Hei hei Helsinki!

Muuttaessani Helsinkiin kuusi vuotta sitten, olin 20-vuotias. Eräänä sunnuntaina syyskuun alussa vanhempani jättivät minut ja pakettiautollisen tavaraa Kallioon. Muistan, kuinka ensimmäisenä iltapäivänä hädin tuskin uskaltauduin poistumaan asunnosta ja käymään tien toisella puolella olleessa Siwassa. Siitä se sitten lähti. Maalaistytön elämä _suuressa ja pelottavassa_ pääkaupungissa.

Aloitin Helsinkiin tutustumisen pyöräilemällä ja kävelemällä ympäri kaupunkia. Julkiset kulkuneuvot kiersin aluksi kaukaa, mutta lopulta niihinkin uskaltauduin. Ensimmäisellä kertaa raitiovaunussa olin hyvin ulalla ovista ja lipuista, napeista ja kiskoista. Metroon uskaltauduin vasta puoli vuotta kaupungissa asuttuani. Ensimmäinen kerta Asematunnelmissa on myös jäänyt erityisesti mieleeni - hämmästyttävää miten kadun alta löytyikin lisää kaupunkia! Muistan kuinka välillä eksyin ja kerrankin suunnistin kotiin ratikkakiskoja pitkin. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä kaupungissa, jossa Helsinki on tuntunut hyvin kaukaiselta, suurelta ja ihmeelliseltä.. ja siitä syystä, näiden kuuden vuoden saatossa on ollut hetkiä jolloin olen nipistänyt itseäni ja kysynyt "asunko todella Helsingissä?!". Kyllä, kuusi vuotta sain viettää juuri siellä "kaukaisessa, suuressa ja ihmeellisessä" paikassa! Perspektiivi isoja kaupunkeja kohtaan ainakin on lisääntynyt. ;) 

Kotiuduin Helsinkiin lopulta hyvin. Jonkin verran podin koti-ikävää, mutta onneksi se koti ei sieltä toisaalta mihinkään kadonnut, vaan koska vain olen ollut tervetullut käymään. Kotiutumistani uuteen kotiin ja asuinpaikkaan ovat helpottaneet ystävät, opiskelut, harrastukset ja työt. Olen myös hyvin kiitollinen asunnostani, joka on ollut sama nämä kaikki kuusi vuotta. Asunto on tuntunut kodilta, elintärkeältä tukikohdalta, vaikka toisinaan olen ollutkin melko kypsynyt Kallion yleiseen elämän menoon..

Olen myös onnellinen siitä miten hyvin olen oppinut tuntemaan Helsingin ja vähän myös muita pääkaupunkiseudun kaupunkeja. Alku vaikeuksista huolimatta osaan liikkua täällä niin julkisilla, kävellen, pyörällä kuin autollakin. Uskon, että tulevaisuudessa minulle on iso etu, että osaan ja uskallan ajaa Helsingin kaduilla..

Huomenna suljen oven ja palautan avaimet. Mukanani kannan muistot.. ja katson kohti tulevaisuutta. Kiitos Helsinki! Opetit minulle elämästä paljon.

 

Helsinki ei ole enää kotikaupunkini, mutta varmasti silti vielä läheinen ja usein vierailuni kohde. Nämä eivät ole hyvästit vaan nähdään taas! <3