maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi lähenee loppua ja on aika miettiä mennetty ja haaveilla tulevaa.

Olen vuoden aikana kokenut valtavan paljon erilaisia asioita, oppinut uutta, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ja ennen kaikkea olen jaksanut katsoa valoisammin tulevaisuuteen. Edessäni on ollut isoja ja mahdottomankin tuntuisia vuoria, mutta olen päässyt niistä yli tai ainakin olen hyvän matkaa kiipeämässä seinämällä. Erityisen kiitollinen olen saamastani tuesta ja avusta, heistä jotka ovat jaksaneet uskoa minuun silloinkin, kun itse en ole jaksanut.

Uudelta vuodelta odotan iloa ja onnen tunnetta. Haluaisin kokea vapautta ja seikkailuja, nauttia elämästä.. mitä ikinä se minulle antaakaan. Haasteita on edessä, mutta haluan uskoa, että niistä on mahdollista selviytyä.


"Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä, joten anna mennä
"

Ihanaa uutta vuotta 2013!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tule joulu kultainen

 

Hyvää ja rauhallista joulua!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Piparilinna

Yksi lempi jouluvalmisteluni on piparitalon leipominen. Olen leiponut piparitaloja lapsesta saakka.. ja yleensä minulla on pitkin vuotta mielessä erilaisia vaihtoehtoja millaisen talon voisin jouluna leipoa.

 
Tänä vuonna piparitaikinaa leivoin huimat 3kg, mikä taitaa olla ennätykseni kerralla leipomisessa. Kaikki taikina ei kuitenkaan mennyt piparitalon osiin vaan leivoin lisäksi myös pipareita.

 
Kuorrutteen tein itse kananmunan valkuaisesta ja eri värisistä tomusokereista ja koristeena käytin karkkeja ja nonparelleja. Pipareiden ja piparitalon osien koristelu vei yllättävän paljon aikaa ja perinteisesti lopuksi mietin onko kuorrutetta enemmän minussa vai pipareissa.

 
 Tänä vuonna valitsin piparitalon mallin Ylva Normanin & Eva Granen kirjoittamasta kirjasta Piparkakkutalot. Kirjassa on hyvin selkeät ohjeet ja kaavat. Myös malleja on monipuolisesti huvilasta majakkaan ja funkistalosta ulkohuusiin. Itse tein Ritarin linnan, missä todellakin oli haastetta.. enkä suosittelisi sitä aivan aloittelijalle. Kyseistä kirjaa sen sijaan voin lämpimästä suositella kaikille piparitalojen ystäville!

 
Piparilinnaan kuului osia useampi kymmenen eli kokoamisen aloittaminen vaati tavallista enemmän ohjeiden lukemista ja osien lajittelua.

 
Liimasin osat kiinni sulalla sokerilla, mikä todellakin on tosi kuumaa. Toisinaan osien yhteensovittaminen aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi myös niitä kompromissejä löytyi.

 
Valmista tuli!

Kaksi yötä jouluun on. Niin se aika rientää.  

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Elokuvainnostus

Tämä vuosi on ollut minulle erityinen elokuvissa käymisen suhteen. Olen nuorempana pitänyt elokuvista, mutta välissä kadottanut kokonaan innostuksen muutamiksi vuosiksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen taas löytämässä sen. Uskomatonta mutta totta, olen käynyt tänä vuonna elokuvissa 11 kertaa! Määrä tuntuu todella uskomattomalta viime vuosien enintään  yhden - kahden - kolmen -leffa kerran rinnalla. Parasta on myös, että olen saanut takaisin sen elokuviin menemisen riemun. Enää se ei tunnu pakkopullalta tai selviytymisreissulta.. vaan menen sinne hyvin mielelläni ja usein jo odotan koska voisin mennä elokuviin.

Mitä elokuvia olen sitten tänä vuonna käynyt teatterissa katsomassa? 


Vuosaari
Vuosaari on elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011. Se on tarina ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Yhden talvisen viikon aikana elokuvan kaikki henkilöt kohtaavat jotain peruuttamatonta.

Ihmisläheinen leffa, joka ainakin minua kosketti. Voisin verrata leffaa novellikokoelmaan jossa luetaan montaa novellia samaan aikaan.







Härmä
Pohjanmaan lakeuksilla eletään puukkovallan aikaa. Välitalon tilalla on kaksi poikaa, nuorempi veli Matti sekä Esko. Suoraselkäinen Matti on salakihloissa naapuritilan Ainon kanssa. Esko vieroksuu työtä ja viihtyy häjyjoukossaan – hänen kerrotaan tappaneen puukolla useita miehiä. Veljesten isä tekee vaikean valinnan ja testamenttaa tilansa vahvojen perinteiden vastaisesti nuoremmalle pojalleen Matille, ohi esikoisen. Alkaa epätasainen taistelu talosta, kunniasta ja lopulta myös Ainosta. Matilla on kaksi mahdollisuutta: paeta tai puolustaa isänsä viimeistä tahtoa. Pohjalaiselle miehelle pako ei ole vaihtoehto.

Erityisesti elokuvan näyttelijäsuoritukset ja kuvauspaikat olivat hyvät. Kohtaukset olivat välillä melko raakoja, mutta juonessa riitti myös mielenkiintoa. Tykkäsin!


Pappi lukkari talonpoika vakooja
Pappi lukkari talonpoika vakooja perustuu John le Carréen samannimiseen klassikkoromaaniin. Elokuva sijoittuu vuoteen 1973 ja kylmän sodan jakomieliseen maailmaan. Britannian MI6:n entinen agentti George Smiley saa tehtäväkseen selvittää kuka salaisen palvelun sisällä on neuvostovakooja. Avukseen hän saa nuoren agentin Peter Guillamin. Pappi, lukkari, talonpoika... kuka heistä on vakooja? Epäillyt joutuvat osaksi tappavaa kansainvälistä peliä, jossa vasta viimeinen siirto paljastaa hätkähdyttävän totuuden.

Leffan juoni tuntui minusta hieman hankalalta ja välillä oli vaikeaa pysyä mukana juonessa. Jännitystä riitti kuitenkin loppuun saakka.


The Artist
The Artist on mustavalkoinen romanttinen mykkäkomedia. Elokuvan tarina sijoittuu Hallowoodiin vuosien 1927–1932 väliseen ajanjaksoon. George Valentinia ura uhkaa tyssätä äänielokuvan nousuun. Samaan aikaan näyttelijä Peppy Miller on nousemassa suureen suosioon. Valentinin ja Millerin tarinat kietoutuvat yhteen elokuva-alan myllerryksessä. Elokuva on saanut lukuisia palkintoja mm. viisi Oscaria.

The Artistista tykkäsin tosi paljon! Aina ei tarvita puhetta. Musiikit olivat erityisen hyviä, samoin kuin näyttelijät. Myös juoni oli sopivan yllätyksellinen ja vauhdikas. Leffa ei ole turhaan runsaasti kehuttu ja palkittu.


Sydämen kuiskaus
Sydämen kuiskaus on Studio Ghiblin vuonna 1995 valmistunut romanttinen anime-elokuva, joka perustuu Aoi Hiiragin luomaan mangaan. Shizuku on lukuintoinen nuori tyttö, joka haaveilee tulla kirjailijaksi. Kesälomalla ennen viimeistä kouluvuotta hän huomaa yhden nimen, Seiji Amasawa, toistuvan kaikkien lainaamiensa kirjastokirjojen takakannessa. Shizukun ja Seijin tiet löytävät yhteen ja sydämen kuiskaus on heidän rakkaustarinansa. Rakkauden, joka voittaa kaikki esteet.

Tämän elokuvan kävin katsomassa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston teatteri Orionissa ja tykästyin Sydämen kuiskaukseen niin paljon, että ostin sen myöhemmin itselleni dvd:llä. Ulkomuodoltaan Sydämen kuiskaus on tuttua ja turvallista Ghibli-laatua väreineen, musiikkeineen ja hahmosuunnitteluineen.

Miss Farkku-Suomi
Miss Farkku-Suomi on Kauko Röyhkän omaelämänkerrallinen ja humoristinen kuvaus nuoren miehen kasvusta, musiikista ja suuresta rakkaudesta. Elokuva sijoittuu 70-luvun Ouluun. Välde, 17, haluaa päästä bändiin ja tulla kuuluisaksi, juoda ensikännin ja rakastaa Pikeä, luokan kauneinta tyttöä. Välde löytää hengenheimolaisen Sasusta ja he perustava yhdessä bändin, Tortun. Sitten Pike voittaa Suosikin kauneuskilpailun, ja hänestä tulee Miss Farkku-Suomi. Kaikki ei menekään niin kuin Välde haluaisi... 

Pidin siitä miten elokuva avasi ikkunan 70-luvun Suomeen, aikaan jolloin en ole itse elänyt.


Kukkulan tyttö, sataman poika
Vuoden 1963 Yokohama herää eloon Studio Ghiblin haikeansuloisessa tarinassa Umi-tytöstä, joka merelle kadonnutta isäänsä kaivaten nostaa joka päivä merkkiliput salkoon: varoittamaan vaarasta, toivottamaan turvallista kotimatkaa. Yokohaman eteläsataman hinaajasta vastaa omilla merkkilipuillaan saman koulun poika, Shun, joka ihailee tyttöä etäältä. Umin ja Shun välille kehittyy ystävyys, joka pian muuttuu ääneen lausumattomaksi rakkaudeksi. Tähän tarinalinjaan liittyy varsin yllättävä juonenkäänne.

Hurmaavan ihana leffa! Juoni on hyvä ja lempeästi kerrotu. Kaunis animaatio vastaa tarinan ilmapiiriä ja tarinassa on hieman samankaltaisuutta kuin Sydämen kuiskauksessa. Studio Ghiblin elokuvat jaksavat aina tykästyttää.

Tie pohjoiseen
Timo Porala on arvostettu konserttipianisti, jonka yksityiselämä on karilla. Eräänä päivänä Timo löytää kotioveltaan elämää nähneen vanhemman miehen, Leon, joka paljastuu hänen isäkseen. Leo on jättänyt poikansa tämän ollessa 3-vuotias ja lähtenyt maailmalle – eikä ole antanut kuulua itsestään 35 vuoteen. Leo on positiivisen elämänasenteen omaava ikuinen veijari, joka joutui aikoinaan karistamaan kotimaan pölyt jaloistaan erinäisten sotkujen takia. Leo on päättänyt antaa pojalleen hieman salamyhkäisen perinnön ja vastaukset menneisyyden kysymyksiin. Mutta niitä varten on lähettävä yhteiselle matkalle, tielle pohjoiseen.

Mielestäni Samuli Edelmann sopi hyvin näyttelemään konserttipianistia. Tykkäsin myös siitä miten elokuva sijoittui tuttuihin Suomimaisemiin.

007 - Skyfall
Oscar-voittaja Sam Mendesin ohjaamassa uudessa James Bond-elokuvassa 007 Skyfall Daniel Craig palaa 007:n rooliin ja Judi Dench nähdään jälleen M:nä. Elokuvassa 007 Skyfall James Bondin lojaalisuus joutuu koetukselle, kun M:n menneisyys palaa vainoamaan tätä. Koko MI6:n jouduttua hyökkäyksen kohteeksi, täytyy 007:n jäljittää ja tuhota uhka, vaikka se vaatisi miten suuria henkilökohtaisia uhrauksia.

Jamea Bond on aina suosikkini! Upeita maisemia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elokuvassa oli nostettu esille Bond leffojen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vanhoja tuttuja yksityiskohtia.



 
Nightmare - painajainen merellä
Nightmare - Painajainen merellä on MTV3:n suosikkisarjaan Salatut elämät pohjaava nuorisotrilleri, jonka tarina tapahtuu risteilyaluksella kahden kesäpäivän ja yhden kesäyön aikana. Peppi lähtee kauan odottamalleen risteilylle ystäviensä kanssa. Hilpeissä tunnelmissa alkavalla laivamatkalla Peppi tapaa vanhoja tuttuja, jotka nostavat myös ikäviä menneisyyden asioita mieleen. Sitten laivalla alkaa tapahtua kummia. Kehen voi luottaa, kun ei voi luottaa kehenkään?

Salattuja elämiä seuranneena en voinut jättää tätä katsomatta. Leffa oli Salkkareiden tasoa.. jännittävyydessä olisi voinut mennä vielä pidemmälle. Ennalta pelkäsin etten tämän leffan näkemisen jälkeen voisi mennä enää laivalle, mutta pelko oli turha.

Koskemattomat
Tositapahtumiin perustuva Koskemattomat on hersyvän lämmin draamakomedia ystävyksistä, joiden ei luulisi edes tuntevan toisiaan. Philippe on pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut miljonääri, kun taas Driss, piittaamaton pikkukonna, mieluummin lorvii ja pössyttelee, kuin kantaa vastuuta. Silti Driss hurmaa tarkoittamattaan Philippen, kun tämä etsii itselleen uutta hoitajaa auttamaan päivittäisessä arjessa. Kaikesta huolimatta Phillippe ja Driss ystävystyvät.

Epätavallinen aihe ja oli hyvä, että siitä kerrottiin komedian kautta. Tykkäsin näyttelijäsuorituksista ja siitä aidon tuntuisesta ystävyydestä ja hauskuudesta mikä elokuvasta huokui. 



Lisäksi olen vuodena aikana katsellut leffoja dvd:iltä ja telkkarista. Joululahjaksi ostin itselleni Finnkinon joululahjaliput.. enkä malta odottaa, että pääsisin niitä jo käyttämään. Leffaseura on aina tervetullutta!

Toivottavasti en enää koskaan kadottaisi elokuvainnostustani.

 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Ihana teepuoti

Jos minulta kysytään otanko kahvia vai teetä, valitsen teen. Teekupin äärellä voi vaihtaa kuulumisia tai pitää vain iltapäivän teehetkitaukoa opiskeluiden tai töiden välissä. Teevalikoimaa on valtavan paljon ja tuntuu, että sukeltaminen teemakuihin on loputon löytöretki.


Kaverini vei minut tutustumaan Helsingissä Fredrikinkadulla sijaitsevaan The Ounce teepuotiin. Paikka tuntui mukavalta vaihtelulta ketjukahviloihin.. ja voi miten ihana tuoksu The Ouncessa olikaan jo heti ovella! Puoti on melko pieni ja tyyllisesti tavoittelee vanhaa englantilaista tyyliä raskaine täyspuisine hyllyineen. Puotiemännät ovat hyvin ystävällisiä ja antavat mielellään tuoksutettavaksi laajaa teevalikoimaa.


Mukaan ostamisen lisäksi The Ouncessa voi myös nauttia tee-elämyksen puodin perällä sijaitsevassa pienessä teehuoneessa. Makuvaihtoehtoina on kaikki puodissa myytävät teet ja teen saa pöytään tarjoiltuna. Teehuoneessa kannattaa myös katsella ympärilleen ja löytää kauniita vieraskirjoja, joihin voi teen nauttimisen ohessa kirjoitella tai vaikka piirrellä kuvia.


Suosittelen lämpimästi The Ouncen teepuotia kaikille teen ystäville!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Makea unelmakoti

Piparkakkutalojen leipominen on yksi jouluun liittyvistä lempipuuhistani. Olen yrittänyt vaihtaa mallia vuosittain ja pari vuotta sitten päädyinkin leipomaan vähän isomman talon. Taikinaa tähän unelmakotiin kului useampi kilo, karkkeja varmaankin saman verran. 

Juuri niin iso, ihana ja avara.. unelmakoti siitä tulikin. <3

 



 

Taloni on myös osallistunut kisaan. Saa käydä tykkäämässä ja kommentoimassa. :)


 Hmm, millaisen talon tänä vuonna leipoisi?

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulun merkkejä

Joulukuu ja joulun odotus. Jouluvaloja ja joululauluja..

 

Joulukattokruunut ilahduttavat City Centerissä. Ei ihan oikeita kynttilöitä sentään.

 

Punaiset joulupallot koristavat perinteisesti Kampin kauppakeskusta.

 

Yhtäkkiä voi löytää itsensä keskeltä joululaulutilaisuutta. Niin minäkin Kampissa.

 

 Ensimmäinen luukku, aina yhtä jännittävää!

 

 Ensimmäinen adventti ja jouluradio aukeaa. Perinteisiin kuuluu jouluradiovalvojaiset.. ja kyllä, klo.00:00 Hoosianna kajahti aalloilla. Suosittelen: www.jouluradio.fi 

 
 
Ihanaa joulun odotusta!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pupuvinkkejä


 
- Pysähdy, kuuntele, keskity. Ole aidosti läsnä siinä mitä ikinä teetkin.

 
 - Ota aikaa myös itsellesi. Rutiinit luovat turvaa, mutta niiden rikkominen voi myös tuoda kaivattua vaihtelua ja piristystä.

 
 - Hassuttele, naura, hymyile. Hyvä mieli tarttuu herkästi.

 
- Haaveile, unelmoi, irtaannu hetkeksi arjen kiireistä. Muistele kauniita muistoja ja tee ajatusmatkoja mielipaikkoihisi.



Kuvat: 
ystävän arkistosta
(alunperin netistä)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kirppispäivä

Helsingissä Vallilan makasiineillä sijaitseva Valtteri-kirpputori on Suomen suurin ympärivuotinen kirpputori. Myyntipöydän saa vuokrattua päiväksi kerrallaan ja myyjänä saa toimia tavaroilleen itse. Kirpputori on todella suosittu ja varsinkin aamupäivän tunnit ovat usein hyvin ruuhkaisia, eli aikaa kiertelyyn on syytä varata kunnolla.


Olen silloin tällöin käynyt pyörimässä Valtterissa: useammin olen ollut ostajan roolissa, mutta kahdesti myös myymässä.. ja näistä toinen kerta oli viime lauantaina. Pöytä oli varattuna muutama viikko etukäteen ja pöydän hinta laitettiin puoliksi kaverin kanssa.

Myynnissä oli vaatteiden lisäksi myös muita tavaroita.
Kirppimyyntiin kuuluu tinkiminen ja itse suosin tinkimisessä paljousalea. Myyjän roolissa ollessa on hyvä muistaa ottaa mukaan kirpparille henkareita ja vaihtorahaa.

Rekillinen vaatteita.
Myyntituotteiden esille laittamisessa on monia tapoja: toiset kaatavat vaatteet isoksi kasaksi pöydälle ja toiset järjestelevät tarkemmin. Monenlainen tavara houkuttelee pöydälle eri-ikäisiä ja taustaisia ostajia.

Myyntipöydän lisäksi myös pöydän alle mahtuu tavaraa.
Myyntipäivä sujui hyvin, myymisen lomassa oli mukavaa viettää aikaa kaverin kanssa ja monet tavarat vaihtoivat omistajaa. Päivän aikana tuli tavattua erilaisia ihmisiä ja oli ihanaa huomata miten esimerkiksi itselle pieni vaate teki jonkun toisen iloiseksi.

Alekori
Valtteri kirpputorin toiminnan jatkuminen on vaakalaudalla ja uusia tiloja etsitään.. mutta ainakin joulukuun ensimmäisen viikonlopun ajan Vallilan Valtterille vielä ehtii ostoksille. 

Ei muuta kuin hyviä löytöjä siis etsimään!