Terapeuttiset sämpylät

Tänään on ollut talven tähän mennessä kylmin päivä. Aamulla auton pakkasmittari näytti -28 astetta. Hurr! Onni on lämpötolppa, moottorilämmitin ja sisätilalämmitin. Ilman niitä en olisi päässyt sulana töihin.

Tänään työpäivän jälkeen vietin itsekseni aikaa kotona ja leivoin sämpylöitä. Voi miten mukavalta se tuntuikaan!

Leipoessani muistelin aikaa muutamia vuosia sitten, jolloin elämässäni oli hieman liian isoja haasteita niin terveydellisesti kuin opintojenkin osalta. Silloin olin väsynyt ja stressaantunut ja tuntui etten kyennyt, ehtinyt ja jaksanut mitään muuta kuin juuri ja juuri perusarjesta selviytymistä. Aikaa kului, opinnot etenivät ja yhtenä iltana päätin leipoa sämpylöitä vain itseäni varten. Muistan aina miten hyvän mielen ne sämpylät saivat minulle aikaan. En jaksanut murehtia mistään, vaan nautin juuri siitä hetkestä. Sämpyläleipomukseni jatkuivat pikku hiljaa. Se on ollut jonkinlainen kulmakivi, vähitellen huomasin, että minulla alkoi oikeasti mennä paremmin. En usko, että sämpylät saivat sitä aikaan, vaan sämpylät näyttivät minulle, että ollaan matkalla pohjalta ylöspäin.

Ehkä terapeuttisten sämpylöiden juju on juurikin "kädet tekee - pää lepää" ajatusmalli. Sämpylät on melko helppoa valmistaa. Juuri siinä hetkessä ei ole kiire mihinkään. Odottaessa taikinan kohoamista voi lähteä vaikkapa kävelylenkille tai puuhastella jotain muuta. Leipoessa voi kuunnella mukavaa musiikkia. Minä olen myös ihan koukussa siihen lopputulokseen: uunituoreisiin lämpimiin sämpylöihin. <3

Olin kymmenisen vuotta sitten yhden kesän kesätöissä keittiöapulaisena lasten kesäleireillä ja siellä leivottiin sämpylöitä päivittäin (oma leivontavuoro tuli aina joka neljäs päivä). Siitä saakka olen haaveillut omasta teollisuustaikinakoneesta, johon mahtuisi vähintään se kolmen litran taikina. Heh, vielä meillä ei ole sitä masiinaa näkynyt, mutta en myöskään pienempää yleiskonetta ole toistaiseksi hankkinut (vaikka toisinaan kovin olen siitä haaveillut). Onneksi lähes kaikki taikinat on niin helppo tehdä käsinkin. Itse laitan sämpylätaikinaan aina lisänä siirappia ja toki teen taikinan oikeaan hiivaan. Tänään käytin nesteenä maitoa.

Kannustan teitä muitakin leipomaan. Haluan kuitenkin painottaa, että sen ei pitäisi olla pakkoa, aina ei todellakaan ehdi ja huvita. Joskus leipominen voi olla hyvinkin terapeuttinen kokemus - kannattaa antaa myös sille mahdollisuus.