sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ruisleipäkurssi

Lapsuus- ja nuoruusiässä minun oli tapana lukea ja tutkailla joka syksy julkaistu kansalaisopiston kurssitarjontavihko kannesta kanteen. Tämä tapa koki taukoa opiskeluvuodet, kun en kokenut Helsingin ja Tampereen kansalaisopistojen kurssitarjontaa niin mielekkäänä. Paluu kotikonnuille Vammalaan, joka nykyisemmin tunnetaan nimellä Sastamala, sai minut taas löytämään uudelleen tuon pienen postin toimittaman vihkosen ja Sastamalan opiston. En tiedä onko Sastamalan opisto poikkeus, vai onko kyse vain siitä, että minulle se on se tutuin kansalaisopisto, mutta minusta joka tapauksessa tuntuu, että Sastamalan opiston kurssitarjonta on erityisen laajaa. Kursseja on paljon ja joka lähtöön. Se vihkon selaaminen on se paras osuus, kun saa miettiä mikä voisi olla kivaa, suunnitella ja miettiä.

Äitini kanssa ilmoittauduimme "Satavuotiaan Suomen kansallisruoka - Ruisleipä" -kurssille, joka oli yhden lauantaipäivän mittainen kurssi syyskuun lopulla. Äitini on ollut mukana leipomassa ruisleipää nuoruusvuosina, mutta itse en muista leiponeeni koskaan aiemmin ruisleipää. Monesti olen kuullut puhuttavan ruisleivän teosta jotenkin erityisen haastavana, kun pitää käyttää juurta.

Kurssi järjestettiin pienessä kotileipomossa. Opettaja esitteli valmistuksen ja leipoi näytteeksi leivät. Tämän jälkeen saimme valmistaa omat taikinamme ja leipoa leivät, jotka saimme lopuksi mukaan. Välissä maistelttiin valmiita ruisleipiä ja ruisleipäkannikkaista valmistettua ruispuolukkapuuroa. Saimme myös kattavan tietoiskun ruisleivän valmistuksesta. Päivä kului rattoisasti.. ja lopuksi saimme myös juuren kotiin, kuulemma olisi 300 vuotta vanhaa. Kuulemma vanhetessaan juuri vain paranee.


Vielä en ole herättänyt juurta pakkasesta.. mutta ehdottomasti aion niin vielä tehdä ja kokeilla ruisleivän leipomista myös kotona. Ei se siis vaikuttanut ollenkaan niin haastavalta, vaikka hätäsen hommaa se ei ole. Ennen leipomisen aloitusta juuri kaipaa elvytystä 1-2 vuorokautta. Taikina vaatii myös oman kohotusajan, samoin kuin leipä ennen paistamista. Kohotusta voi nopeuttaa laittamalla hieman hiivaa sekaan, jos ei ole aikaa niin pitkään odotella. Leipomisen tärkeä kohta on myös muistaa ottaa oikeassa vaiheessa taikinan juurta talteen, jotta leipomukset saavat jatkua. Leipominen on siis huomattavasti helpompaa aloittaa valmiilla juurella kuin valmistaa sekin itse, vaikka toki niinkin voi tehdä. Sanotaankin, että ruisleivän onnistumisen salaisuus on juurikin se juuri.

Kurssilla oli erityinen bonus, että käytettiin oikeaa leivinuunia leipien paistamiseen. Kotileipomon leivinuuni oli aivan valtavan kuuma ja iso. Vanhemmillani on myös leivinuuni, samoin kuin meidän tulevassa kodissa, jota tällä hetkellä remontoimme. Sähköuunissakin voi ruisleivän paistaa, mutta kuulemma siellä leivästä saattaa tulla hieman kovempikuorisempaa. Leivinuunin kanssa lämpötilasäätö ja -hallinta on hieman haastavampaa kuin sähköuunin kanssa.

Minä tykkäsin ruisleipäkurssista! Kuulemma näitä ruisleipäkursseja Maa- ja kotitalousnaiset ovat järjestäneet ja järjestävät edelleen ympäri Suomea. Opettajamme kurssilla oli siis Maa- ja kotitalousnaisten kautta ja hän myös mainosti heidän muuta toimintaa, joka sekin vaikutti mielenkiintoiselta.


Onko ruisleivän leipominen sinulle tuttu juttu? 
Entä löytyykö täältä muita kansalaisopistokurssien innokkaita selailijoita / osallistujia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti