Route 66: Grand Canyon

Meinasimme aluksi, että ohitamme Grand Canyonin, mutta kertoessamme siitä Yhdysvaltoja kiertäneelle ystäväpariskunnallemme, niin he sanoivat ensimmäisenä, ettei ainakaan sitä nähtävyyttä kannata missata. Niinpä mekin poikkesimme hieman route 66 reitiltä ja huristelimme Grand Canyonille. Sanotaan, että Grand Canyon olisi yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä.

Matkamme Grand Canyonille starttasi Flagstaffista, joka on kuin Alppikylä. Poikaystäväni ihastui Flagstaffiin (sattumoisin löytyi oikein hyvä olutkauppa) ja taisin minäkin vähän, varsinkin kuin löysin aivan ihanan mekon alennuksesta. Flagstaffissa kannattaa siis ehdottomasti pysähtyä. Voisin sieltä lämpimästi suositella N Leroux Streetilla sijaitsevaa Old Town Shops nimistä minikokoista kauppakeskittymää, josta löytyy aivan ihastuttavia vaatekauppoja ja plussana oikein maukasta ruokaa tarjoava lounaspaikka.

Kanjoniiin pääsee kahta kautta, eteläreunan puolelta (South Rim) ja pohjoisreunalta (North Rim). Suosituin reitti on South Rim (juurikin Flagstaffin suunnalla), josta suunnalta mekin Canyonia lähestymme. South Rimillä suosittelemme lähestymään Canyonia East entrancelta (itäportilta), jossa on huomattavasti lyhyemmät jonot kuin South -portilla. Sisäänpääsy Kanjonille maksaa $30 per auto. Lippuluukulta saa kartan, johon on merkitty ajoreitit ja näköalapisteet. Muistaakseni samalla lipulla olisi päässyt kanjonille useampanakin päivänä, mutta en muista tarkkaan miten se meni, kun emme itse tarvinneet lippua kuin yhtenä päivänä.

Meillä meni reissulla aikaa ajomatkoineen 5 tuntia. Vierailu kannattaa ajoittaa joko erittäin aikaiseen aamuun tai iltaan, että näkee auringonnousun tai auringonlaskun. Me yritimme tavoittaa auringonlaskun väriloistoa. Harmiksi juuri meidän vierailupäivänä iltaa kohden sää pilvistyi eli kauneimmat väriloistot jäivät meiltä näkemättä. Kanjoni on niin valtavan kokoinen, että siihen matkalle mahtuu monenlaista säätä.

 

 

Kanjoni on noin 446 km pitkä ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Alhaalla kanjonissa virtaa Colorado-joki. Patikointireissullekin voi lähteä, mutta kannattaa todellakin ottaa kunnon juomavarasto ja eväät mukaan, eikä myöskään kannata yliarvioida omia voimiaan. Kuulemma ikävän usein pelastusviranomaiset joutuvat pelastamaan turisteja, jotka ovat liian kevyin varustein lähteneet vaeltamaan alas Canyonille. Kanjonille järjestetään ohjattuja retkiä niin jalan, ratsain kuin vesitse Colorado-jokea pitkin.

 

 

Gand Canyonin yksi pääpaikka on Mather Point, joka sijaitsee lähellä South-porttia. Mather Pointilla ihmisiä riittää vielä illallakin.

 

Minä pelkään korkeita paikkoja, joten Grand Canyon herätti minulla hieman sydämentykytyksiä. Siitäkin selvittiin, kun muisti pitää katseen horisontissa. Hämmästelin miten varomattomia monet ihmiset olivat näköalapaikoilla. Näimme miten jotkut olivat hyvinkin uhkarohkeasti poikenneet reitiltä ja kiipeilleet ties minne seinustoille ja kielekkeiden päälle.. ja yksi turisti istui kuvattavana pyörökaiteella ilman käsiä (alla parin kilometrin pudotus suoraan rotkoon, ei sen kummempaa). Huh, minä katselen maisemia mielummin hieman kauempaa. Suosittelen varovaisuutta myös muille, sillä kanjonilla sattuu ihmisten varomattomuudesta useampia onnettomuuksia vuodessa ja ikävä kyllä, useimmat niistä onnettomuuksista johtavat kuolemaan.

Pimeys ehti laskeutua reitillemme, kun huristelimme kohti Williamsia, jossa yövyimme kanjonipäivän jälkeen. Grand Canyonilla käy miljoonia matkailijoita vuodessa. Nähtävyydellä oli siis ruuhkaa meidänkin ajankohtana, mutta pahimmalta tungokselta vältyimme, kun lähestyimme canyonia itäportilta.

Olihan se todellakin näkemisen arvoinen mesta. Niin huikeita maisemia en ole ennen tainnutkaan nähdä. Suosittelen ehdottomasti tätäkin koukkausta route 66 -matkaajille.

Lisätietoja: http://www.nps.gov/grca/index.htm