sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ruisleipäkurssi

Lapsuus- ja nuoruusiässä minun oli tapana lukea ja tutkailla joka syksy julkaistu kansalaisopiston kurssitarjontavihko kannesta kanteen. Tämä tapa koki taukoa opiskeluvuodet, kun en kokenut Helsingin ja Tampereen kansalaisopistojen kurssitarjontaa niin mielekkäänä. Paluu kotikonnuille Vammalaan, joka nykyisemmin tunnetaan nimellä Sastamala, sai minut taas löytämään uudelleen tuon pienen postin toimittaman vihkosen ja Sastamalan opiston. En tiedä onko Sastamalan opisto poikkeus, vai onko kyse vain siitä, että minulle se on se tutuin kansalaisopisto, mutta minusta joka tapauksessa tuntuu, että Sastamalan opiston kurssitarjonta on erityisen laajaa. Kursseja on paljon ja joka lähtöön. Se vihkon selaaminen on se paras osuus, kun saa miettiä mikä voisi olla kivaa, suunnitella ja miettiä.

Äitini kanssa ilmoittauduimme "Satavuotiaan Suomen kansallisruoka - Ruisleipä" -kurssille, joka oli yhden lauantaipäivän mittainen kurssi syyskuun lopulla. Äitini on ollut mukana leipomassa ruisleipää nuoruusvuosina, mutta itse en muista leiponeeni koskaan aiemmin ruisleipää. Monesti olen kuullut puhuttavan ruisleivän teosta jotenkin erityisen haastavana, kun pitää käyttää juurta.

Kurssi järjestettiin pienessä kotileipomossa. Opettaja esitteli valmistuksen ja leipoi näytteeksi leivät. Tämän jälkeen saimme valmistaa omat taikinamme ja leipoa leivät, jotka saimme lopuksi mukaan. Välissä maistelttiin valmiita ruisleipiä ja ruisleipäkannikkaista valmistettua ruispuolukkapuuroa. Saimme myös kattavan tietoiskun ruisleivän valmistuksesta. Päivä kului rattoisasti.. ja lopuksi saimme myös juuren kotiin, kuulemma olisi 300 vuotta vanhaa. Kuulemma vanhetessaan juuri vain paranee.


Vielä en ole herättänyt juurta pakkasesta.. mutta ehdottomasti aion niin vielä tehdä ja kokeilla ruisleivän leipomista myös kotona. Ei se siis vaikuttanut ollenkaan niin haastavalta, vaikka hätäsen hommaa se ei ole. Ennen leipomisen aloitusta juuri kaipaa elvytystä 1-2 vuorokautta. Taikina vaatii myös oman kohotusajan, samoin kuin leipä ennen paistamista. Kohotusta voi nopeuttaa laittamalla hieman hiivaa sekaan, jos ei ole aikaa niin pitkään odotella. Leipomisen tärkeä kohta on myös muistaa ottaa oikeassa vaiheessa taikinan juurta talteen, jotta leipomukset saavat jatkua. Leipominen on siis huomattavasti helpompaa aloittaa valmiilla juurella kuin valmistaa sekin itse, vaikka toki niinkin voi tehdä. Sanotaankin, että ruisleivän onnistumisen salaisuus on juurikin se juuri.

Kurssilla oli erityinen bonus, että käytettiin oikeaa leivinuunia leipien paistamiseen. Kotileipomon leivinuuni oli aivan valtavan kuuma ja iso. Vanhemmillani on myös leivinuuni, samoin kuin meidän tulevassa kodissa, jota tällä hetkellä remontoimme. Sähköuunissakin voi ruisleivän paistaa, mutta kuulemma siellä leivästä saattaa tulla hieman kovempikuorisempaa. Leivinuunin kanssa lämpötilasäätö ja -hallinta on hieman haastavampaa kuin sähköuunin kanssa.

Minä tykkäsin ruisleipäkurssista! Kuulemma näitä ruisleipäkursseja Maa- ja kotitalousnaiset ovat järjestäneet ja järjestävät edelleen ympäri Suomea. Opettajamme kurssilla oli siis Maa- ja kotitalousnaisten kautta ja hän myös mainosti heidän muuta toimintaa, joka sekin vaikutti mielenkiintoiselta.


Onko ruisleivän leipominen sinulle tuttu juttu? 
Entä löytyykö täältä muita kansalaisopistokurssien innokkaita selailijoita / osallistujia?

torstai 19. lokakuuta 2017

Häämuistoissa: treffipurkkimme

Olimme miettineet häihin joitain ohjelmanumeroita, jotka tapahtuivat ikäänkuin taustalla silloin kuin ihmisille itselle sopii. Yksi näistä ohjelmanumeroista oli treffipurkki. Toteutus oli hyvinkin yksinkertainen: tyhjä purkki, kyltti, kyniä ja paperia. Papereiksi olin leikellyt loput askartelukartonkien jämät varastosta - se mahdollisti värikkeet pahvilaput. Purkkina toimi kannellinen lasipurkki, jonka hommasin Ikeasta. Alunperin ajattelin, että purkki siirtyisi esim. spagettipurkiksi häiden jälkeen, mutta yllätys yllätys, en ole raaskinut tyhjentää purkkia eli se taitaa jäädä ikuisesti meidän treffipurkiksi.

Eli siis treffipurkin idea oli, että vieraat kirjoittavat lapuille treffi-ideoita ja me toteutamme niitä myöhemmin avioelämässä. 

Saimme purkkiin mielestäni ihan hyvän määrän treffi-ideoita. Tässä yli vuoden aikana olemme useamman kerran käyneet lappuja lävitse ja päivittäneet tilannetta. On niille ideoille tullut naurettuakin.. On tuntunut kivalta, että ehdotukset ovat niin erilaisia.
Tässä joitain:
"Rax"
"Sara Hildenin taidemuseo ja sen jälkeen oluselle"
"Loiste-ravintola Helsingissä"
"Pidätte ihanan eväsretken auringon laskiessa"
"Maratonjuoksu yhdessä"
"Steam-deitit"
"Illallinen ravintolassa, tilatkaa ainoastaan jälkiruokia"
"Linnanmäen heppakaruselli"
"Käykää pelaamassa Room Escape yhdessä"
"Kaunis kesäilta, lavatanssit ja mökkisauna"
"Kissakahvila"
"You know?"


On tuntunut mukavalta myös toteuttaa ideoita ja on meillä tavoita, että ehkä vielä joskus kaikki, tai ainakin lähes kaikki, on toteutettuna. Haasteita voi muutamat tuottaa esim. maratonjuoksu, pari-benjihyppy, safari Etelä-Afrikassa.. No, onneksi on koko elämä aikaa. ;)

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Henriksin lauantaibrunssi

Saimme lahjaksi lahjakortin lauantaibrunssille Henriks ravintolaan Tampereelle. Tykkämme hotelliaamupaloista, olen lukenut brunsseista ja monesti kuullut kehuja brunsseista, mutta muuta kokemusta meillä ei niistä ollut.

Wikipedia:
"Brunssi on aamupäivällä syötävä runsaan aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä tai välimuodosta käytetty nimitys. Brunssi nautitaan myöhemmin kuin aamiainen, mutta aikaisemmin kuin lounas."

Me herätään viikonloppuisinkin melko aikaisin, joten meille brunssi oli enemmän sitä lounasta kuin aamupalaa. Aamupäivä kierreltiin Tampereella ja heti puolilta päivin meille oli varattuna pöytä Henriksistä. 


Henriks ravintola sijaitsee Satamakadulla, ihan keskustan tuntumassa. Vastaanotto ravintolassa oli oikein hyvä ja saimme toivomamme rauhallisen pöydän. Olimme ensimmäiset paikalla eli pääsimme myös ensimmäisinä korkkaamaan alkupalapöydän. Lisämaksusta olisi saanut kuohuviiniä, mutta tällä kertaa jätimme sen väliin. 


Kun alkuruokaa oli syötynä aikamoinen annos, oli edessä vielä pääruoka. Pääruoan sai valita kahdesta eri vaihtoehdosta ja pääruoka tarjoiltiin pöytään. Tarjoilija painotti jo heti ravintolaan saapuessamme, että pääruoan saamme, kun se meille sopii eli rauhassa olisi aikaa syödä alkuruokia. 


Lopuksi pöytään tarjoiltiin vielä jälkiruoka. Tällä kertaa tarjolla oli uuniomenaa vaniljajätskillä.


Me saimme mahat täyteen ja oli mukavaa maistella eri makuja ja nauttia hieman erilainen lounas. Vertailevia kokemuksia meillä ei ole brunsseista.. ja mutta jos yhden kerran perusteella voi tehdä arvion niin Henriksistä löytyy ainakin oikein hyvää ruokaa, monipuolinen ruokavalikoima, rauhallinen miljöö ja erinomainen palvelu. Pöytävarausta suositellaan, koska heidän brunssit ovat suosittuja. Onhan heidän brunssiaan arvioitu myös Tampereen parhaaksi, juttua löytyy täältä: https://emminuorgam.com/2016/10/08/tampereen-paras-brunssi/

Onko brunssit sinulle ennestään tuttuja? Olisiko sinulla suositella jotain brunssipaikkaa?

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Häämuistoissa: neljä vuodenaikaa leikkimme

En olisi ennalta uskonut, että hääohjelman muotoonsa saaminen olisi niin iso projekti, mitä se lopulta oli. Luin aikamonta hääopasta ja keskustelupalstaa läpi, kun mietin mitä ohjelma voisi olla. En halunnut nolausleikkejä, vaikka toki morsiamenryöstö piti järjestää. Yksi ohjelmanumeromme muokkautui "12 kuukautta leikistä", jossa alunperin olisi pitänyt jakaa tehtäväkortteja seuraavalle vuodelle ja kortit olisi jaettu sattumanvaraisesti vieraille toteutettaviksi. En ikinä keksinyt kahtatoista fiksua tehtävää, joten päätin supistaa kortteja ja näin syntyi "neljä vuodenaikaa" leikki. Muotoilin runot kortteihin netistä yhdistelemällä ja hieman omaa lisäämällä. Tässä meidän tekstit:

SYKSY

Kun ilmassa leijuu marraskuun sumua 
niin arkeen kaivataan juhlahumua.
Nuoripari häämatkaltaan etelästä palaillut on vasta.
Vaan työt taas kohta kutsuu, arki eteen paukkaa,
kiire, kiire, arkeen iskee, taas mennään täyttä laukkaa.
Kas joulukuussa pimeys kasvaa hiipien,
on vuoden pimein aika.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän syksyään piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.


TALVI
Tammikuusta vuosi uusi, vuodenvaihteen huumaa.
Lupauksia mieli täynnä, päässä monta tuumaa.
Mitä kummaa, nuorenparin suksi ei nyt luista.
Rasvaa kaipaa suksenpohja, voiteet siis sä muista.
Jos kylmä nenää nipistää, pakkaskelin voide heille anna,
suojasäällä metkut toiset, plussakelin voide eteensä siis kanna.
Syksyisestä hääjuhlasta kulunut on kuukausia kuusi,
rakkaus se vaan roihuaa, on lempensä kuin uusi.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän talveaan piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.


KEVÄT
Nyt linnut livertää ja päivä sisään paistaa,
maaliskuussa kevään merkit tarkka nenä haistaa.
Kevät keikkuen tulee, vaikkei sää ehkä siltä näytä,
jos epäily valtaa ihmismielen, kalenteriasi käytä.
Toukokuu, oi suloinen, ilmassa odotusta kesän.
Puun silmut oottaa lämpöä, peippo laittaa pesän.
Ja pesää laittamaan kai myös ihmislapsi herää,
vuodenaikain kello tikittää, voimat kasaan kerää.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän kevättään piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.


KESÄ
Onkohan ilma jo lämmennyt, lentääkö päältä pois paita?
Kesän alkuun sopii ulkojuhlat, grilli lämpiämään laita.
Loppu kesästä luonto antaa meille satokauden herkut.
Maan antimista nauttii niin ystävät kuin serkut.
Elokuussa juhlitaankin jo ekaa hääpäivää.
Vuosi takana liittoa, eessä ei huolen häivää.
Rakkaus on loistavat kasvonsa heille näyttänyt
ja arkipäivät sydämen lämmöllä täyttänyt.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän kesäänsä piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.



Tulostin tekstit ja liimasin ne pahviin. Arvonta me hoidettiin etukäteen eli kirjoitimme neljän vieraan paikkakorttien sisään vuodenaikojen nimet. Leikin alkaessa kaasot ja bestmanit pyysivät vieraita katsomaan paikkakortteihin ja jakoivat laput. Kortit luettiin ja nämä valikoidut saivat ne mukaansa. Jossain määrin pelkäsin toteutuksessa tuntuuko koko ohjelma jollain tasolla kerjäämiseltä, kun ei me sitä oikeasti lahjojen takia järjestetty. Ennakko-odotuksia ja toiveita meillä ei siis juurikaan ollut. Ajattelimme, että jos joku vuoden aikana ylipäätään ottaisi yhteyttä niin sekin olisi kiva yllätys.

Nyt kun häistä on jo yli vuosi, voimme todeta yllättyneemme todella paljon, kun jokainen näistä korteista on muistettu. Muistamisesta on tullut hyvä mieli. <3 Ehkä taas muistui mieleen ettei sen tarvitse olla iso juttu, jolla voi pelastaa toisen päivän. Jakaa oman onnensa tai muuten kysyä mitä toiselle kuuluu.