sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Tulevan suven morsian

Välillä tuntuu niin uskomattomalta, että olen menossa kesällä naimisiin. Minä! Morsian! Ihan kohta vaimo! Se tuntuu niin hienolta ja upealta, mutta myös jännittävältä.

Kuulun niihin tyttöihin, jotka ovat aina haaveilleet häistä. Lapsena minun suurin haaveni oli päästä morsiusneidoksi. En koskaan päässyt ja se toisinaan minua kovin harmitti. Jälkeenpäin ajateltuna olin vähän ujo lapsi eli morsiusneidon tehtävä olisi voinut olla kiikun kaakun - uskaltaako vai ei. 

Jossain vaiheessa elämää haaveilin häistä, mutta en jaksanut uskoa, että kohdalleni "sitä oikeaa" koskaan sattuisi. Häissä vieraana oli ihanaa saada osa toisten onnesta, mutta en uskaltanut haaveilla omasta onnesta. No, salaa haaveilin ja kerran tein päiväkirjaani lahjalistan siltä varalta, jos joskus menisin naimisiin.

Sitten minä tapasin pojan, joka vei jalat alta ja sydämen mennessän. Tarinamme jatkui seurustelun kautta yhteen muuttamiseen ja kihlautumiseen. Tässä sitä nyt ollaan menossa naimisiin. Välillä nousee erilaisia pelkoja häiden myötä elämän mullistumisesta. Yritän tyynyllä itseäni, että tuskin asian nyt kovin paljoa muuttuvat. Mies on sama, jonka kanssa olemme jakaneet kodin häiden aikaan pian kolme vuotta. Uskoisin, että tunnemme toisiamme - toivottavasti myös joka päivä oppisimme lisää toisistamme. Meidän tiellä on ollut iloa ja surua, haasteita ja monenmoisia juttuja, jotka olemme yhdessä iloinneet, surreet ja ennenkaikkea rämpineet lävitse. Uskoisin, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin. Seisomme toistemme rinnalla niin myrskyissä kuin poutapäivinäkin. Naimisiin meneminen on yksi etappi yhteisellä matkallamme.

Kieltämättä häähömpötys on välillä niin totaalisen liikaa. No, itse jokainen päättää kuinka paljon hömpöttää. :D Välillä on tullut fiilis, että voisi päästää itsensä helpommalla ja hieman oikaista.. mutta sitten taas hetken mietittyäni tulen siihen tulokseen, että kerran menen naimisiin niin tämänkin teen nyt huolella. Kunpa juhlista tulisi sellaiset, että kaikki viihtyisivät. Kunpa myös onnistuisin itse täysillä heittäytymään juhlapäivään ja jättämään hääpäiväksi vetovastuun kaasoille ja bestmaneille. Toki teen heille hyvät suunnitelmat etukäteen. ;) 

Häämekkoni ei ole vielä saapunut, mutta hunnun sain jo itselleni. Tilasin hunnun etsyn kautta ja sain sen 1/3 -hinnalla morsiusliikkeeseen verrattuna. Häämeikin osalta olen kallistumassa itse meikkaamiseen. Koekampaus pitää hoitaa heinäkuussa. Kutsut pitäisi nyt toukokuussa saada postitettua.

Jonkin verran jännitän sukunimen vaihtamista. Aion sen tehdä.. ehkä, todennäköisesti. Siinä onkin sitten vähän ohjelmaa ilmoitella uusi nimi kaikkialle, kun omistan varmaan kaikki mahdolliset etukortit. Uusi etunimi.sukunimi -sähköpostiosoite pitää hommata hieman eri kautta, koska valitettavasti nykyisessä sähköpostipalvelimella nimiyhdistelmä on jo varattuna. Uusi sukunimi on melko harvinainen. Tarkistin juuri väestörekisterikeskuksen hausta, että uudella sukunimellä olevia on 66. Nykyisellä (pian vanhalla) sukunimelläni on 133 ihmistä. Hyppään siis harvinaisempaan leiriin, vaikka tiedänkin jo yhden tulevan etunimi+sukunimi kaiman. Hieman jännitän millaisen identiteettikriisin sukunimen vaihtaminen minussa saa aikaan. Nimen vaihdon myötä kukaan ei enää tunne minua. Toisaalta se ei välttämättä ole vain negatiivinen asia. Tuleehan meistä myös yhteinäinen perhe saman sukunimen myötä. <3

Joko olette kuulleet Lauri Tähkän Morsian -kappaleen?


"Kun mä oon vähän ajatellut
syysmyrskyissä miettinyt sua
keväthangilla haaveillut
jos tulevana suvena sä olisit mun morsian

Ihana biisi ja autossa se saa tällä hetkellä volyymit nousemaan.
Morsian minusta tulee tänä kesänä. Uskomatonta, mutta totta - ja niin ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti