Mozart Mosse Mössykkä

Pieni kissanpentu ajautui meille vahingossa, odottamatta. Elokuun lopussa vuonna 2011 vanhempieni pihassa havaittiin kissanpentu. Kissanpentu oli villikissanpentu, mutta tuli lähelle ihmistä hiljaa vinkuen "anna minulle ruokaa". Vanhempani antoivat ruokaa, kissa näytti hyvin nälkäiseltä. Seuraavana päivänä kissa olikin nukkumassa ulko-oven takana "päästäkää minut sisälle lämpimään". Näin pieni karvaturri otettiin sisälle lämpimään, aluksi vain yöksi, mutta pian kokonaan. Pieni oli hyvin nälkiintynyt, vain luuta ja nahkaa.

Pennun nimi oli alusta asti selvä: Mozart eli Mosse.

Myöhemmin saimme selville pennun alunperin kuuluneen naapureillemme. Emo oli ulkokissa ja näin ollen synnyttänyt kaksi pentua ulos. Elokuussa emo oli kuitenkin jäänyt auton alle ja toisen pennun kerrotaan vieneen supikoira. Pikku-Mosse oli paennut, oleillut teillä tuntemattomilla viikon - pari. Pienellä ei ollut mitään edellytyksiä ruoan saalistamiseen, joten nälkä oli varmasti melkoinen ja kuolema lähellä. Turkki oli pörröinen ja likainen ja sieltä löytyi myöhemmin eläinlääkärin tarkastuksessa kirppuja. Pentu sai jäädä meille.

Aluksi piti suhtautua varovaisesti Jonen ja Mossen suhteeseen. Kokoeroa oli melkoisesti ja Jonehan oli tottunut olemaan se pienin. Elokuun alussa Jonen viimeisin kissakaveri Manu kuoli ja Jone oli siitä hyvin surullinen, vaikkei Jonen ja Manun suhde koskaan ollut mitenkään hyvä. Kissanpennun tulo taisi olla kuitenkin Jonelle melkoinen lottovoitto - kissaseuraa! Pikku hiljaa ystävyys syventyi.

Orpo pentu kaipasi emoa ja Jonessa heräsi jokin vaisto ottaa pentu turkkinsa suojaan. Jone jopa yritti imettää Mossea, tai ainakaan ei ollut yhtään pahoillaan pennun möyriessä mahaturkin alla etsien maitoa. Alusta asti Jone on myös nuollut Mossen turkkia ja availlut hampailla takkuja. Mossella on myös kova tarve nuolla "vastapalveluksena" Jonea ja siitähän Jone nauttii. Ehkä Jonessakin on siis pikkuriikkinen ripaus pehmoa, vaikka kuinka yrittää esittää muuta.

Mosse ei osaa maukua. Olemme päätelleet, että traumaattinen lapsuus, esimerkiksi supikoiran pakeneminen, ovat voineet laukaista maukumattomuuden. Välillä kuuluu pientä ääntelyä ja toisinaan Mosse avaa suutaan ihan kuin maukuisi, mutta se kissalle ominen "mau" puuttuu, ainakin toistaiseksi. Mosse on oppinut hyvin omintakeisen juomatyylin laittaen tassun juomakupin yli juoden ikäänkuin tassun alta. Yleensä siinä operaatiossa kastuu koko tassu.. mutta ehkä pienestä vesikuppi vaikuttaa suurelta ja pitää varmistaa ettei sinne uppoa!

Mosse on kiltti kissa ja tykkää olla myös sylissä. Aikaisemmista kissoista poiketen pienen "pentutuhot" ovat jääneet vähäisiksi. Ulkoilu on Mossen uusi rakas harrastus, niiden kissanpäivien viettämisen lisäksi.

Pian on pienen juhlapäivä - vuosi meidän elämässä. Onnea Mosse! Pysythän aina kullanmurunamme.