sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystäville ♥


Ihanaa ja lämmintä ystävänpäivää!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Route 66: "aamuun päin me ajetaan rantoja pitkin läpi koko maan" - The End

Oho, tulipa sekin päivä, kun sain kaikki tekstit kirjoitettua ja julkaistua. Oli melkoinen homma, enkä oikeastaan alunperin ajatellut tehdä tästä näin laajaa matkakertomusta, millaiseksi se lopulta muodostui. Nälkä kasvoi syödessä!

Matkasta on jo jonkin verran aikaa. Tässä pari eniten meiltä kysyttyä kysymystä matkasta: 

Parasta matkalla?
- Seikkailu! Välillä se hirvitti, mutta useimmiten se oli niin kutkuttavan jännittävää, etten ole tainnut aiemmin kokea mitään vastaavaa.
- Loma ja vapaus.
- Se ettei satanut, vaan lähes koko ajan oli aurinkoista ja lämmintä. Kolmen viikon reissulla laitoin kerran (Grand Canyonilla) pitkähihaisen paidan päälle. Muuten kuljin melko kevyesti ja nautin lämmöstä Suomenkin viileän kesän edestä. 
- Amerikka, juuri se ihmemaa, jossa kaikki on suurempaa.

Jos lähtisin nyt reissuun, mitä tekisin toisin?
- Vuokraisin pienemmän auton. :D Eh, auto oli niin valtava, että hirvitti, mutta kieltämättä pikkuautolla ajelu olisi myös voinut hirvittää niiden valtavien monsteriautojen keskellä.
- Pakkaisin pari mekkoa lisää mukaan. 
- Los Angelesissa emme viipyisi ihan niin pitkään. Sen sijaan lisäyön voisi viettää esim. Chicagossa.

Miten paljon matka maksoi? 
- Emme ole tehneet yhteenvetoa matkalla kuluneesta rahasta. Joitain summia kerroin erityisesti "yleisiä asioita" merkinnöissä. Rahaa meni, mutta saimme sillä myös paljon. Raha-asioista ei ole mitään hampaankolossa. Budjetteja löytyy netistä ja minä annan yhden ohjeen: kerran sinne lähdet niin varaa tarpeeksi rahaa. Jokaisen oma asia on, kuinka paljon haluaa pihistää, mutta jossain asioissa (esim. puoli-ilmaisissa motelleissa) kannattaa hieman ottaa järkeä käteen ja lukaista muutamat kommentit ennen varauksen tekemistä. Turvallisuus menee rahan edelle.

Rankinta matkalla?
- Jet lag, ehdottomasti. En ole koskaan aiemmin joutunut sopeutumaan noin isoon aikaeroon ja se sopeutuminen ei todellakaan käynyt ihan tuosta vain. Lähinnä olin iltaisin tosi väsynyt ja aamulla jo aikaisin hereillä. Muistaakseni ensimmäisen viikon nukuin yöt kuin raato enkä nähnyt unen unea, mikä on minulle tosi harvinaista.
- Joka ilta uusi motelli, joka päivä uudet maisemat ja nähtävyydet. Kannattaa ottaa huomioon, että reissaaminen, lähteminen ja kiertäminen vaatii yllättävän paljon energiaa. Ajamattomia välipäiviä kannattaa suunnitella väleihin.
- Toisinaan kuumus veti tosi veteläksi. Me oltiin reissussa syyskuussa eli pahimpien helteiden piti olla jo ohitse, mutta silti oli tosi kuuma jopa Chicagossa, joka oli matkamme pohjoisin kohde.

Eniten jäin kaipaan?
- Mukin hintaan kuuluvaa toista mukillista limua.
- Santa Monican hiekkarantaa. <3
- Ravintoloiden ystävällistä asiakaspalvelua.
- Las Vegasia. <3
- Sitä miten uima-allas löytyy joka ilta yöpaikasta.
- Niitä maisemia. <3
- Sitä lämpöä ja aurinkoa.
- Disneylandia. <3
- Petrified Forestin kansallispuistoa.
- Grand Canyonia.
- Kaikkia tapaamiamme ihmisiä.
- Memphistä.
- Chicagoa. 
- Ihania pikkukaupunkeja. <3
- Route 66!
- Kaikkea..?



Eli siis route 66 -merkinnät on tältä erää tässä. Jätän kuitenkin option lisäteksteillä, jos vielä intoudun muistelemaan jotain tiettyä juttua, mutta epäilenpä ettei se tapahdu ihan heti.

Näitä kirjoittaessa tuli minulle hieman kaipuu matkalle. Merkintöjen lopun häämöttäessä huomasin ehdottelevani poikaystävälleni road trippiä - vaikka häämatkana. Hän ei ihme kyllä innostunut. Minä kerran avasin kartan ja haaveilin. Onneksi aina voi haaveilla uusista seikkailuista sekä palaita vanhoihin muistoihin.

Viime syksynä matkamme jälkeen julkaistu Vesan Tequila biisi tuo mieleen matkan. Laulan sitä aika usein biisin mukana. :)
 
"Aamuun päin me ajetaan
rantoja pitkin
läpi koko maa
Ajetaan kovaa
ollaan ihan hiljaa
saat kaataa mun napaan tequilaa
Oot mun nouseva aurinko
ja mun ainoa kotimaa
Ajetaan kovaa
motellissa jossain saat kaataa
mun napaan tequilaa

Kalliot suojaa mua
kun mä tahdon rakastaa sua
Lauluihin valaiden
ja sun kainaloon nukahtaen
Luottaen lepäämään
vahingoitettu jää
Kätes sun vielä mua silittää
"

Tosiaan, kaikki merkinnät löytyvät route 66 tagin takaa oikeasta reunasta. Mielelläni kuulisin, jos jotakuta on auttanut nämä merkinnät matkasuunnittelussa ja matkalla. Muutenkin saa kommentoida ja kysyä - vastaan mielelläni. Tämä on nyt toistaiseksi se viimeinen merkintä route 66 reitistä ja siirryn muihin aiheisiin. Mitäpä sitä sitten kirjoittaisi. Ehdotuksia?

perjantai 5. helmikuuta 2016

Route 66: sekalaisia kuvia matkan varrelta

Tässäpä pläjäys julkaisemattomia sekalaisia kuvia matkan varrelta. Kuvatekstejä kuvien alapuolella.


Näihin ihaniin hahmoihin tutustuimme jo heti alkumatkasta Illinoisin osavaltiossa yhden dinerin pihassa. Diner ei ollut auki, mutta hahmot olivat kuvausvalmiina. Hieman intouduimme yhteiskuvista, mutta niitä en nyt julkaise. :D


Tämä pikkuauto, tarkemmin sanottuna Ghostbusters-auto, ostetiin mukaamme aivan matkamme alussa. Ajoimme pikkukylän läpi, jossa huomasin avonaisen autotallin ja mainoksen kirppiksestä. Kurvasimme pihaan ja autotallista löysimme äidin ja pienen pojan, jotka myivät leluja. Auto päätyi poikaystäväni autokokoelmaan ja on aika hauska muisto matkalta. :)


Yllä olevassa kuvassa on Ambler - Becker Texaco Gas Station, joka on rakennettu vuonna 1933. Nykyään rakennus toimii Route 66 Visitor Centerina. Asema oli toiminnassa yli 60 vuotta ja asema sijaitsee Illinoisin osavaltiossa ja oli ihan alkumatkamme nähtävyyksiä. Kuvassa paikka on vielä kiinni, mutta kun maltoimme odottaa hetken (ja käydä kaupassa) niin paikka ehti avautumaan. Omistajan ystävällinen tytär kertoi paikasta ja saimme kierrellä vapaasti ja ihastella vanhaa asemaa.


Amerikkalaiset talot ovat niin tyylikkäitä! <3 Tein havainnon, että lähes poikkeuksetta talojen edessä on aina yksi tai kaksi tuolia ja ne on suunnattu tielle. Aika jännä, ei meillä Suomessa taida löytyä samaa yhtäläisyyttä, ehkä enemmänkin suomalaiset haluavat istua takapihalla tai pöydän ääressä terassilla kuin katsella tietä.


Nämä kuvat ovat St. Louisista. Gateway Arch on todella valtava, tarkemmin sanottuna 192 metriä korkea. Kaari näkyy kauaksi jo kaupunkiin saavuttaessa. Kaaren sisällä kulkee eräänlainen hissi ja ylhäällä on näköalatila. Emme kuitenkaan käyneet siellä, vaan minun korkeanpaikankammosta johtuen meille riitti kaaren ihailut ihan maanpinnalta käsin. Gateway Archin on muuten suunnitellut suomalaissyntyinen arkkitehti Eero Saarinen. Lippukuva on vanhalta oikeustalolta, jossa myytiin Archille lippuja - rakennus on tosi hieno myös!


Oli niin kuuma! St. Louisissa lapset uivat suihkulähteissä. Bonuksena uimavalvoja. Suihkulähteellä. Kyllä, näit oikein. Mekin melkein hypättiin sinne lasten seuraksi pulikoimaan.


Keltaisia koulubusseja bongailimme. Matkamme alun aikaan kesälomat päättyivät kouluissa eli koulujen lähettyvillä oli enemmän poliiseja partioimassa.


Memphisistä ajellessamme takaisin route 66:lle, tiesimme matkalla olevan amissialueita. Poikaystäväni ei uskonut, että amisseja näkisimme. Minä tietenkin odotin niitä kamera kädessä - ja tulihan niitä! Yhtäkkiä näimme kyltin "share the road" ja sen jälkeen tien reunassa meni useampikin hevoskärry, jonka kyydissä oli vanhoihin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Se oli pysäyttävää. Oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka haluavat elää valtavirrasta poikkeavasti.


Yksi aamu, jolloin ruoka ei oikein maistunut. Välillä oli aika mielenkiintoista kasata aamupalaa, kun kaikki maistui niin.. oudolle. Enkä oikeasti ole mitenkään nirso ruoan suhteen. Jotenkin jenkkien ruokavalio ei vain sopinut minulle tai en ehtinyt tottua siihen kolmessa viikossa.


Gay Paritan vintage Sinclair -asema Paris Springsissa, jonka omistaja on Gary Turner. Gay Paritan asema perustettiin 1930-luvulla, mutta nykyään se palvelee enää ilmaisena turistinähtävyytenä Route 66 matkaajille. Aseman nimi tulee alkuperäisten omistajien mukaan, aseman perustivat Gay ja Fred Mason. Parita puolestaan tarkoittaa tasa-arvoa. Vierailumme aikaan asema oli kiinni eli saimme tyytyä ihailemaan sitä vain ulkoa. Kaunis paikka!


Tilasimme huoltoasemalta kaksi pientä pehmistä ilman kermavaahtoa. Lopulta saimme samalla hintaa kaksi isoa pehmistä kermavaahdon kanssa. Nuo todellakin olivat isot! Jopa jätskihirmu poikaystäväni ei jaksanut kaikkea. Kermavaahdon ja jätskin lisäksi pehmiksen sisällä oli noin pussillinen karkkia. Kaikki on jenkeissä isompaa, valtavampaa.. ja nämäkin jättipehmikset maksoivat muutaman euron.


Pitkää suoraa tietä. Erityisesti iltaisin huomasi suunnan olevan länteen, kun aurinko häikäisi edestä. 


Automme on tuo yksinäinen. Kerran vain katselimme sitä motellin ikkunasta toisesta kerroksesta ja keskustelu meni näin:
"Mihin me se auto jätettiin?"
"Siihen ikkunan alle, mutta ei se voi olla tuo missä on kattoikkuna."
Lopulta se oli juurikin se. Emme vain olleet huomanneet sitä kattoikkunaa ennen. Auto oli todellakin iso. Olemme yli 180 cm pitkiä kumpikin ja emme nähneet katolle, kun seisoimme auton vierellä. Niin isoja autoja ei ole Suomessa.


Oklahoman eläintarhassa eksyimme käärmetaloon - ja minä pelkään kuollakseni käärmeitä! Tämä kuningaskobran luuranko oli jotain, mitä en ollut ennen nähnyt.


Oklahoman eläintarhan pihassa oli muistettu Facebook-faneja omilla ruuduilla.


Taas yksi route 66 museo..


Matkalta hankittua matkamusaa. <3


Hylättyjä taloja. Näitä näki paljon.


Hautausmaa vuodelta 1890. Löysimme perille hiekkatietä pitkin (onneksi oli iso auto, sillä tie oli pehmeä). Pidemmälle itsesuojeluvaisto kielsi menemästä, sillä ruohikko oli todella pitkää ja olimme aavikolla, melko kaukana asutuksesta. Mieleen kiiri ajatus käärmeistä, varsinkin kun kuulemma haudatuista osa oli kuollut nimenomaan käärmeenpuremaan. Oli kiva kuitenkin käydä tuolla. Paikan historiasta voi lukea enemmän täältä: www.olivialehti.fi/nelliinan-vaatehuone/2013/07/route-66-eldridgen-hautausmaa-1890/



Cadillac Ranchin lähellä sijaitsevan huoltoaseman pihassa on hieman uudemmat Cadillacit.


Ruokatauko! Vähän on ikävä näitä tunnelmallisia dinereita.


Motelli, hieman rähjääntynyt.


Matkalla tuli nähtyä myös useampi automuseo.


Pesimme matkalla kerran pyykkiä. Kuivausongelmat ratkesivat, kun ilmastointikone puhalsi ilman kätevästi juuri tuota kaappia kohti, joten kuivuminen kävi kätevästi keinotekoisessa tuulessa. Ei sillä, kuivausrummut löytyivät yleensä pesukoneiden vierestä. Me yritimme säästää vaatteita, joten siksi valitsimme "tuulen".


Poikkesimme rodeoareenalla. Sattumoisin näimme kyltin ja ajoimme pihaan. Pihassa ei ollut ketään. Portti oli auki ja menimme sisälle katsomaan areenaa. Areena sekä sen ympärillä olleet maisemat olivat hienot. Pois lähtiessä tuli pieni paniikki mieleen: entä jos portti onkin suljettu ja jäimme tänne. Meidän onneksemme portti oli edelleen auki! Mitä tästä opimme: kannattaa vähän enemmän miettiä ennen kuin menee kaikista autioista avoimista ovista sisälle. 


Texasissa ja Arizonassa maisemat muuttuivat melkoisesti.


Motellin intiaanisisustusta.


Jaksoin bongailla näitä kokisrekkoja!


Inkkarialueella.


Flagstaff!


Matkalla Grand Canyonille.


Ei se meidän auto (tuo vaaleansininen) nyt nii-iin iso ollut, kun vieressä oli vieläkin isompi Jenkkien "normi" auto. Tuolla todellakin hävisi perspektiivi autojen koista ja Suomessa kaikki autot tuntuivat ihan kirpuilta.


Hoover Dam ja komea patsas.


Kokiskauppa Las Vegasissa! Oli muuten iso!


Aurinkoenergiaa, siellä missä aurinko paistaa aikalailla koko ajan.


Monena iltana kone oli päällä.. Etsimme majoitusta ja nähtävää seuraavalle päivälle sekä latasin talteen kuvia. Siitä tuli rutiini, vaikka pakko myöntää, että välillä väsytti tosi paljon avata konetta.


Muutamassa outletissa poikkesimme. Tämä on Los Angelesista.


Hollywoodin majapaikassa oli persoonalliset lukuvalot!


Shrek toivotti meidät tervetulleiksi Hollywoodiin.


Santa Monican motellissa ei ollut ilmastointia (virheyö, ei todellakaan kannata helteellä edes harkita ilmastoimattomia motelleja). Yhden tuskan kuuman yön jälkeen join aamupalaksi pirtelön. Haaveilin siitä koko yön.

 

Venice Beachillä oli niin värikästä!


All you need is love and maybe a little ice cream. <3


Pitihän sitä Losissa käydä tsekkaamassa Gold's Gym, joka tunnetaan Arnoldin kuntosalina.


Kotimatkalla lentokoneessa koukutuin tetrikseen niin pahasti, että sain sen pelaamisesta huonon olon. Voi olla, että aikaeroväsymykselläkin oli osuutta asiaan.

Voi että, niin monta kertomusta ja kuvaa jäi julkaisematta ja toisinaan tuntuu, että olen kertonut vain pintaraapaisun kaikesta siitä mitä näimme ja koimme. Vielä on tulossa yksi merkintä tästä matkasta. Loppu häämöttää jo!