sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Route 66: Yleisiä asioita osa 1. lennot ja maahantulomuodollisuudet

Lennot
Ostimme lentomme SASsin kautta. Olisimme saattaneet säästää hieman, jos olisimme käyttäneet esim. Momondo-sivustoa, mutta sitä kautta emme olisi saaneet lentoja yhdelle lipulle. SASsin kautta saimme lennot yhdelle lipulle, joka toi meille turvan tiukassakin vaihdossa, sillä jos olisimme syystä tai toisesta myöhästyneet vaihtokoneesta, SAS olisi reitittänyt meidän uudelleen kohteeseen (onneksi ehdimme jokaiseen vaihtoon). Lentoyhtiövalintaamme vaikutti myös se, että halusimme lähteä Pirkkalasta, joka on meitä niin ihanan lähellä. Pirkkalassa parasta on, ettei kentällä kulu kuin pieni osa siitä ajasta mitä Helsingissä isolla kentällä. Paluumatkalla 16 h lentämisien jälkeen Pirkkalan kentälle saapuminen ja nopeasti kotiin pääseminen tuntui melkoiselta onnelta. Voisin ylistää loputtomiin Pirkkalan kenttää! Ihan huippu pikku kenttä ja toivoisin, että lähiseutujen ihmiset muistaisivat käyttää sitä enemmän.

Lentolippujen hintoja olin seurannut puolisen vuotta ja siinä ajassa hinnat nousivat noin 100 €. Ei siis ihan mahdottomasti, vaikka lentolippujen ostaminen hoitui meillä vasta 1,5 viikkoa ennen lähtöä. Toki meillä oli etuna se, ettei mitään päivää oltu lyöty lukkoon, eli pystyimme vielä lippujen varaamiseen saakka välttelemään niitä kalleimpia lentoja.

Meno-paluu lentoliput maksoivat meiltä noin 850 € / henkilö.


Perjantaina 4.9.2015 lensimme aamulla Pirkkalasta Tukholmaan ja Tukholmasta Chicagoon.
Paluulento lähti 26.9.2015 Los Angelesista Chicagoon, Chicagosta Tukholmaan ja Tukholmasta Pirkkalaan (jossa olimme sunnuntaina 27.9.2015 noin klo.17). Ennalta meille oli epäselvää, miten toimimme vaihtojen kanssa ja juuri niistä vaihdoista (ainakin minä) vähän stressasin. Kaikki vaihdot hoituivat meillä ilman matkatavaroiden siirtämistä (epäilen, että juuri samalla lipulla matkustaminen hoisi asian). Jos on epävarma tarvitseeko matkatavaroita siirtää välissä, niin sen voi tarkistaa hyvinkin helposti matkatavaranauhasta, jossa lukee laukun määränpää (+aina voi varmistekysyä henkilökunnalta, me kyselimme turisteina useammankin kerran). Sen sijaan paluulennon vaihdolla Chicagossa jouduimme itse fyysisesti siirtymään terminaalista toiseen ja käymään uudessa terminaalissa turvatarkastukset uudelleen lävitse. Tämä toi hieman harmaita hiuksia, sillä aikaa ei ollut liikaa ja terminaalien vaihto piti hoitaa junalla ja turvatarkastuksessa oli melkein tunnin jonot (onneksi ehdimme).

Pisimmän pätkän eli Tukholma Chicago välin lentokone oli ihanan iso ja lensi suhteellisen tasaisesti. Viidykettä matkaan toi omat näytöt, joista sai katsella omaan tahtiin elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata pelejä. Jopa minä innostuin leffasta, valitsin Tuhkimon. :) Ruokaa meille tarjoltiin pitkällä lennolla kahdesti: yksi lämmin ateria ja yksi välipala. Aterioiden yhteyteen kuului myös ilmainen alkoholiton juoma. Muilla lennoilla ateriat eivät kuuluneet lentojen hintoihin. Los Angeles Chicago paluulennolla (jonka operoi American Airlines) meille tarjoiltiin ilmaisia alkoholittomia juomia. Tampereen ja Tukholman välissä taidettiin tarjota ilmaiseksi kahvia ja teetä. Toki kaikilla lennoilla kulki myös kärrymyyntiä, josta rahalla sai ostettua jos jotain lisää tarvitsi.


Lentomatkustaminen oli minulle melkoista siedätyshoitoa, sillä en erityisemmin välitä lentämisestä. Ihan hyvin siitä taas selvisin, kun yritän kehitellä muuta ajateltavaa kuin se yläilmoissa heiluva peltipurkki. Tosin siinä vaiheessa kun Los Angelesista lähtiessä turvavöitä kehotettiin pitämään kiinni lähdöstä seuraava tunti ja kone heilui, minun mielestäni aivan liian paljon, oli minulla kaikkea muuta kuin rauhallinen fiilis.

ESTA
Yhdysvaltoihin matkustettaessa ESTA-hakemus on tehtävä viimeistään 72 tuntia ennen matkaa, mutta sen voi tehdä aikaisemminkin (ja todellakin kannattaa tehdä). ESTA täytetään netissä, osoitteessa https://esta.cbp.dhs.gov/esta/. Lomake on saatavilla myös suomeksi, joka ainakin minua helpotti suuresti. Hakemuksen täyttämistä varten tarvitaan tiedot passista sekä ensimmäisen hotellin/majapaikan osoite. ESTA on voimassa kaksi vuotta kerrallaan (tulevilla reissuilla riittää päivitys) ja se maksetaan hakemuksen täyttämisen ohessa luottokortilla (14 dollaria / kpl). Päivitys on ilmainen. ESTAa ei periaatteessa tarvitse printata mukaan matkalle, mutta kyllä me senkin printtasimme, varmuuden vuoksi. Ensimmäisen ESTAn täyttämiseen kului meillä aika iso hetki, sillä halusimme varmistua, että varmasti vastaamme oikein oikeaan kohtaan. Toisen hakemuksen täyttäminen sujui jo rutiinilla. Suosittelen kuitenkin varaamaan lomakkeen täyttämiseen riittävästi aikaa, sillä kysymyksiä on monia.

APIS ja Secure Flight
Nämä tiedot annoimme jo lentoja varatessa. Muistaakseni APIS tiedot täydensimme, kun saimme ensimmäisen yön majapaikan varattua. Tiedot ovat USA:n tulliviranomaisia varten, ja osa lentoyhtiöistä vaatii tietojen syöttämistä monta päivää ennen lentoja tai matka voi peruuntua. Näiden tietojen täyttäminen oli kuitenkin huomattavasti nopeampaa kuin ESTAn (tai sitten ESTAn jälkeen kaikki muu tuntui vain rutiinilta). Muistaakseni kyselivät passitietoja, ensimmäistä yöpaikkaa, syntymäaikaa ja sukupuolta.

Maahantulokaavake
Melko pian Tukholma - Chicago lennolla saimme täytettäväksemme maahantulokaavakkeen. Kaavakkeessa kyseltiin (taas) henkilötietoja ja passitietoja, ensimmäisen yön majapaikkaa ja onko mukana jotain ruokaa tai muuta erityistä mitä aikoo jättää maahan. Maahantulokaavaketta tarvitaan maahantulotarkastuksessa eli kaavake on hyvä olla täytettynä jo valmiiksi, niin ei tarvitse jonossa alkaa sitä kirjoittamaan.


Saapuminen USA:n
Yhdysvaltoihin saapuminen hieman jännitti, sillä olin kuullut karmivaa huhua miten maahantulotarkastuksissa voi olla tuntien jonot. Onneksi meillä kävi tuuri ja jonoa oli ehkä alle puoli tuntia. Täytimme jo lentokoneessa yhteisen maahantulokaavakkeen, eli saimme asioida tiskillä yhdessä (helpotus minulle etten joutunut yksin tentattavaksi). Viranomainen otti meistä kuvat ja sormenjäljet ja kysyi muutaman kysymyksen mm. mitä aiomme tehdä maassa. Kerroimme, että aiomme ajaa route 66 reitin Chicagosta Los Angelesiin ja viranomaisen kommentti oli, että onhan meillä hyvä kamera mukana. ;) Setä ei siis ollut ollenkaan niin pelottava, mitä ennalta kuvittelin, eikä meille jäänyt muodollisuudesta mitenkään ylitsepääsemättömän hankala kuva.

Viranomaispisteen jälkeen saimme matkalaukut ja sen jälkeen piti vielä antaa toiselle virkailijalle edellisen virkailijan leimaama maahantulokaavake. Sitten olimmekin ulos kentältä ja suunnistimme kohti junaa, jolla pääsimme Chicagon keskustaan. Matka O'Haren lentokentältä Chicagon keskustaan maksoi $5 / henkilö ja matka kesti noin 45 min (lisätietoja: www.transitchicago.com/airports/).

Lähtö USA:sta
Maasta lähtö sujui rutiinilla niin kuin muuallakin. Poikkeuksena asioidessamme sähköisellä tiskillä Los Angelesin päässä tietokone kysyi "emergency contact information", joka meistä kuulosti hieman oudolta. Toki niitä ei olisi ollut pakko lisätä, mutta lopulta päätimme niin tehdä. Poikkeuksena Yhdysvaltojen päässä turvatarkastuksissa pitää riisua myös kengät ja seistä kädet levällään skannerin kiertäessä ympäri. Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, meillä oli tosiaan välilaskeutumisessa Yhdysvalloissa turvatarkastus uudelleen ja ihan tosi isot jonot. Jenkeissä kannattaa siis varautua jonoihin. Silloin kun niitä on, nekin ovat suurempia. ;)


Yhteenvetona todettakoon, että on se USA:n matkustaminen melkoista byrokratiaa, mutta niistäkin selviää, kun rauhassa ajan kanssa ja ajoissa täyttää kaikki vaadittavat liput ja laput. Itse koin aikaeron matkustamisen rankimmaksi kohdaksi. Lentokoneessa nukkuminen on taitolaji, joka minulta vielä puuttuu.

2 kommenttia:

  1. Hei kiitos tästä jutusta! Kiva kun jaksat kertoa noinkin yksityiskohtaisesti! Kiiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :) Homma ehkä on lähtemässä lapasesta ja saattaa tulla vieläkin yksityiskohtaisempaa infoa. :D

      Poista