sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Edessämme on tunnettu tuntematon

Vuosi 2017 on ollut minulle.. miten sen nyt sanoisi: uusien isojen, odottamattomien ja vaikeiden asioiden vuosi. Jouduin kohtaamaan asioita, joita en olisi halunnut kohdata ja joiden kohtaaminen on ollut vaikea tehtävä. Olen kuitenkin selvinnyt ja haluaisin uskoa, että olen myös oppinut niistä. Minä en ole luovuttaja, eikä minusta vieläkään sellaista tullut.

Vuosi 2017 aikana matkustin Lontoossa, Saksassa ja Teneriffalla. Lisäksi kävin Ahvenanmaalla ja risteilylläkin kävin kahdesti Viking Gracella. Tulevalle vuodelle on varattuna matka Dubliniin. Lisäksi haaveissa olisi myös muita kohteita, sopivassa suhteessa seikkailu- ja rentoutumislomia. Kesällä 2017 mökkeilin viikonloppuisin enemmän mitä lähivuosina aiemmin. Mökkeily ja varsinkin mökkisaunassa saunominen on tuntunut ihanalta ja toivoisin, että myös tulevana vuotena jatkaisin mökkeilyä ahkerasti. Syksyllä 2017 aloitin uudelleen pianotunnit, mikä on ollut erilaista vaihtelua, vaikka ihan täysin en ole tavoittanut vielä sitä vanhaa soittamisen ja opettelun riemua. Olen tänä vuonna ollut myös Yogaian jäsen ja pitänyt sen tuntivalikoimaa ihan hyvänä, lähinnä olen keskittynyt venyttelyyn ja mindfullnessiin. Lisäksi on vanhaan tuttuun tapaan tullut käytyä salilla, juoksemassa ja kävelyillä.

Uusi vuosi 2018.. toivon, että se kohtelisi minua ja meitä lempeämmin. Haaveilen omakotitalon valmistumisesta tai vähintääänkin remontin edistymisestä. Haaveilen kisuperheemme kasvamisesta, kivoista matkoista ja siitä, että saisimme olla terveenä. Nykyisten harrastusten lisäksi toivoisin löytäväni myös muita mielekkäitä ja sosiaalisia harrastuksia ja lähiseuduilta uusia ystäviä, vaikka toki jatkossa haluaisin yrittää pitää enemmän yhteyttä vanhoihin kauempiin ystäviinikin. Vuoden lopussa hankin Icebug nastalenkkarit. Saapa nähdä laajeneeko niiden myötä tulevana vuonna juoksuharrastus myös talviolosuhteisiin.

Toivon, että tulevana vuonna jaksaisin harjoitella enemmän pysähtymistä ja rauhoittumista ja sen kautta oppisin löytämään edes hetkittäin sisäistä rauhaa. Mitä ikinä tapahtuukaan, toivoisin osaavani tarttua hetkeen ja luottavani siihen, että asiat järjestyvät. Joskus siihen järjestymiseen menee hetki aikaa, mutta sekin päivä aina tulee, ihan varmasti. 


"Maailma hei, älä anna sun valojen sammua, 
Vaikka joskus kaiken täytyy tummua 
Niin seuraava sekuntimme on korvaamaton 
Maailma hei, täällä pitkään on kuljettu kaatuen 
Joku lentäen lähtee, joku maatuen 
Mut edessämme on tunnettu tuntematon.
Haloo Helsinki: Tuntematon 

Hyvää uutta vuotta! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti