Huoli nimeltä luomi

Minun kesäkuuni on täyttänyt huoli ja kirjoitan siitä nyt merkinnän, koska haluan jakaa kokemuksen.

Huoli alkoi kesäkuun toisella viikolla, kun huomasin solisluun päällä iät ja ajat olleen luomen alkaneen punoittamaan. En ollut siitä niin kovin huolissani, sillä luomi näytti samalta kuin aiemminkin lukuunottamatta punoitusta. Kerroin ja näytin sitä kuitenkin vanhemmilleni, jotka olivat sitä mieltä, että ehdottomasti se pitää poistaa. Huoli lisääntyi.

Punoittava luomi. Motivaatiovalas tsemppaa taustalla. :D

Varasin ajan yksityislääkäriltä ja sainkin sen seuraavalle viikolle vajaan viikon päähän. Minulla on ollut monta vuotta sairaskuluvakuutus, jota en ole juuri aiemmin tarvinnut. Nyt se vakuutus helpotti ainakin tätä prosessia ja leikkausaika hoitui nopeasti. Kiirehtimään minut sai myös häät, joihin oli leikkaushetkellä aikaa vajaa kaksi kuukautta. Olen melko paljon kärsinyt häästressistä, eikä tilannetta helpottanut pelko luomesta ja huoli siitä, millaiset arvet leikkauksesta jää.

Jännitin leikkausta. Luomien leikkaus sattui hieman tai siis puuduspiikit olivat kivuliain osa prosessia. Solisluun päällä olleen luomen lisäksi lääkäri poisti myös rinnassani selvästi kohollaan olleen luomen, josta olin jo aiemmin ollut hieman huolissani ison koon ja ulkonevan muodon vuoksi. Molempiin sain tikit, joita piti pitää viikon. Leikkauksen jälkeen tikkien ja haavojen päälle laitettiin haavateipit. Toisen teipeistä vaihdoin muutaman kerran, toiseen en koskenut koko viikon aikana. Solisluun arpi näytti heti hyvältä, rinnan arpi hieman vuosi ja oli kipeämpi. Kipu helpotti saman tein, kun sain tikit pois. Tikkien kanssa vältin hikiliikuntaa ja saunomista.

Sitten tämä piinaava odotus, onko luomet hyvänlaatuisia vai eivät. Näytteet lähetettiin patologille ja tulokset luvattiin kahden viikon kuluessa. Lääkäri lupasi soittaa, jos on jotain erityistä ja lähettää kirjeen jos taas ei ole mitään. Siinäpä sitten paniikissa odotin ja googletin ihmisten kertomuksia. Onneksi löysin myös onnistumiskokemuksia. Halusinkin saada mahdollisimman paljon tietoa, sillä minun on helpompi kestää ikävät uutiset, jos tiedän jo vähän valmiiksi jatkotoimenpiteistä. Aina kun puhelin soi, säikähdin. Näin muutaman unen peräkkäisinä öinä, jossa lääkäri soitti ja kertoi ikävistä tuloksista. Hämmennyin, kun poikaystäväni kertoi nähneensä saman unen. :(

Kirje tuloksista tuli vasta yhden viikon ja kuuden päivän jälkeen ja olo oli todella helpottunut, kun kirjeessä luki "poistetut luomet olivat hyvänlaatuisia, jatkohoitoja ei tarvita".

Huolessa ja epätietoisuudessa eläminen on todella tuskaista ja ikävää. Ehdottomasti suosittelen näyttämään lääkärille, jos luomet epäilyttävät, ja poistattamaankin, sillä prosessina luomen poisto ei ole kovin suuri juttu. Isoimpana ja vaikeampana asiana pidin itse tätä henkistä puolta. Miten saada pidettyä itsensä kasassa epätietoisuuden ja huolen keskellä. Ainakin asiaa auttaa nopea toimiminen ennemmin kuin viikoiksi murehtimaan jääminen, että leikatako vai ei.

Odotusaikana yritin rauhoitella itseäni, että jos luomissa olisikin ollut poikkeavuutta niin ainakin ne ovat nyt poissa ja jatkohoito hoidetaan lääkärin ohjeen mukaan. Yritin myös ajatella tutkimuksia hyvänä asiana, ainakin asian hoitamiseksi tartutaan ajoissa, jos on tarve. 

Kaksi päivää tikkien poiston jälkeen

Ilmeisesti lähes kaikki lääkärit poistattavat luomia, mutta erikoislääkäreitä suositellaan, jos luomi sijaitsee näkyvällä paikalla. Minun luomet leikkasi plastiikkakirurgi, jolle sattui olemaan juuri sopiva aika, vaikka en asiaan isommin kiinnittänyt huomiota. Ensimmäisen kerran olin myös tosi kiitollinen sairaskuluvakuutuksesta, joka mahdollisti yksityissairaalan käytön ja nopean toiminnan.

Leikkauksesta on nyt kulunut kaksi viikkoa ja arvet näkyvät, mutta eivät nyt kuitenkaan niin paljoa kuin ennalta pelkäsin. Olen levitellyt niihin Bepanthenin arpivoidetta.. Jospa siitä edes vähän olisi apua. 

Onneksi loppu hyvin, vaikka säikähdinkin todella. Minulla on vaalea iho ja olen käyttäny vuosia +50 suojakertoimista aurinkovoidetta, vaikka viime aikoina toisinaan myös vain 30 suojakertoimistakin. Ainakin nyt näiden luomihuolien kanssa päätin taas satsata siihen 50:seen voiteeseen ja levitellä sitä vieläkin useammin. Olen taas onnellisesti se vaalein kalkkilaivan kapteeni ja jätän ruskettumishaaveet muille.

Juhannukseni

Minun juhannus sujui perinteisesti mökkeillessä. Lähdimme mökillemme jo torstaina töiden jälkeen kaupan kautta. Saunan jälkeen väsytti ja mietimme, että jaksaako sitä enää grilliä lämmittää, mutta lopulta päätimme (vaikka kello oli jo melkein 23) laittaa grillin päälle ja muutaman sienen ja halloumit lämpiämään. Omnom, kesä ja grillaus. <3

Juhannuspäivänä kävimme vanhempieni luona hääjärjestelyjä edistämässä sekä leivoin siinä sivussa mansikkakakun. Jone-kisu jaksaa touhottaa ihmisten mukana sata nolla ja olla kiinnostunut ihan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Lopulta sille tulee aina ihan totaalinen väsymys ja ilme näyttää just siltä, että lepotauko kiitos. Onneksi siirryimme takaisin mökille niin kisutkin saivat juhannusleporauhan. :)

Juhannusaattoilta sujui meillä perinteisesti grillatessa, syödessä, saunoessa ja uidessa. Mökillä minun ja poikaystäväni lisäksi olivat minun vanhemmat. Veljeni oli tänä vuonna toisaalla juhannusjuhlissa.

Yövyimme poikaystäväni kanssa mökillä ja ei ollut edes niin kylmä kuin parina aiempana vuotena on ollut. Ai niin, pelailimme myös useamman erän mölkkyä!

Lauantaina iltapäivällä tulimme jo kotiimme Tampereelle, vaikka sunnuntaiksi olikin luvattu mitä mainiointa mökkeilysäätä. Tällä kertaa kuitenkin kaipasimme myös aikaa kotona (myönnetään hääjärjestelyt puskivat niskaan).

Lauantai-iltana suuntasimme vielä Mustanlahden Juhannustansseihin.

Tositilanteen tanssitreenit tekivät hyvää ja yöllä kotiin grillin kautta kömpiessämme päässä soi "..nakkikioskille ja saatille..". Juuri niin se ilta menikin. ;)

Sunnuntaina nautimme kauniista säästä ihan kotona. Arki tuntuu niin hektiseltä, että kotipäivä kerran viikossa on paikallaan.

Lauantaimatka Tuuriin ja Ähtäriin

Teimme poikaystäväni kanssa toukokuun viimeisenä lauantaina päiväreissun Tuuriin ja Ähtäriin. Olimme miettineet reissua jo jonkin aikaa.. Mielessä oli myös muutaman päivän reissu, jolloin olisimme yöpyneet ennestään minulle tutulla Tuurin leirintäalueella. Lieneekö mukavuudenhalu vai kiire syy ettei kuitenkaan tehty kuin päiväreissu.

Matkamme ensimmäinen kohde oli valtatie 66 eli suomen route 66. Autossa kuuntelimme Jenkeistä ostamaamme route 66 -levyä, joka tietenkin nosti paljon muistoja mieleen.

Virroilla pysähdyimme Torisevan rotkojärvillä ihastelemassa maisemia. Tässä vaiheessa poikaystäväni totesi, että Suomen vastine Grand Canyonille. No joo, melkein. ;) 

Torisevan seudut ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta, sillä monesti ohi ajaessamme olemme siihen pysähtyneet. Torisevan kahvimaja on toiminut vuodesta 1936 saakka ja on toiminnassa edelleen. Kahvilan aukioloajat kuitenkin keskittyvät kesään ja toukokuun viimeisenä lauantaina kahvila ei vielä ollut auki. Joka tapauksessa suosittelen pysähdyspaikkana näitä seutuja ja ehdottomasti myös kahvilalle kannattaa kiivetä (oli auki tai ei), sillä sieltä on todella hienot maisemat.

Tuurissa kiersimme kyläkaupassa, joka on laajentunut entisestäänkin (ja edelleen rakennetaan lisää). Mietimme, että Tuuri taitaa olla Suomen vastine Las Vegasille. ;) Teimme pieniä hankintoja ja lopuksi ruokailimme myös alueella. Kauppakierroksen jälkeen kävimme myös samassa pihapiirissä toimineessa Miljoonakirppiksessä. Myyjiä oli paljon ja myyjillä oli paljon tavaraa esillä, erityisesti lapsille leluja ja vaatteita. Me ei sieltä kuitenkaan mitään löydetty.

Tuurin jälkeen suuntasimme Ähtäriin. Kiersimme Ähtärin eläinpuiston, joka oli suurempi kuin mitä muistin. Ähtäri Zoo on eläintarha minun makuuni. Eläimet vaikuttavat virkeiltä, aitaukset sijaitsevat kunnolla metsässä ja aitauksien välillä on kunnolla tilaa. Näimme lähes kaikkia eläimiä tai ainakin useimpia. Karhulla oli söpöjä pentuja. Aluetta kiertäessä saimme myös sopivan kävelylenkin samalla ja mikä parasta: puolessa välissä lenkkiä myytiin jätskiä.

Kotiin huristelimme iltasella. Autossa soi meidän uusin Tuurihankinta eli Kuusikuutonen -levy. Ostimme samanmoisen englanninkielisen sisarlevyn Jenkeistä ja olihan suomiversio pakko ostaa, kun sen alekorista löysin. :D Heh, kaikenlaista sitä onkin levytetty.

Päiväreissukohteeksi Tuuri ja Ähtäri sopivat myös hyvin. Starttasimme auton Tampereelta aamulla klo 8-9 aikoihin ja kotiuduimme noin klo 18. Sää oli pilvinen, niin kuin kuvista näkee, mutta se ei meitä haitannut. Erityisesti matka toi kaivattua muuta ajateltavaa hääkiireiden keskelle.