tiistai 4. elokuuta 2015

Pyynikin näkötorni ja maukkaat munkit

Siitä huolimatta, että olen kotoisin Tampereen kupeesta, Pyynikin näkötorni oli minulle vuosia tuntematon paikka. Olin siitä kuullut, mutta en koskaan käynyt.

Lopulta huhtikuun alussa 2012 päätimme ystäväni kanssa käydä tornissa. Juuri siksi aamuksi satoi ihan hirmuisesti lunta. Todellinen takatalvi.


Reissu alkoi hauskasti, kun etsimme niitä kuuluisi portaita joilla päästä ylös ja löysimmekin, mutta niiden alapäässä oli poikia kuvaamassa lumilautailufilmiä. Aikamme odotimme ja katsoimme. Hurjaa touhua rappustenlasku! Pääsimme lopulta ylös tornille ja ihastuimme paikkaan.


Meille näyttäytyi kauniin valkoinen Tampere ja toki söimme munkin alakerran kahvilassa. Voin suositella myös talvireissua. Paikka on yhtä ihana - aina.

(Poikaystäväni täällä kommentoi, että merkintäni on vähän myöhässä, kun kerron vuodesta 2012. No, kaikki aikanaan.;))

Nyt kuitenkin tuoreempiin kuviin. Kävimme Pyynikin näkötornissa poikaystäväni kanssa heinäkuun viimeisenä perjantai-iltana. Hänelle reissu oli ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen.

 

Pyynikin näkötorni on Tampereen Pyynikinharjulle vuonna 1929 valmistunut näkötorni. Tornilla on korkeutta 26 metriä ja se seisoo 152 metrin korkeudella merenpinnasta Pyynikinharjun laella. Paikan päälle pääsee näppärästi niin autolla kuin kävellenkin.


Torniin pääsee sekä hissillä että portaita pitkin. Valitsimme portaat, joita oli aika monta ja alaspäin tulimmekin hissillä. Ylhäältä löytyy ylin kerros, josta voi katetussa tilassa ihailla maisemia. Lisäksi aivan tornin huipulle näköalatasanteelle pääsee myös, mutta siellä ollaan säiden armoilla. Onneksemme perjantai-ilta oli vähätuulinen, joten tornissa oli ihan mukavaa hetki oleilla ja ihailla maisemia.



Näkötornin alakerrassa toimii Pyynikin näkötornin kahvila, joka on erityisen tunnettu munkeistaan. Munkin kanssa nautimme Pyynikin näkötornin Kuusenkerkkälimpparia, joka oli ihan mukava vaihtelu peruslimsoille (ja todellakin tarvitsi juotavaa niiden portaiden kipuamisen jälkeen).

Alas harjulta kävelimme suoraan keskustaan. Lenkki tuntui sopivalta perjantai-illalle. Suosittelen vierailukohteena Pyynikin näkötornia ja muutenkin Pyynikinharjua, joka on muuten maailman korkein pitkittäisharju.

1 kommentti:

  1. Hei Vinopino! Kiitos haasteesta - laitetaan täytäntöön lähiaikoina. :)

    VastaaPoista