Ryanair lensi lähimmäksi määränpäätä ja lähtö oli vieläpä Pirkkalasta, joten tästä syystä Ryanair oli melko yksimielinen valinta. En ollut aikaisemmin lentänyt Ryanairilla - kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin. Keskiviikkona iltapäivällä lensimme Pirkkalasta Bremeniiin. Taivas oli lähes pilvetön ja koneesta oli hyvät näkymät! Nautin istua ikkunapaikalla. :)
Bremeniin saavuttuamme vuokrasimme auton ja jatkoimme matkaamme 130 km länteen Meppenin kaupunkiin. Meppen sijaitsee ihan Hollannin rajan lähellä.
HERE Drive -sovellus opasti perille, kun olin etukäteen ladannut siihen Saksan kartan. Onneksi en itse joutunut ajamaan, sillä Saksan teillä liikenne on varsin vauhdikasta. En koskaan aiemmin ole nähnyt niin paljoa rekkoja teillä. Meppenissä yövyimme hotellissa.
 |
| Ihastuin tähän hotellin lavuaarin muotoon! <3 |
Minusta parasta hotelliasumisessa on se aamupala eikä se tällä kertaakaan pettänyt (sisälsi mm. juustobuffetin -nam!). Yö jäi hieman lyhyeksi ja torstaina hoidimme koko päivän työasioita.
Saksassa oli jo ihan lämmin: päivisin +18 astetta, öisin lämpötila laski lähemmäksi nollaa. Kirsikkapuut ja monet kukat jo kukkivat. :)
Kello taisi olla illalla seitsemän, kun pääsimme lähtemään takaisin Bremeniin.
Yö ehti jo tulla ennen kuin saimme palautettua auton, saavuimme
hotelliin, ehdimme kauppaan ja syömään. Väsyttikin ihan kiitettävästi.
Yövyimme hotellissa ja perjantaina aamupäivällä lento lähti takaisin
Suomeen.
Paluumatkalle
en saanut ikkunapaikkaa ja onneksi se ei niin harmittanut, kun näkymänä
oli lähes vain pilviä. Lentokoneen laskeutumisen kanssa oli hieman
ongelmia, sillä Suomessa tuiversi melkoinen tuuli, joka tarttui
koneeseen yllättävän paljon. Onneksi pääsimme kuitenkin turvallisesti
alas, vaikka aika monella matkustajalla taisi olla melko valkoiset
kasvot siihen mennessä.
Huh! Olipas varsin meneväiset päivät!
Saksa oli maana minulle ihan uusi tuttavuus. Yllätyin halvemmasta hintatasosta (..vaikka en juuri muuta kuin ruokaa ehtinyt ostamaan..). Yllätyin myös siitä, miten huonosti monet kohtaamani saksalaiset osasivat englantia. Minähän en tosiaan osaa sanaakaan saksaa! Onneksi aina jotenkin selvisimme.
Matkaväsymyksestä palautuminen on vielä kesken, sillä heti matkan perään tuli veljeni muutto. Onneksi sekin on nyt osaltamme ohitse ja voi keskittyä täysillä siihen palautumiseen ja rentoutumiseen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti