopulta se ei ottanut tulta alleen. Pelkään, että menetän juoksemisen ilon, jos alan juosta jotain kisaa varten. Minulle (ainakaan tällä hetkellä) juoksu ei ole siis kilpailuharrastus, vaan nimenomaan yksi iso tukipilari, jonka avulla saan purettua arjen huolia. Olenkin todennut, että tarvitsen lenkkini, jotta saan pidettyä pääni kasassa. Joskus ei jaksaisi lähteä, mutta kun saa lähdettyä, saa lähes poikkeuksetta lopputuloksena hyvän fiiliksen lenkin jälkeen.

Musiikkia kuuntelen oikeastaan aina, kun juoksen. Aiemmin listallani oli pelkästään Kaija Koota.. Nykyään olen Spotifyn ja uuden puhelimen myötä laajentanut musiikkilistoja. Musiikkia on oikeastaan ihan laidasta laitaan. Tässä muutama tämän hetken juoksulenkkien suosikkibiiseistä:






Kävelylenkeille kaipaisin välillä seuraa, mutta juoksulenkkejä olen tehnyt vain yksin. Mieheni osti syksyllä uudet lenkkarit - mahdollisesti olisi siis lenkkiseuraakin joskus tarjolla.. tai sitten jatkamme yhdessä kävelylenkkejä. Kävelylenkeillä parasta on keskustelut ja yhteiset havainnot reitin varrelta. Aloittaessani juoksemisen minulla kipeytyi vasen polvi aluksi, mutta onneksi se meni levolla ja teipeillä ohitse ja sen koommin vaivaa ei ole näkynyt. Vältän nykyään alamäkien täysiä juoksemista, vaikka tietty houkutus olisi silloin antaa mennä (en tosin tiedä onko tällä yhteyttä polvikipuihin).

Haluaisin rohkaista kaikkia juoksemaan ja / tai kävelemään! En minäkään ennen ollut mikään juoksija ja voin sanoa, että oli aika valtava kynnys siirtyä kävelylenkeistä juoksemiseen. Kun kynnys oli ylitetty, se olikin sitten menoa. Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan itseä. On ihan ok ettei joka päivä jaksa niin paljoa liikkua, pienempikin lenkki riittää. Yleensä ne "pitäisi" rajoitteet on vain oman pään sisällä. Joskus riittää vain muutama juoksuaskel ja edelleen se käveleminenkin on oikein hyvä harrastus. Toisaalta siihen liikkumisen hyvään oloon voi jäädä myös koukkuun. Se on sitä parasta huumetta.