sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Route 66: Yleisiä asioita osa 2. auton vuokraus ja ajaminen

Auton vuokraus USA:ssa
Vuokrasimme auton Herzin kautta, sillä aiemmin meistä kummallakin oli positiivisia kokemuksia Herzistä, lisäksi saimme Finnairin plussakortilla vuokrauksesta hieman alennusta ja muutenkin hinta oli halvin mitä löysimme. Valitsimme vuokrauspaikaksi Chicagon keskustan, sillä halusimme viettää Chicagossa ensimmäisen vuorokauden ilman autoa ja kentälle paluu tuntui hankalalta. Lisäksi ilmeisesti autovuokraamot ottivat lisähintaa, jos vuokrauspaikka olisi lentokentällä eli siitäkin syystä päädyimme valitsemaan noutopisteen Chicagon keskustasta. Los Angelesissa palautimme auton Los Angeles International Airport toimipisteeseen.

Meidän auton vuokraus ei mennyt ihan niin putkeen.. ja myöskään Herz ei hoitanut hommaa niin kotiin kuin olisi voinut. Nimittäin heti lähdettyämme Chicagosta huomasimme, ettei autolaturimme kautta tule virtaa, itse asiassa yksikään kolmesta tupakansytyttimestä ei päästä virtaa lävitseen. Ostimme jopa huoltoasemalta toisen autolaturin, jotta voisimme vakuuttua ettei vika ollut meidän laturissa. Ei toiminut ei. Myöskään yksikään Herziltä saamistamme numeroista ei vastannut. No, lopulta aikamme yritettyämme ainoastaan "emergency roadside assistance" vastasi. He neuvoivat meidän läheiselle pikkukentälle vaihtamaan autoa. Puhelimessa kuitenkin jäi kertomatta, että kentän toimipisteessä ei ollut yhtään autoa vapaana eli ajelu kentälle oli täysin turhaa. Onneksi löysimme autosta USB-liitännän, jolla saimme virtaa luuriin edes hieman. Pari päivää ajelimme autollamme ja yritimme pärjätä heikkovirtasella puhelimella, kunnes autoomme syttyi varoitusteksti: vaihda öljyt mielellään heti. Soitimme taas kaikki saamamme Herzin numerot lävitse ja ei niin yllätyksenä ainoastaan "emergeny roadside assistance" vastasi. Saimme uuden kehotuksen vaihtaa autoa läheisen lentokentän vuokrauspisteessä. Tässä vaiheessa osasimme tosin jo varmistaa, että siellä varmasti on vapaita autoja. Palvelu lentokentällä oli erittäin huonoa, mutta onneksi saimme vaihtoauton ja pääsimme jatkamaan matkaa. Auto oli samanlainen kuin ensimmäinenkin mutta eri värinen.


Myös muutaman muun kerran jouduimme ottamaan yhteyttä Herziin, mutta on liian pitkä juttu kirjoittaa niistä nyt tähän. Ehkä meillä vain oli huonoa tuuria auton kanssa tai jotain, mutta olisi se Herzikin voinut asiat paremmin hoitaa. En esimerkiksi ymmärrä miksi antavat useamman numeron, jos niihin ei oikeasti koskaan vastata. Onneksi sentäs "emergency roadside assistance" vastasi hyvinkin nopeasti "Hello, are you in a safe location?".

Autoksi valitsimme full size auton, johon mahtui kaksi isoa matkalaukkua. Auto ei siis ollut se pienin ja halvin, mutta ei myöskään isoin ja kallein. Poikaystävälleni auton valinta oli se isompi ja tärkeämpi juttu.. ja ei niissä auton hintaluokissa lopulta ollut niin isoa eroa. Huvittavinta oli miten pieneltä se meidän "iso" auto näytti niiden muiden monsteriautojen keskellä. Suomessa ei ole niin isoja autoja, uskokaa tai älkää, ja myöskään jenkeistä ei löydy niin pieniä "perusautoja" kuin Suomesta. Meidän auto oli Chevrolet Equinox SUV katumaasturi. Ensimmäiset kolme päivää se oli musta ja siitä eteenpäin babyblue. :) Automme oli automaattivaihteinen (en edes tiedä saako jenkeistä manuaaleja).

Takapenkin "matkaseura"
Auton vakuutukset ja lisämaksut
Otimme autoomme lisävakuutuksina kaikki auton kattavat vakuutukset. Tarkistimme etukäteen, että matkavakuutuksiemme kautta olimme itse vakuutetut eli henkilökohtaisia vakuutuksia emme ottaneet vuokrausfirman kautta. Autovakuutukset toivat meille turvaa (kaikki ylimääräinen stressi pois lomalta) ja muutama autoomme parkkipaikalla ilmestynyt kolhu meni niiden piikkiin.

Meille lisämaksuja toi yhdensuuntainen reitti eli auton jättäminen eri toimipisteeseen mistä sen vuokrasi. Tämä on se yleisin maksu Route 66 ajajille, sillä harva ajelee reitin vielä takaisin.

Myös toisesta kuljettajasta pitää maksaa erikseen. Kannattaa kuitenkin ilmoittaa se toinenkin kuski, sillä jos jotain sattuu ja kuskina onkin joku muu, niin se tietää ongelmia.

Auton vuokraukseen tulee myös lisähintaa jos ei palauta tankkia täynnä. Kannattaa sopia asia etukäteen autoa noudettaessa (meidän piti erikseen sanoa, että haluaisimme itse tankata auton). Tankkaaminen ennen palautusta on melko yksinkertaista, sillä yleensä bensa-asema löytyy läheltä vuokrausfirmaa.

Suosittelen myös paneutumaan tarkkaan auton vuokrausaikaan, sillä ilmoittamaansa aikaisemmin / myöhemmin noudettu tai palautettu auto saattaa tuoda lisämaksuja. Ajat pitää ilmoittaa varausta tehdessä. Myöskin kannattaa etukäteen varmistaa toimipisteen aukioloajat. Lentokenttien toimipisteet ovat hyvin usein auki 24 h, mutta pienemmän pisteet (esim. juuri Chicagon keskustassa) ovat rajoitetummin avoinna.

Autoon kuluneista maksuista osan Herz otti etukäteen ja osan vasta vuokrauksen yhteydessä. Luottokortti on kuitenkin pakollinen, jos meinaa auton vuokrata, sillä vuokrausfirma tekee kortilta varauksen matkan ajaksi. Auton kolmen viikon vuokraus vakuutuksineen, lisäkuljettajalla ja yhdensuuntaisella reitillä oli meillä yhteensä runsas 1500 €. Kannattaa tosiaan vertailla erilaisia vuokrausfirmoja. Me luimme etukäteen yhden bloggaajan vinkkejä vuokrauksesta ja emme mistään löytäneet niin halpaa autoa kuin heillä oli matkalla ollut (taitaa se edullisen vuokraushinnan löytäminen hieman tuuriakin kaivata). Toki jos matkaajia on autossa enemmän niin luonnollisesti autokulut jakaantuvat pienemmäksi osaksi henkilöä kohti ja tietenkin on oma valinta, ottaako miten laajalti vakuutuksia, useampia kuskeja ja ajaako auton takaisin samaan paikkaan mistä vuokrasikin. Pihistettyäkin vuokrauksessa siis saa, jos kokee sen itselle tärkeäksi.

Jenkeissä nuoreksi kuskiksi määritellään kaikki alle 25-vuotiaat ja heiltä peritään lisämaksua. Alle 21-vuotiaat eivät saa vuokrattua autoa ollenkaan. Tämä kannattaa huomioida, jos on nuorempia ajajia lähdössä matkaan.

Country radio! <3
Ajokortti
Jo ennen lähtöä hankimme Autoliiton kautta USA-liitteet ajokortteihimme. Liite maksaa 14 € / kpl ja se on voimassa vuoden. Hankinta ei ole pakollinen, löysimme etukäteen netistä juttua sekä puolesta että vastaan. Meillekin hankinta oli varmistusta, vaikka emme lopulta tarvinneet liitteitä kertaakaan (perus suomalainen ajokortti kelpasi meillä sellaisenaan vuokraamossa ja poliisi ei meitä kertaakaan pysäyttänyt). En kuitenkaan sano, että olisi ollut huono hankinta, sillä ihan hyvin niille olisi voinut olla käyttöä. Lisää USA-liitteen hakemisesta löytyy suoraan Autoliitolta: http://www.autoliitto.fi/matkailu/asiapaperit/muut-asiapaperit/usa-liite/.

Tankkaaminen
Tankkaaminen jenkeissä on melkoinen taitolaji. Kortilla suoraan laitteeseen maksettaessa laite kysyy ZIP-koodia, jolla tarkoitetaan asuinalueesi postinumeroa ja nimenomaan sen pitää olla Yhdysvaltalainen postinumero. Käytimme postinumerona jotain randomeita kuittien postinumeroita. Osaan laitteista se meni läpi, osaan ei. Jos automaatti ei hyväksynyt koodia, niin vaihtoehdoksi jäi sisälle maksaminen. Yleensä kassa halusi tankkauksen pantiksi esim. ajokortin, luottokortin, rahaa.. ja taisin minäkin siellä kerran "panttina" tiskillä odotella, kun toinen tankkasi. Myöskin bensalaatuja löytyi välillä melkoinen rivi ja aluksi meillä oli hieman miettimistä mitä niistä uskaltaa käyttää. En kuitenkaan anna siitä mitään ohjetta, sillä lopulta meille ei selvinnyt käyvätkö ne kaikki kaikkiin autoihin, vai ainoastaan meidän menopeliimme (suosittelen kyselemään asiaa autovuokraamosta).


Bensa-asemia jenkeistä löytyy onneksi melko hyvin, vaikka toki ihan viimeiseen tippaan sitä tankkaamista ei kannata venyttää. Havaintomme mukaan kalleimmat bensat olivat isojen nähtävyyksien (esim. Grand Canyon) ja isojen kaupunkien (esim. Las Vegas, Los Angeles) lähettyvillä. Tosin ei nekään hinnat olleet lähelläkään Suomen hintoja (ehkä meille sen sijaan tuli jonkinlainen hintojen hämärtyminen, kun välillä pikkukaupunkien bensat olivat hyvinkin puoli-ilmaisia). Gallona maksoi noin 2-3,5 dollaria. Meidän matkan bensoista en tee sen tarkempaa yhteenvetoa.

Heinäsirkkahyökkäys bensa-asemalla.
Navigaattori
Emme hankkineet erikseen erillistä navigaattoria. Käytimme navigoimiseen puheliemme Here Drive ja Here Maps -sovelluksia ja autolaturilla pidimme virtaa navigoivassa puhelimessa. Toki ennalta latasimme puhelimeen Yhdysvaltojen kartat. Karttoihin lisäsimme ennalta ja matkalla suosikkeina nähtävyyksiä ja majapaikkoja. Pärjäsimme näillä sovelluksilla ihan hyvin. Heret ohjasivat melko hyvin route 66:lle, kun laitoimme päälle "ei maanteitä". Myöskään tietulleihin emme kertaakaan joutuneet, kiitos "ei tulleja" valinnan.


USA:ssa ajaminen yleensä
Liikennesäännöt ovat Jenkeissä paikoitellen osavaltiokohtaisia. Ei siis kannata tuudittautua, että sama, mikä kävi edellisessä osavaltiossa, kävisi myös seuraavassa. Eroavaisuuksia näimme mm. ajovalojen käyttämisessä (niistä muistutettiin kylteillä, jos se oli pakollista koko ajan). Monessa osavaltiossa sai kääntyä myös punaisilla oikealle, jos vain väisti muita.

Stop-risteyksiä oli myös enemmän kuin mihin Suomessa olimme tottuneet. Monesti stop-risteykset ovat vieläpä sellaisia, että kaikilla risteyksen haaroilla oli stop-kyltti eli kaikki autot pysähtyvät risteykseen. Vyyhti puretaan saapumisjärjestyksessä.

Yleisesti ottaen ajokulttuuri ei ole kovin ystävällistä, mutta sujuvaa. Oma tila pitää ottaa ja jos jää himmaamaan niin joku muu syöksyy jo välissä. Myöskin ne oikeasti isot tiet ovat oikeasti isoja. Jenkeissä isoilla teillä ei voi siis huokaista helpotuksesta, että ajamalla oikeaa reunaa pääsisi suoraan tai että kaikki erkanevat kaistat lähtisivät oikalta (niitä erkanee myös vasemmalta). Suosittelen niillä kahdeksankaistaisilla teillä ajamaan keskellä, jotta on teoreettinen mahdollisuus ryhmittyä suuntaan jos toiseen.. tai vähintään toiseksi reunimmaisella, koska hyvin todennäköisesti ainakin reunimmainen erkanee jossain vaiheessa. Suosittelemme myös välttämään (erityisesti Los Anglesissa) ruuhka-aikoihin ajamista, koska silloin tiet ovat todella tukossa.


Route 66 oli suurimmaksi osaksi kivaa pikkutietä, jossa oli yksi kaista kumpaankin suuntaan. Isoilla teillä pitää ajella isommissa kaupungeissa ja joitakin väliä myös route 66 meni interstatea. Paljolti route 66 kulkee interstaten vieressä, erona se että missä interstate ohittaa kylät ja pikkukaupungit niin route 66 ajaa niiden läpi. Osassa osavaltioista route 66 on merkitty tienvarsikylteillä selkeästi.. Osassa taas ei niin selkeäsi. Toki liian tiukkapipoisesti ei kannata reittiä noudattaa vaan rohkeasti kokeilla myös omia kiertoteitä eikä aina palata heti reitille, vaikka sattuisikin kääntymään väärään suuntaan. Näimme myös kylttejä, joissa kerrotiin, että tiettyinä vuosina route 66 on mennyt eri reittiä kuin toisina (kylteissä siis ohjattiin sille toiselle route 66 reitille, yleensä poikkeus toisesta reitistä ei ollut pitkä). Muistelimme nähneen tiedon, että alkuperäisestä route 66 tiestä on nykään noin 85 % ajettavassa kunnossa.


Hups, tästä tulikin vähän pitkä merkintä. :P No, olipa auto aika isossa osassa meidän road tripillä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä siinä on saanut selvitellä asioista paljon ennen varsinaista reissua ja ei yllätyksiltäkään ole vältytty, huh. Mutta niinhän se on, että puoliksi suunniteltu on.. ja niin edelleen. Kiitos jälleen kun jaksoit asiasta kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Vinopino. Mukavaa, kun jaksat lukea. :) Toki etukäteen yritimme mahdollisimman paljon ottaa selvää asioista. Siitä huolimatta monet asiat tuli opittua matkalla kantapään kautta esim. ei tullut mieleenkään, että bensalaatuja on niin paljon erilaisia ja -hintaisia. Yritän kirjoittaa asioita ylös, jospa tekstistä ja meidän kokemuksista olisi hyötyä seuraaville matkaajille. :)

      Poista