Kissojen valtakunnassa goes Suomen kädentaidot messut!

Tampereella järjestettävät Suomen kädentaidot messut on minulle ennestään tuttu tapahtuma. Ensi kertaa kävin siellä äitini kanssa muistaakseni vuonna 2011. Tämän jälkeen olen vieraillut messuilla kahdesti ystävieni mukana. Messut ovat laajat ja kattavat ja erityisesti tykkään niiden monipuolisesta tarjonnasta. Miinuksena olen kokenut ruuhkaisuuden, sillä messut ovat todella suositut, ovatpa ne Euroopan suurin käsityöalan tapahtuma.

Tänä syksynä merkitsin kalenteriini jo varhain nämä messut ja toivoin, että ehtisin mukaan. Lisäksi minua sattui onnistumaan saada blogistina messuillle ilmainen sisäänpääsy. Olin tuosta mahdollisuudesta todella innoissani, sillä niin kuin tiedätte, olen tällainen omaksi iloksi bloggaaja, enkä menneiden vuosien aikana aiemmin ole edes yrittänyt mukaan mihinkään kampanjoihin. Messusisäänkäynnin yhteydessä koin valtavaa ylpeyttä ripustaa rintaani blogistimerkki, jossa lisäksi luki blogini nimi sekä oma nimeni. Jee, jee! :)

Taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemä näyttely virkatuista moottorisahoista oli esillä messuilla. Tosi hienoja!

Suomen kädentaidot messut järjestettiin siis Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa 17.-19.11.2017. Olin paikalla perjantaina, joka vaikutti hieman rauhallisemmalta päivältä kuin lauantait ovat yleensä vaikuttaneet. Sain kaverin mukaani ja yhdessä kiersimme messuhallit. Aikaa kului useampi tunti ja joitakin hankintoja tuli tehtyä ja vähän ohjelmaakin sivusilmällä seurattua. Kiertelyn lomassa istahdimme messuhallin keskelle kahvilaan ja nautimme kakkua ja limua. Koimme, että perjantai oli meille oikea päivävalinta.

Ennen messuja olin lukenut blogeista tonttuovista, mutta sen isommin en ollut kiinnittänyt huomiota, että itse hankkisin sellaisen. Messuilla kierrellessä huomasin, että tonttuovia oli jos jonkinlaisia myynnissä useammalla eri osastolla.. ja aikani tonttuovia ihmetellessäni päätin myös itse ostaa sellaisen (oman tonttuoveni ostin Sinooperin pisteeltä). Vielä ovi ei ole paikoillaan ja toki täytyyhän sitä tuunailla, mutta varmasti laitan ja merkinnänkin toivottavasti oveen liittyen saatte. ;)

Myyntipisteistä suosikkini yhä uudelleen on Raija Riihimäen ihana kissakoju! Aiemmilta vuosilta vanhemmillani on Raijan valmistama kissa-aiheinen "tervetuloa"-kyltti. Nyt minun mukaani tarttui myöskin kissa-aiheinen "vessa"-kyltti sekä kissa-aiheisia joulukortteja. Tein lähtöä Raija Riihimäen osastolta useampaan kertaan, mutta palasin yhä uudelleen, kun taas näin jotain ihanaa, toki siinä ihanassa oli myös kissa. Voisinpa joskus ottaa selvää, olisiko esim. hänen kortteja mahdollista tilata ennakkomaksulla sähköpostitse.

Taitaja2018 -näytös: 100-vuotiaan Suomen vaatekaappi

Olin messuilla niin fiiliksissä, mutta kuitenkin keskittyneenä, että en juuri muistanut kuvata. Harmittelin etten ehtinyt messuille enää uudelleen viikonloppuna, sillä olisin voinut kiertää kaikki pisteet uudelleen läpi, eikä olisi tehnyt ollenkaan vaikeaa löytää kiinnostavia juttuja lisää. Moni ohjelmanumero jäi myös näkemättä mm. kansallispuvussa roadshow, josta olen onneksi nyt viikonloppuna nähnyt Suomen kädentaidot messujen facebook-sivustolla videota (kannattaa käydä katsomassa: https://www.facebook.com/Kadentaidot/videos/2144968948861883/).

Ostokseni painottuivat lähinnä askartelutuotteisiin. Olen lähinnä korttiaskartelija, vaikka jossain määrin kiinnostaisi vähintäänkin kokeilla bullet journalin tekemistä.

Minun ostoksia

Kiitos Suomen kädentaidot! Minulla oli todella mukava messupäivä! :)

Mosse-kisun kuulumisia

Jone-kisun syyskuisen poismenon takia kisuperheeseemme kuuluu enää vain yksi kissa. Jäljelle jäi meidän pieni Mosse, joka oli ensimmäiset viikot silminnähden myös surullinen ja apea. Jone oli pomo, Mosse oli kätyri. Pomo oli poissa, eihän sitä kätyrikään heti tiennyt miten toimia.

Mossen käytös on hieman muuttunut, kun hän on jäänyt ainoaksi kissaksi. Siinä missä aiemmin Jone oli se seurallinen ja Mosse oli hyvin arka ja vetäytyvä, on myös Mossesta tullut nyt rohkeampi. Enää ovikellon soiminen tai vieras ääni ei tarkoita automaattista pakenemista viimeiseen nurkaan, vaan Mosse saattaa oma-aloitteisesti jalkautua katsomaan kuka mahtoikaan tulla hänen reviirilleen vierailemaan.

Mossesta on myös tullut vieläkin enemmän hellyydenkipeä. Kyhnätä ja kyhnyttää voisi loputtomasti.. Samoin Mossea on alkanut uudelleen kiinnostaa vanhan lelulaatikon sisältö, johon hän ei ole koskenut sitten pentuaikojen. Olen yrittänyt leikittää Mossea enemmän, antaa seuraa ja hellyttää, vaikka siitäkin huolimatta tuntuu, että pieni kaipaa lajitoveria. Uudesta kissasta on ollut puhetta ja itse asiassa yksi villikissa on alkanut vierailla vanhempieni kodin pihapiirissä. Tätä villikissaa on yritetty ruoan avulla kesyttää, mutta toistaiseksi ei olla saatu läpimurtoa kesyyntymisessä. Katsotaan miten tilanne etenee. 

Joka tapauksessa Mosselle kuuluu ihan hyvää. Kissanpäiviä hän viettelee, kasvattelee vieläkin pidempää turkkia ja herää joka aamu iloisena ja hyväntuulisena uuteen päivään.