Se kevät, joka muutti elämäni

On helmikuun loppu. Näinä päivinä mieleeni tulee muistoja kuuden vuoden takaa. Olin silloin elänyt vuosia kivikkoisia polkuja, jaksamatta haaveilla tulevasta, siitä että joskus minullekin suotaisiin onnea ja kaikki muuttuisi. Niin vain yhtenä päivänä kävi: tapasin pojan, josta myöhemmin tuli minun poikaystävä, kihlattu ja aviomies. Se kevät muutti koko elämäni.

Se muutoksen kevät toi elämääni niin paljon kaikkea positiivista. Se ei tapahtunut yhtäkkiä vaan pikku hiljaa. Muistan miten silloin tuntui etten pääsisi ikinä ongelmista eroon ja tällä hetkellä monet sen hetkiset ongelmat tuntuvat niin kaukaisilta. Elämä osaa yllättää.

Elämä toki ei ole senkään jälkeen ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan siihen on yhä edelleen mahtunut mahdottoman monta mutkaa suuntaan jos toiseen. Kaiken sen keskellä rinnallani on ollut hän, joka on minun kanssa sen kaiken kestänyt ja jakanut. Se tuntuu edelleen niin uskomattomalta, että juuri meille suotiin se onni, että tapasimme. Ainakin se on minulle hyvä syy uskoa, että kaikki muutkin asiat vielä joskus järjestyvät. Eihän sitä tiedä vaikka jo huomenna.. Ikinä ei saisi menettää toivoa.

Yllä olevat kynsikuvat ovat keväältä 2012, siltä muutoksen keväältä. Hauska sattuma, sillä se taitaa olla ainoa kevät, jolloin olen jaksanut laittaa usein kynsiä ja vielä ottaa kuvia niistä. Minulle kuvista välittyy valoa, väriä ja hehkua. Hmm, voisinpa kaivaa taas kynsilakat esille..