Tämä vuosi on ollut minulle erityinen elokuvissa käymisen suhteen. Olen nuorempana pitänyt elokuvista, mutta välissä kadottanut kokonaan innostuksen muutamiksi vuosiksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen taas löytämässä sen. Uskomatonta mutta totta, olen käynyt tänä vuonna elokuvissa 11 kertaa! Määrä tuntuu todella uskomattomalta viime vuosien enintään yhden - kahden - kolmen -leffa kerran rinnalla. Parasta on myös, että olen saanut takaisin sen elokuviin menemisen riemun. Enää se ei tunnu pakkopullalta tai selviytymisreissulta.. vaan menen sinne hyvin mielelläni ja usein jo odotan koska voisin mennä elokuviin.
Mitä elokuvia olen sitten tänä vuonna käynyt teatterissa katsomassa?
Vuosaari
Vuosaari on elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011. Se on tarina
ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää hinnalla millä
hyvänsä. Yhden talvisen viikon aikana elokuvan kaikki henkilöt kohtaavat
jotain peruuttamatonta.
Ihmisläheinen leffa, joka ainakin minua kosketti. Voisin verrata leffaa novellikokoelmaan jossa luetaan montaa novellia samaan aikaan.
Härmä
Pohjanmaan lakeuksilla eletään puukkovallan aikaa. Välitalon tilalla on
kaksi poikaa, nuorempi veli Matti sekä Esko. Suoraselkäinen Matti on salakihloissa naapuritilan Ainon kanssa. Esko vieroksuu työtä ja viihtyy häjyjoukossaan –
hänen kerrotaan tappaneen puukolla useita miehiä. Veljesten isä tekee vaikean valinnan ja testamenttaa tilansa vahvojen
perinteiden vastaisesti nuoremmalle pojalleen Matille, ohi esikoisen. Alkaa
epätasainen taistelu talosta, kunniasta ja lopulta myös Ainosta.
Matilla on kaksi mahdollisuutta: paeta tai puolustaa isänsä viimeistä
tahtoa. Pohjalaiselle miehelle pako ei ole vaihtoehto.
Erityisesti elokuvan näyttelijäsuoritukset ja kuvauspaikat olivat hyvät. Kohtaukset olivat välillä melko raakoja, mutta juonessa riitti myös mielenkiintoa. Tykkäsin!
Pappi lukkari talonpoika vakooja
Pappi lukkari talonpoika vakooja perustuu John le Carréen samannimiseen
klassikkoromaaniin. Elokuva sijoittuu
vuoteen 1973 ja kylmän sodan jakomieliseen maailmaan. Britannian MI6:n
entinen agentti George Smiley saa tehtäväkseen selvittää
kuka salaisen palvelun sisällä on neuvostovakooja. Avukseen hän saa
nuoren agentin Peter Guillamin. Pappi, lukkari,
talonpoika... kuka heistä on vakooja? Epäillyt joutuvat osaksi tappavaa
kansainvälistä peliä, jossa vasta viimeinen siirto paljastaa
hätkähdyttävän totuuden.

Leffan juoni tuntui minusta hieman hankalalta ja välillä oli vaikeaa pysyä mukana juonessa.
Jännitystä riitti kuitenkin loppuun saakka.
The Artist
The Artist on mustavalkoinen romanttinen mykkäkomedia. Elokuvan tarina sijoittuu Hallowoodiin vuosien 1927–1932 väliseen ajanjaksoon. George Valentinia ura uhkaa tyssätä äänielokuvan nousuun. Samaan aikaan
näyttelijä Peppy Miller on nousemassa suureen suosioon.
Valentinin ja Millerin tarinat kietoutuvat yhteen elokuva-alan
myllerryksessä. Elokuva on saanut lukuisia palkintoja mm. viisi Oscaria.
The Artistista
tykkäsin tosi paljon! Aina ei tarvita puhetta. Musiikit olivat erityisen hyviä, samoin kuin näyttelijät. Myös juoni oli sopivan yllätyksellinen ja vauhdikas. Leffa ei ole turhaan runsaasti kehuttu ja palkittu.
Sydämen kuiskaus
Sydämen kuiskaus on Studio Ghiblin vuonna 1995 valmistunut romanttinen anime-elokuva, joka perustuu Aoi Hiiragin luomaan mangaan. Shizuku on lukuintoinen nuori tyttö, joka haaveilee tulla kirjailijaksi. Kesälomalla ennen viimeistä kouluvuotta hän huomaa yhden nimen, Seiji Amasawa,
toistuvan kaikkien lainaamiensa kirjastokirjojen takakannessa. Shizukun ja Seijin tiet löytävät yhteen ja sydämen kuiskaus on heidän
rakkaustarinansa. Rakkauden, joka voittaa kaikki esteet.
Tämän elokuvan kävin katsomassa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston teatteri Orionissa ja tykästyin Sydämen kuiskaukseen niin paljon, että ostin sen myöhemmin itselleni dvd:llä. Ulkomuodoltaan Sydämen kuiskaus on tuttua ja turvallista Ghibli-laatua väreineen, musiikkeineen ja hahmosuunnitteluineen.
Miss Farkku-Suomi
Miss Farkku-Suomi on Kauko Röyhkän omaelämänkerrallinen ja humoristinen
kuvaus nuoren miehen kasvusta, musiikista ja suuresta rakkaudesta. Elokuva sijoittuu 70-luvun Ouluun. Välde, 17,
haluaa päästä bändiin ja tulla kuuluisaksi, juoda ensikännin ja rakastaa
Pikeä, luokan kauneinta tyttöä. Välde löytää
hengenheimolaisen Sasusta ja he perustava yhdessä bändin, Tortun. Sitten Pike voittaa Suosikin
kauneuskilpailun, ja hänestä tulee Miss Farkku-Suomi. Kaikki ei menekään
niin kuin Välde haluaisi...
Pidin siitä miten elokuva avasi ikkunan 70-luvun Suomeen, aikaan jolloin en ole itse elänyt.
Kukkulan tyttö, sataman poika
Vuoden 1963 Yokohama herää eloon Studio Ghiblin haikeansuloisessa
tarinassa Umi-tytöstä, joka merelle kadonnutta isäänsä kaivaten nostaa
joka päivä merkkiliput salkoon: varoittamaan vaarasta, toivottamaan
turvallista kotimatkaa. Yokohaman eteläsataman hinaajasta vastaa omilla
merkkilipuillaan saman koulun poika, Shun, joka ihailee tyttöä etäältä. Umin ja Shun välille kehittyy ystävyys, joka
pian muuttuu ääneen lausumattomaksi rakkaudeksi. Tähän tarinalinjaan
liittyy varsin yllättävä juonenkäänne.
Hurmaavan ihana leffa! Juoni on hyvä ja lempeästi kerrotu. Kaunis animaatio vastaa tarinan ilmapiiriä ja tarinassa on hieman samankaltaisuutta kuin Sydämen kuiskauksessa. Studio Ghiblin elokuvat jaksavat aina tykästyttää.
Tie pohjoiseen
Timo Porala on arvostettu konserttipianisti, jonka
yksityiselämä on karilla. Eräänä päivänä Timo löytää kotioveltaan elämää
nähneen vanhemman miehen, Leon, joka paljastuu hänen
isäkseen. Leo on jättänyt poikansa tämän ollessa 3-vuotias ja lähtenyt
maailmalle – eikä ole antanut kuulua itsestään 35 vuoteen. Leo on
positiivisen elämänasenteen omaava ikuinen veijari, joka joutui
aikoinaan karistamaan kotimaan pölyt jaloistaan erinäisten sotkujen
takia. Leo on päättänyt antaa pojalleen hieman salamyhkäisen
perinnön ja vastaukset menneisyyden kysymyksiin. Mutta niitä varten on
lähettävä yhteiselle matkalle, tielle pohjoiseen.
Mielestäni Samuli Edelmann sopi hyvin näyttelemään konserttipianistia. Tykkäsin myös siitä miten elokuva sijoittui tuttuihin Suomimaisemiin.
007 - Skyfall
Oscar-voittaja Sam Mendesin ohjaamassa uudessa James Bond-elokuvassa
007 Skyfall Daniel Craig palaa 007:n rooliin ja Judi Dench nähdään
jälleen M:nä. Elokuvassa 007
Skyfall James Bondin lojaalisuus joutuu koetukselle, kun M:n menneisyys
palaa vainoamaan tätä. Koko MI6:n jouduttua hyökkäyksen kohteeksi,
täytyy 007:n jäljittää ja tuhota uhka, vaikka se vaatisi miten suuria
henkilökohtaisia uhrauksia.
Jamea Bond on aina suosikkini! Upeita maisemia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elokuvassa oli nostettu esille Bond leffojen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vanhoja tuttuja yksityiskohtia.
Nightmare - painajainen merellä
Nightmare - Painajainen merellä on MTV3:n suosikkisarjaan Salatut elämät
pohjaava nuorisotrilleri, jonka tarina tapahtuu risteilyaluksella
kahden kesäpäivän ja yhden kesäyön aikana. Peppi
lähtee kauan odottamalleen risteilylle ystäviensä kanssa. Hilpeissä
tunnelmissa alkavalla laivamatkalla Peppi tapaa vanhoja tuttuja, jotka
nostavat myös ikäviä menneisyyden asioita mieleen. Sitten laivalla alkaa
tapahtua kummia. Kehen voi luottaa, kun ei voi luottaa kehenkään?
Salattuja elämiä seuranneena en voinut jättää tätä katsomatta. Leffa oli Salkkareiden tasoa.. jännittävyydessä olisi voinut mennä vielä pidemmälle. Ennalta pelkäsin etten tämän leffan näkemisen jälkeen voisi mennä enää laivalle, mutta pelko oli turha.
Koskemattomat
Tositapahtumiin perustuva Koskemattomat on hersyvän lämmin draamakomedia ystävyksistä, joiden ei luulisi edes tuntevan toisiaan. Philippe on pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut
miljonääri, kun taas Driss, piittaamaton pikkukonna,
mieluummin lorvii ja pössyttelee, kuin kantaa vastuuta. Silti Driss
hurmaa tarkoittamattaan Philippen, kun tämä etsii itselleen uutta
hoitajaa auttamaan päivittäisessä arjessa. Kaikesta
huolimatta Phillippe ja Driss ystävystyvät.
Epätavallinen aihe ja oli hyvä, että siitä kerrottiin komedian kautta. Tykkäsin näyttelijäsuorituksista ja siitä aidon tuntuisesta ystävyydestä ja hauskuudesta mikä elokuvasta huokui.
Lisäksi olen vuodena aikana katsellut leffoja dvd:iltä ja telkkarista. Joululahjaksi ostin itselleni Finnkinon joululahjaliput.. enkä malta odottaa, että pääsisin niitä jo käyttämään. Leffaseura on aina tervetullutta!
Toivottavasti en enää koskaan kadottaisi elokuvainnostustani.