torstai 29. elokuuta 2013

Hei hei Helsinki!

Muuttaessani Helsinkiin kuusi vuotta sitten, olin 20-vuotias. Eräänä sunnuntaina syyskuun alussa vanhempani jättivät minut ja pakettiautollisen tavaraa Kallioon. Muistan, kuinka ensimmäisenä iltapäivänä hädin tuskin uskaltauduin poistumaan asunnosta ja käymään tien toisella puolella olleessa Siwassa. Siitä se sitten lähti. Maalaistytön elämä _suuressa ja pelottavassa_ pääkaupungissa.

Aloitin Helsinkiin tutustumisen pyöräilemällä ja kävelemällä ympäri kaupunkia. Julkiset kulkuneuvot kiersin aluksi kaukaa, mutta lopulta niihinkin uskaltauduin. Ensimmäisellä kertaa raitiovaunussa olin hyvin ulalla ovista ja lipuista, napeista ja kiskoista. Metroon uskaltauduin vasta puoli vuotta kaupungissa asuttuani. Ensimmäinen kerta Asematunnelmissa on myös jäänyt erityisesti mieleeni - hämmästyttävää miten kadun alta löytyikin lisää kaupunkia! Muistan kuinka välillä eksyin ja kerrankin suunnistin kotiin ratikkakiskoja pitkin. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä kaupungissa, jossa Helsinki on tuntunut hyvin kaukaiselta, suurelta ja ihmeelliseltä.. ja siitä syystä, näiden kuuden vuoden saatossa on ollut hetkiä jolloin olen nipistänyt itseäni ja kysynyt "asunko todella Helsingissä?!". Kyllä, kuusi vuotta sain viettää juuri siellä "kaukaisessa, suuressa ja ihmeellisessä" paikassa! Perspektiivi isoja kaupunkeja kohtaan ainakin on lisääntynyt. ;) 

Kotiuduin Helsinkiin lopulta hyvin. Jonkin verran podin koti-ikävää, mutta onneksi se koti ei sieltä toisaalta mihinkään kadonnut, vaan koska vain olen ollut tervetullut käymään. Kotiutumistani uuteen kotiin ja asuinpaikkaan ovat helpottaneet ystävät, opiskelut, harrastukset ja työt. Olen myös hyvin kiitollinen asunnostani, joka on ollut sama nämä kaikki kuusi vuotta. Asunto on tuntunut kodilta, elintärkeältä tukikohdalta, vaikka toisinaan olen ollutkin melko kypsynyt Kallion yleiseen elämän menoon..

Olen myös onnellinen siitä miten hyvin olen oppinut tuntemaan Helsingin ja vähän myös muita pääkaupunkiseudun kaupunkeja. Alku vaikeuksista huolimatta osaan liikkua täällä niin julkisilla, kävellen, pyörällä kuin autollakin. Uskon, että tulevaisuudessa minulle on iso etu, että osaan ja uskallan ajaa Helsingin kaduilla..

Huomenna suljen oven ja palautan avaimet. Mukanani kannan muistot.. ja katson kohti tulevaisuutta. Kiitos Helsinki! Opetit minulle elämästä paljon.

 

Helsinki ei ole enää kotikaupunkini, mutta varmasti silti vielä läheinen ja usein vierailuni kohde. Nämä eivät ole hyvästit vaan nähdään taas! <3

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Muutto

Olen jo useamman viikon aikana kuljettanut pikkuautossani tavaroita vanhan kodin ja uuden kodin välillä. Vihdoinkin lauantaina koitti päivä, jolloin pakettiautolla siirsimme huonekalut ja muut isot tavarat vanhasta uuteen. Homma oli melkoinen ja pakettiauto tuli pakattua ääriään myöden täyteen. Onneksi veli ja poikaystävä olivat kantoapuina.

Uusi koti tuntuu edelleen mukavalta ja kodikkaalta. Menee vain oma aika ennen kuin tavarat löytävät omat paikat.. varsinkin, kun syksyn mittaan tavara lisääntyy poikaystäväni muuttaessa tänne.

Tuntuu hieman oudolta miten minun 17m2 vaihtuu 75m2. Uudessa keittiössä on vanhan asunnon matto, verhot ja eteisen valaisin. Keittiön kokokin taitaa olla vanhan asunnon huoneen kokoa eli sinne keittiöön voin paeta, kun tila alkaa ahdistamaan. ;)

En malta odottaa arkea ja sitä, että kaikki on uudessa kodissa paikoillaan. Vielä pitäisi miettiä valaistusta, yöpöytiä ja vaikka mitä muuta. Kaikki kuitenkin ajallaan. Olen myös luottavaisilla mielillä arkea kohtaan. Olen vihdoinkin saanut viettää kunnon loman, levätä ja lomailla. Jopa ajatus liian aikaisista aamuista ei tällä hetkellä tunnu ylitsepääsemättömältä.

Tämä oli ensimmäinen merkintä uudesta kodista, uuden tietokonepöydän ääreltä. :) Huomenna palaan kuitenkin vielä vanhaan kotiin ja kotikaupunkiin siivoamaan ja tapaamaan ystäviä ja kavereita. Asunnon avaimet luovutan perjantaina.


Tämän hetken teemabiisi taitaa olla tämä Happoradion Pois Kalliosta. :)
Mukavaa viikon alkua!


ps. Myönnän vihdoin, että omistan paljon tavaraa. Kirppispöytä syksyksi?

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Onnellinen vuosi

Tasan vuosi sitten tänä päivänä olin hyvin jännittynyt. Olin sopinut ihanan pojan kanssa treffit Seurasaareen. Tiesin hänen ehkä aikovan kysyä jotain.. ja sen takia hieman jännitin. Olimme tunteneet puoli vuotta ja tapailleet tiuhaan. Emme kuitenkaan seurustelleet, virallisesti.

Sinä päivänä oli satanut vettä, mutta illaksi taivas selkeytyi ja aurinko pilkahteli pilvien välistä. Tapasimme Seurasaaren sillalla ja jatkoimme siitä matkaamme käsi kädessä. Asettauduimme kalliolle istumaan ja kuulumisten vaihdon jälkeen hän esitti minulle kysymyksen: voisinko olla hänen tyttöystävänsä. Vastasin myöntävästi ja muistan miten onnelliseksi tunsin itseni.


Vuosi on nyt kulunut seurustelun aloittamisesta. Olemme opetelleet tuntemaan toisiamme paremmin ja viettäneet paljon aikaa yhdessä. Vuosi on mennyt nopeasti ja edessämme on ollut niin iloja kuin suruja, joista olemme kivunneet yhdessä ylitse.


Syksyn mittaan edessä on yhteen muuttaminen. Jännittää, mutta myös tuntuu mukavalta. Tottakai toivon, että edessämme olisi helppoja teitä.. mutta tulevaisuutta kun ei voi tietää, pitää yrittää nauttia tästä hetkestä. Tällä hetkellä olen onnellinen.





tiistai 20. elokuuta 2013

Elokuun elämää

Mitä minun elämääni on viime päivinä ja viikoina kuulunutkaan..

Leivoin isän syntymäpäiväksi mansikkakakun.

Olin poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa pussikaljalla. Minun pussikaljani oli siideri ja karkkipussi. Ilma oli jo viilennyt.. syksy tulee!

 
Kesäpäivä, Seurasaari, jäätelöt.. Tämän kesän jätskipallosuosikkini on ollut Fazerina suklaa!

 
Kortit siirtyivät seinältä laatikoihin. Saapa nähdä millaisen korttiseinän uuteen kotiini saan aikaiseksi.

 
Kävin kaverin kanssa teellä ja kakulla Kakku Galleriassa. Nam!

 
Hain Anttilasta valaisimen, jonka olin tilannut net.anttilan kautta. Minut yllätti paketin koko: valaisin oli 1/6 paketista.. Ehkä hieman pienempikin laatikko olisi riittänyt, tai sitten Anttila tiesi minun muuttavan ja tarvitsevan ison laatikon. ;)

 
Muutin taas yhden pikkuauto kuormallisen tavaraa uuteen kotiin. Välillä mietin miten autooni saa mahtumaan niin ison lastin, mutta kyllä, se on mahdollista. (huonekalut tulevat yhdellä pakettiautokuormalla). 

 
Toimin putkimiehenä, toistamiseen. Uuden kodin kylpyammevedet on johdettu pinta vetona putkea pitkin viemäriin, mutta pesukoneen poisto vesiä varten putkea ei oltu rakennettu. Minäpä sitten rakensin. Mietin, pohdin, sahailin, liitin.. ja kas, putkiviidakko oli valmis! Kuvassa näkyy vain loppuosa viritelmästä. Pääasia, että toimii ja uudessa kodissa on pyykinpesukone käyttövalmiina. <3 

 
Olen käynyt halailemassa ja rapsuttamassa poikia, jotka ovatkin olleet ihanan pehmoisia ja pörröisiä. <3 

 
Olen vieraillut Heurekassa. Body Worlds -näyttely oli varsin valaiseva ja näkemisen arvoinen.  Näyttely on avoinna vielä 22.9.2013 saakka.

Olen nähnyt ystäviä ja kavereita ja viettänyt aikaa Helsingissä (vielä hetken kun se on kotikaupunkini). Olen tuntenut itseni onnelliseksi. Se on ihana tunne! <3

~

Kamera ei ihan kaikkia juttuja tallentanut.. mutta tässäpä joitakin välähdyksiä mitä päiviini on mahtunut. Ison osan ajasta on vienyt muutto, joka alkaa olla yhä enemmän ajankohtainen. Jännityksellä ja innolla odotan kaikkea uutta!


tiistai 6. elokuuta 2013

Surrurrur!

Ostin neljä metriä verhokangasta uuteen kotiin. Valinta oli vaikea.. Monet kankaat näyttivät nii-iin kivoilta ja olisin voinut ostaa kaikkia vähäsen. Harmiksi ikkunoita on "vain" neljä ja kieltämättä kankaat eivät myöskään ole ihan ilmaisia. Yhtiin uusiin verhoihin päätin kuitenkin investoida, ainakin näin aluksi. Muihin ikkunoihin saa löytyä sopivat verhot varastoista.


Kaivoinpa siis ompelukoneeni esille ja olen nyt surruutellut sillä menemään. Vanhempani ostivat minulle lukion jälkeen oman ompelukoneen, mutta kone on ollut säilytyksessä vanhempieni luona, kun pian entinen kotini on ollut liian ahdas ompelulle. Kerran olen ompelukoneen sinne vienyt, mutta ompelun jälkeen tuonut takaisin. Viime aikainen ompeluni on siis rajoittunut vanhempieni luokse - ja opiskeluista johtuvaan ajan puutteeseen.


Pidän ompelusta ja omistan myös saumurin, jonka olen saanut yläasteikäisenä mummultani. Ihanaa, uudessa kodissa on tilaa harrastaa käsitöitä! Toivottavasti vielä osaisin.. 


Verhoja ommellessa musiikkina on soinut Neon 2. Viime viikonloppuna mökkeilin poikaystäväni kanssa kaveriporukalla.. ja siellä tuli kuunneltua vanhempaa musiikkia, joista nyt erityisesti Neon 2 jäi soimaan päähän. Mannapuuroa ja mansikkaa..



Muuttopuuhat jatkuvat kesälomapäivien viettämisen lomassa. Huomenna käyn noutamassa sohvan, joka on jäänyt kaverilleni tarpeettomaksi. Koti täydentyy, pikku hiljaa. :)