Ensimmäisen kuukauden asuin kodissamme yksin, sillä poikaystäväni muutti tänne vasta lokakuun alussa. Ensimmäisen kuukauden elin muuttolaatikoiden keskellä, sillä samaan aikaan aloitin myös kokopäivätyöt, mikä oli toinen uusi juttu arjessani.. ja energiat eivät riittäneetkään ihan kaikkeen, varsinkin kun sitä muuttoakin tein melkein pari kuukautta. Huh, voi niitä aikoja. Pakko kuitenkin myöntää, että edelleenkin osa tavaroista hakee kodissamme paikkaansa.. ja minä myös etsin tavaroita uusista paikoista, kun "Kalliossa olisin tiennyt missä tämä ja tämä on, mutta täällä niitä ei ole näkynyt". Koen siis etsimisen ja löytämisen iloja. ;)
Uusi kotimme sijaitsee rauhallisella paikalla ja autoteitä ei mene ihan lähellä. On siis varsin rauhallista olla kotona, verrattuna miten meluista elämä Kalliossa oli. Uusi koti on myös ihanan avara ja tilava. Pidän myös uusista kotiseuduista: erityisesti läheisestä ostoskeskuksesta ja ihanista lenkkimaastoista metsissä. Oma autopaikka on myös iso plussa. Tykkään ikkunasta näkyvistä puista, omasta parvekkeesta ja kylpyammeesta. Omassa keittiössä on ihanaa leipoa ja kokkailla. Erityisen iloinen olen huoneista, joka mahdollistaa toimintojen eriyttämisen. Sisustusjutut ovat edelleen vähän vaiheessa, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.
Kokopäivätöihin sopeutuminen on mennyt paremmin mitä ennalta pelkäsin. Olen ollut vuoden töissä kutakuinkin joka arkipäivä, ihan muutamaa lomapäivää lukuunottamatta. Uusia asioita on ollut paljon.. ja toisinaan päivät ovat tuntuneet raskailta. Olen myös huomannut kehittyneeni työssä, vaikka toki paljon olisi vielä opittavaa. Työmatkat tuntuivat talvella pimeällä ja sateella hieman rankoilta, mutta nyt taas kesällä on mennyt hyvin ajelut aamuin ja illoin.
Minun ja poikaystäväni yhteisen arjen opettelu otti aikansa ja aina muistan miten ensimmäisellä kauppareissullamme kangaskassi repesi, kun yllättäen kahden ihmisen ruokatarpeet olivatkin vähän enemmän kuin yhden. Heh, monen moisia juttuja on tullut opittua hänestä ja itsestäni. En kuitenkaan vaihtaisi sitä yhteistä arkeamme mihinkään: yhteisiä aamuja ja iltoja, yhteisiä juttuja päivän mittaan. Poikaystäväni työmatkojen aikoina olenkin saanut huomata miten tyhjältä elämä tuntuu, kun hän ei ole kotona.
Erityisen iloinen olen siitä vapaa-ajasta, jota iltaisin työpäivän jälkeen jää. Kerrankin on aikaa tehdä sitä mistä tykkää eikä koko ajan tarvitse stressata opinnoista. Opiskeluvuosina elin taloudellisesti miinuksella ja nyt on ollut mukavaa, kun rahaa on jäänyt enemmän säästöön ja käyttöön. Tämä on mahdollistanut mm. enemmän matkustelua.
Uusia harrastuksia olen löytänyt pari, mutta ainakaan vielä en ole erityisemmin tutustunut uusiin ihmisiin. Onneksi minulla on jo ennestään muutamia ystäviä ja kavereita Tampereelta, vaikka toki tutustuminen lisää ihmisiin ei olisi pahitteeksi. Olen kuitenkin antanut itselleni nyt aikaa sopeutua ja kotiutua uusiin ympyröihin ja yrittänyt olla vaatimatta itseltäni liikoja. Kaikki aikanaan. Harmittaa myös etten ole ehtinyt kutsua ystäviä ja kavereita niin paljoa kylään kuin olisin halunnut. Tiedoksi: meille saa kutsua itsensä kylään ja se olisi varsin mukavaa!
Yleisesti ottaen Tampereella ruuhkat tuntuvat pienemmiltä, reitit helpommilta, joukkoliikenne on sujuvaa ja välimatkat ovat lyhyempiä. Kaupunkina pidän Tampereesta hyvin paljon. Ei liian iso, mutta ei liian pienikään. Sopivat etäisyydet myös muihin kaupunkeihin.
Kokonaisuudessaan olen onnellinen, että muutin takaisin Tampereelle. Mihin elämä lopulta kuljettaa, sitä ei voi tietää, mutta nyt olen onnellinen täällä.
Melkoinen muutosten vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti