tiistai 5. heinäkuuta 2016

Minun kaikuluotain

Tämä häiden järjestäminen on hyvin tunnepitoista hommaa.

Enää kuukausi, kun astumme avioon. Herkistyttää niin kovin, etten tiedä, miten siitä edes kirjoittaisin. Hääjärjestelyt ovat ihan vaiheessa ja aikaa on ihan liian vähän. En tiedä, ehdinkö lomailla ennen häitä kuin muutaman päivän. Olen ihan outo, stressaantunut. En meinaa ymmärtää itseäni ja tuntuu, että lähipiiri on vähintäänkin yhtä ymmällään. En osaa olla kiitollinen, vaikka enemmän pitäisi. Paljon enemmän. 

Kaiken tämän sekasorron keskellä olen kuitenkin tosi onnellinen, että olen menossa naimisiin. Tuleva mieheni on se yksi ja ainoa jonka kanssa haluan jakaa tämän elämän.

Tänä aamuna, kun söimme puuroa klo 6.30, radiosta soi Freemanin Olet mun kaikuluotain -kappale. Se osui ja upposi.


Muistutan itseäni, että asiat järjestyvät. Jos ei ihan niin kuin itse haluaisin niin sitten jotenkin. Pitäisi enemmän heittäytyä ja uskaltaa luottaa. Ja olla kiitollinen.

"Jos lähdet mun luotain
ajaudun haaksirikkoon
oot mun kaikuluotain
minut viet satamaan 

Olet maa josta kasvoin
minut kaskeksi raivaat
kun miljoonin kasvoin
mua uudistetaan 

Suo minun tulla
anna kyynelten juosta
kohta hengitän silmiis
ole valmiina vaan
anna viereesi tulla
nosta hukkuva suosta
suo mulle aikaa
niin voimaa mä saan 

Anna viereesi tulla
suo mulle aikaa
sua vain rakastaa 

Anna kyynelten juosta
anna viereesi tulla
suo mulle aikaa
sua vain rakastaa"